Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistaako muut lapsuudesta sitä miten joidenkin kavereiden vanhemmat halveksui avoimesti?
Kommentit (42)
Muistan ja muistan että se tuntui hirvittävän pahalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli sellainen joka halveksui kavereitani. Nolotti ja harmitti. En sitten enää kehdannut tuoda kavereita meille. Ymmärtäisin jos kaverini olisivat olleet jotain pikkurikollisia, mutta olivat aivan tavallisia heppatyttöjä yms. Äiti vaan ei pitänyt heidän vanhemmistaan (kenestä se nyt olisi pitänyt). No mä en enää pidä äidistäni ja halveksun hänen tapojaan, en paljon viitsi yhteyksissä olla.
En muista. Olin ns. hyvä komea poika hyvästä perheestä. Semmonen esittelykappale..
En muista mitään halveksuntaa muilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini katsoi kavereitani kuin halpaa makkaraa.
Kavereiltani taas kuulin, miten heidän äitinsä olivat kehuneet minua kuinka kivaa kun on noin reipas ja luotettava ystävä.
Äitini oli ilkeä :(
En. Ei minua kukaan halveksinut. Päin vastoin. Eivätkä vanhempanikaan halveksineet ketään koska suurin osa oli kuitenkin paikallisen k-kauppamme asiakkaita tai heidän lapsiaan. Asiakkaiden halveksiminen olisi typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tykkäsi minusta aina tosi paljon. Muiden lasten kanssa sen sijaan meni helposti sukset ristiin koska myös opettajat tykkäsi minusta ja olin kunnollinen. Niin, olin sellaisen kurin ja traumakoulimisen alaisuudessa kotona, että totta kai osasin olla miellyttävä aikuisten ympärillä ja ymmärsin sääntöjen noudattamisen päälle jo pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini ei pitänyt parempituloisten perheiden kavereista, nälvi niitä. Kamala kateellinen a kk a. Kasarilla luokanvalvoja taas katsoi nenää pitkin ja suosi selvästi ns. parempien perheiden lapsia. Muisti aina mainita, että hänen miehensä on insinööri. Siksi se jaksaa vitsinä nykyään naurattaa.Mutta se oli sitä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli sellainen joka halveksui kavereitani. Nolotti ja harmitti. En sitten enää kehdannut tuoda kavereita meille. Ymmärtäisin jos kaverini olisivat olleet jotain pikkurikollisia, mutta olivat aivan tavallisia heppatyttöjä yms. Äiti vaan ei pitänyt heidän vanhemmistaan (kenestä se nyt olisi pitänyt). No mä en enää pidä äidistäni ja halveksun hänen tapojaan, en paljon viitsi yhteyksissä olla.
Siinä taas yksi sekopääakka joka on ravannut terapiassa jossa on sitten yhdessä keksitty että äitihän se on syytä kaikkeen, narsisti selvästi. HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt avointa halveksuntaa huomannut, mutta koin että moni ei oikein tykännyt minusta lapsensa kaverina. Muutamaa vuotta myöhemmin koin ihan päinvastoin, kun olinkin yhtäkkiä teinilaumasta ainoita jotka ei polttanut eikä kännännyt.
En. Eivät lapset ole mitään ajatustenlukijoita ja tulkitsevat tuollaiset asiat erityisesti jälkeenpäin täysin väärin.
Tuollaista ei ollut sillä lapset eivät ymmärrä asioiden taustoja esim sitä että äiti saattaa pelätä.
Voivoi jos olit 👧🏻pikkuhuora. Kuka sellaista arvostaisi?
Muistan yhden kaverin ilkeän isän. Hän naureskeli kaikille ihmisille, myös lastensa kavereille.
Vierailija kirjoitti:
En. Eivät lapset ole mitään ajatustenlukijoita ja tulkitsevat tuollaiset asiat erityisesti jälkeenpäin täysin väärin.
Lapset eivät ole mitään id*ioortteja jotka eivät huomaa mitä ympärillä tapahtuu.
Alue: Aihe vapaa
Muistan sen kun kyseltiin, että "kenenkäs tyttöjä olet", ja kun mun vanhemmat oli työttömiä "luusereita", niin tuo kysymys oli hyvin kiusallinen ja häpeää aiheuttava. Tuli hyvin selväksi että olen huonompi kuin muut vanhempieni takia, ikään kuin vanhempani määrittelisivät minut.