Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikääntyminen ja suhtautuminen omaan kehoon
05.09.2024 |
Millaisia huomioita teillä on tullut iän myötä suhteessa omaan kehoonne?
Itselläni oli parikymppisenä luonnollisen hoikka vartalo ja muodot kohdallaan vaikka pituus puuttui. Ulkonäöltäni olen aina ollut lapsenkasvoinen ja mielestäni tavallinen. Koskaan en ole aktiivisesti urheillut. Tästä huolimatta pukeuduin aina välttäen liian paljastavia vaatteita niin kotona kuin koulussa/töissä vaikka vartalo olisi sen suonut. Esimerkiksi en pitänyt koskaan bikinejä vaan aina uimapukua rannallakin ja vältin aina käyttämästä toppeja julkisesti.
Raskauksien myötä keho koki monenlaisia muutoksia erityisesti rinnoissa jotka vaihtoivat kokoa a:sta c:hen palaten lopulta takaisin b:hen josta olivat lähteneetkin. Raskausarvilta vältyin. Tällöin oli oma kehosuhde hieman ristiriitainen ja painoa alkoi kertyä hiljalleen ja sitä onkin tullutkin yli 15kg nuoruusvuosista tähän päivään. Huomasin pukeutuvani jopa peittävämmin kuin aiemmin ja pidin paljon isoja neuleita ja huppareita.
Nyt nelikymppisenä olen huomannut olevani enemmän sinut kehoni kanssa kuin aiemmin ja enää en välitä siitä milltä kehoni näyttää vaan olen hyväksynyt sen paremmin ja pidän siitä enemmän. Pukeudun nykyään vaatteisiin jotka voivat joskus näyttää tissivakoa tai hametta joissa reidet ovat enemmän esillä. Olen jopa käyttänyt bikinejä rannalla vaikka vatsamakkarat näkyy ja takapuoli on levennyt. Kotona kuljen usein ilman liivejä ja alushousuissa ja jopa alasti mitä en koskaan ennen tehnyt. Olen ollut jopa sekasaunassa miesten kanssa kaveriporukassa (toki hieman humalassa), mutta tämäkään ei tuntunut mitenkään häiritsevältä jälkeenpäin. Enkä tehnyt tätä huomionhausta tai muista tarpeista. Avioliitosta olen saanut kaiken tarpeellisen. Miehenikin on todennut minun olevan huomattavasti itsevarmempi, rohkeampi ja määrätietoisempi kuin ennen.
Onko muita jotka ovat kokeneet saman?
Kommentit (34)
Normaalia. Tämän palstan keskustelut usein korostavat tyytymättömyyttä itseen ja omaan kehoon, ja täällä on vaikka kuinka paljon keskusteluja laihdutuksesta ja kauneuskirurgiasta. Iso osa keski-ikäisistä naisista on kuitenkin sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Ikä tuo armollisuutta ja perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Tämän palstan keskustelut usein korostavat tyytymättömyyttä itseen ja omaan kehoon, ja täällä on vaikka kuinka paljon keskusteluja laihdutuksesta ja kauneuskirurgiasta. Iso osa keski-ikäisistä naisista on kuitenkin sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Ikä tuo armollisuutta ja perspektiiviä.
Tätälläistä keskustelua juuri kaipaisin enemmän. Liian vähän tästä puhutaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Tämän palstan keskustelut usein korostavat tyytymättömyyttä itseen ja omaan kehoon, ja täällä on vaikka kuinka paljon keskusteluja laihdutuksesta ja kauneuskirurgiasta. Iso osa keski-ikäisistä naisista on kuitenkin sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Ikä tuo armollisuutta ja perspektiiviä.
Oman kokemuksen mukaan nelikymppiset naiset kantavat itsensä parhaiten. Toki poikkeuksiakin on mutta pääasiassa ovat itsevarmoja eivätkä vain esitä sellaista.
Kohta kuuskymmentä ja vihaan itseäni . Vanha ja rupsahtanut ja pahenee vaan .
