Miksi ihmiset vängällä kouluttautuu pienipalkkaisiin töihin?

Miksi korkeakouluihin ei vain oteta sisään kaikkia opiskelemaan ilman pärstäkerroin haastatteluja ja huuhaa psykologisia testejä joilla ei ole oikeasti mitään todellisuuspohjaa eikä anna mitään informaatiota henkilöstä?

Voi käydä sillain että silloin kun aloitit opiskelin oli hyvä työtilanne,mutta sitten kun valmistuit ei taas olekaan. Kellä on sellainen kristalli pallo jolla näkee 3-5 vuotta eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi korkeakouluihin ei vain oteta sisään kaikkia opiskelemaan ilman pärstäkerroin haastatteluja ja huuhaa psykologisia testejä joilla ei ole oikeasti mitään todellisuuspohjaa eikä anna mitään informaatiota henkilöstä?

Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin: jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää. Erilaisten oppilaitosten säilömiskapasiteetille tulee usein nopeasti raja vastaan. 

Koska valtaosan ihmisistä älykkyys ja ennakointikyvyt eivät riitä miettimään pidemmälle kuin "tästä tykkäsin koulussa", "se on ihqua" ja "minä olen kyllä poikkeus". Ihan ok jos tietoisesti valitsee sen ihqun alan rahakkaan sijaan ja sitten ei valita siitä, mutta kun nämä älykääpiöt valitsevat huonopalkkaisen alan JA sitten itkevät palkkaa myöhemmin. No voi kyynel. 

Vierailija kirjoitti:

Voi käydä sillain että silloin kun aloitit opiskelin oli hyvä työtilanne,mutta sitten kun valmistuit ei taas olekaan. Kellä on sellainen kristalli pallo jolla näkee 3-5 vuotta eteenpäin?

Valmistuin vuonna -94 hoitajaksi. Oli helppo ennustaa ettei paska lakkaa koskaan kulkemasta. 

Kouluttauduin sosionomiksi koska työtilanne on hyvä ja 18 vuotiaana 2500 kk palkka kuulosti suurelta. Aattelin et sillä palkalla saa kaiken ja voi usein käydä ulkomailla jne.. 

Koska harva tarksitaa palkkausta tai työtilannetta valitessaan koulutusalaansa. Ensisijaisesti haetaan koulutukseen, joka "tuntuu about mielenkiintoiselta" ja jos mikään ei tunnu, haetaan ehkä sinne, missä tyttö/poikakaveri haluaa opiskella. Ihmisen psykologiaan kuuluu se, että tuleva ammatti valikoituu luonteen perusteella eniten.

Muutenhan kukaan ei ryhtyisi lähihoitajaksi, maajussiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi vaan kaikki hakisivat diplomi-insinöörikoulutukseen, lääkikseen, apteekkariksi (proviisori puolelle), kauppakorkeakouluun tai lentäjäksi. Ja hyvä näin. maailma ilman lähihoitajia, siivoojia tai päiväkodin työntekijöitä olisi ankea paikka elää lapsesta vanhuuteen saakka.

Pitäisi olla niinkuin Etelä-Koreassa: kaikki haluaa lääkäreiksi eikä kukaan suostu opiskelemaan muuta ammattia. 

18-19 vuotiaanahan sitä osaa tehdä hirveän hyvin ja kaukokatsoisasti suuria päätöksiä. Sitä ennen kun ei ole tarvinnut päättää juuri mistään.

Laiskuuttaan ja alisuorittajuuttaan. Draivi puuttuu täysin.

Koska niihin kouluihinkaan ei voi vaan mennä kuten ei töihinkään. Aina on joku rottweiler välissä päättämässä kenet valitaan. Eli jos ei pääse yliopistoon, haetaan ammattikouluun tai pätkätöihin.

Vierailija kirjoitti:

Koska harva tarksitaa palkkausta tai työtilannetta valitessaan koulutusalaansa. Ensisijaisesti haetaan koulutukseen, joka "tuntuu about mielenkiintoiselta" ja jos mikään ei tunnu, haetaan ehkä sinne, missä tyttö/poikakaveri haluaa opiskella. Ihmisen psykologiaan kuuluu se, että tuleva ammatti valikoituu luonteen perusteella eniten.

Muutenhan kukaan ei ryhtyisi lähihoitajaksi, maajussiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi vaan kaikki hakisivat diplomi-insinöörikoulutukseen, lääkikseen, apteekkariksi (proviisori puolelle), kauppakorkeakouluun tai lentäjäksi. Ja hyvä näin. maailma ilman lähihoitajia, siivoojia tai päiväkodin työntekijöitä olisi ankea paikka elää lapsesta vanhuuteen saakka.

Eli ovat vähä-älyisiä. Sama kuin valkkaisi kengät pelkästään ulkonäön perusteella, ja sitten itkisi kuinka ne 10cm piikkikorkosandaalit ei olekaan hyvät kävellä. Ts sitä saa mitä tilaa (ja harvoin saa sellaista mitä ei tilannut), eli jos ei "tilannut" hyvää palkkaa, on noloa alkaa valittamaan sen puutteesta myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi korkeakouluihin ei vain oteta sisään kaikkia opiskelemaan ilman pärstäkerroin haastatteluja ja huuhaa psykologisia testejä joilla ei ole oikeasti mitään todellisuuspohjaa eikä anna mitään informaatiota henkilöstä?

Suomalaisiin yliopistoihin mennään juurikin reilulla tavalla verrattuna muihin maihin. Vain oma lukuinto ja taidot ratkaisevat, eikä raha tai muu hömppä.

Mä kouluttauduin korkeapalkkaiseen työhön, mutta en ole tämän viiden vuoden aikana onnistunut silti saamaan sitä korkeapalkkaista työpaikkaa. Elämä ei ole niin yksinkertaista.

Emmä 18v hahmottanu kuluja jne. Yli 2000 palkka kuulosti suurelta sillon. Ei se ookkaan kun maksat vuokran jne ite

Vierailija kirjoitti:

Koska harva tarksitaa palkkausta tai työtilannetta valitessaan koulutusalaansa. Ensisijaisesti haetaan koulutukseen, joka "tuntuu about mielenkiintoiselta" ja jos mikään ei tunnu, haetaan ehkä sinne, missä tyttö/poikakaveri haluaa opiskella. Ihmisen psykologiaan kuuluu se, että tuleva ammatti valikoituu luonteen perusteella eniten.

Muutenhan kukaan ei ryhtyisi lähihoitajaksi, maajussiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi vaan kaikki hakisivat diplomi-insinöörikoulutukseen, lääkikseen, apteekkariksi (proviisori puolelle), kauppakorkeakouluun tai lentäjäksi. Ja hyvä näin. maailma ilman lähihoitajia, siivoojia tai päiväkodin työntekijöitä olisi ankea paikka elää lapsesta vanhuuteen saakka.

Omaa tyhmyyttä jos antaa tunteiden viedä opiskelemaan jotain eksoottista tiedettä ja duunariammattia, vaikka rahkeet riittäisivät hyväpalkkaiseen ja  hyvämaineiseen ammattiin. Kyllä alempiin töihin riittää tulijoita, ettei tarvitse itse uhrautua.

Nuorena pienikin palkka voi tuntua suurelta.

Nuorena voi olla vaikeaa ajatella monelta eri kantilta pitkän tähtäimen seurauksia, koska aivot ovat vasta kehittyvässä vaiheessa + kokemuspohja elämästä puuttuu. 

Maailma muuttuu joskus tavoilla, joita on mahdotonta ennakoida (esim. korona, työtehtävien automatisoituminen, sodat, inflaatio jne)

Kaikki eivät pääse opiskelemaan isopalkkaisiin ammatteihin tai eivät pysty tekemään sellaista työtä. 

 

Yhteiskuntaa ei tule kehittää niin että vain muutamalla tietyllä ammatilla (lääkäri, juristi, Di..) tienaa hyvin rahaa ja muut saa elää köyhyysrajalla ikuisesti. Me tarvitaan myös lähihoitajia, sairaanhoitajia, kaupan työntekijöitä, siivoojia, roskakuskeja, bussinkuljettajia jne. Yhä useampi näistäkin ammateista sitä paitsi vaatii osaamista, eli kuka tahansa ei voi hypätä niitä hommia tekemään jolloin pienempi palkkaus voisi olla perusteltua. 

Ihmiset , joilla on huono itsetunto hakeutuvat helppoihin töihin missä epäonnistumisen riskikin on hyvin pieni ja yleensä nämä työt ovat sellaisia mitkä eivät vaadi paljoa koulutusta ja panostusta ja tällaisissa töissä on sitten yleensä myös huono palkkataso. Itseä huono ammatin valintaa harmitti myöhemmin aikuisiällä, kun iän myötä itsetunto koheni ja tajusin , että olisin pystynyt parempaan koulutustasoon ja tekemään vaativampiakin töitä. Nuorten huonoon itsetuntoon pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän koulussa ja kotona huomiota, sillä jokainen meistä on jossakin asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen samassa asiassa.

Tiesitkö että kaikki eivät tee töitä palkan takia?

Ap, kuka tekee ne tärkeät matalapalkkatyöt joita ilman ei maailma pyöri jos kaikki ovat korkeasti koulutettuja?