Olen ollut aina tyytyväinen kehooni. Olen pitkä ja ehkä lähinnä atleettinen ruumiinrakenteeltani, leveät hartiat, pienet rinnat, ei erityisen kapea vyötärö. Ihmeellistä kyllä, koska monesta muusta asiasta olen ollut epävarma. Kehosta en koskaan, vaikka tietysti sitä teini-ikäsenä on haukuttu. Olen aina mieltänyt kehon jotenkin toiminnallisuuden kautta enkä ulkonäön. Että toimii, ei ole kipuja, voi urheilla, rakastella, synnyttää, imettää. Ikä näkyy kehossa tietysti, mutta pidän siitä. Minusta taitaa tulla sellainen kuiva ja luiseva vanhus, ei haittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse inhoan kammottavaa vartaloani päivä päivältä enemmän, joten omalla kohdallani tuo ei ainakaan pidä paikkaansa. Mitään suhdetta en voisi kuvitellakaan, kun en halua kenenkään näkevän minua ilman vaatteita.
N43
Kivaa olla toimintakykyinen 67-vuotias!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on ollut ja on vakaa ja hyväksyvä parisuhde.
Mietipä asiaa sellaisen kannalta, jolla ei ole. Eikä ehkä koskaan ole ollut, tai on tullut jätetyksi - vieläpä kehonsa takia!
Minä olen 60+ sinkku ja vaikka en enää aktiivisti etsi kumppania, koen silti, että pitämällä kroppani kuosissa lisään itseluottamustani. Kehtaan käyttää bikineitä ja trendikkäitä vaatteita iäatäni huolimatta, koska kehoni on niissä edukseen. Jos olisin muun näköinen, kokisin ruon noloksi. Nyt minulla on pokkaa olla oma itseni ja pukeutua kuten haluan.
Kyllä. Nuorena olin hoikka ja oikeasti tosi kaunis, mutta en ikinä uskonut muita kun sitä minulle kerrottiin. Katse oli tosi kriittinen peiliin. Nyt nelikymppisenä olen katsonut 20-vuotta vanhoja kuvia, ja ajatellut että häh, tuo kaunotar olen ollut minä?
Niinpä olen sitten päättänyt tällä kertaa iloita siitä mitä edelleen on. Terve liikkuva kroppa ja ihan hyvännäköinen yhä. Lasten saaminen kliseisesti muutti kehon merkityksen niin, että nykyisin on ylpeä niistä muutamista vatsan arvistakin. Silittelen ja sanon että hyvin tehty :D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 v vietettiin rantalomalla Sisiliassa. Olin jännittänyt minkälaisia fiiliksiä ikä tuo, joillakin ystävillä on haasteellista. Katselin paikallisia naisia rannalla ja huomasin kuinka 60-70 v olivat vielä bikineissä vaikka vartalo ei enää ollut kiinteä ja joillakin reilusti ylipainoa. Mutta olivat sinut asian kanssa. Seurueissa oli italiaiseen tapaan monta sukupolvea, ja 20-30 olivat kaunisvartaloisia. Totesin itseni olevan lähemmäs vanhempia kuin nuorempia ja se oli siinä. Hyväksyin luonnollisen vanhemisen, pidän toki itsestäni huolta ja olen normaalipainoinen ja se auttaa paljon. Koen olevani itsevarma vartalostani ja pukeudun kivasti kuten olen aina tehnyt. N57
Vierailija kirjoitti:
50 v vietettiin rantalomalla Sisiliassa. Olin jännittänyt minkälaisia fiiliksiä ikä tuo, joillakin ystävillä on haasteellista. Katselin paikallisia naisia rannalla ja huomasin kuinka 60-70 v olivat vielä bikineissä vaikka vartalo ei enää ollut kiinteä ja joillakin reilusti ylipainoa. Mutta olivat sinut asian kanssa. Seurueissa oli italiaiseen tapaan monta sukupolvea, ja 20-30 olivat kaunisvartaloisia. Totesin itseni olevan lähemmäs vanhempia kuin nuorempia ja se oli siinä. Hyväksyin luonnollisen vanhemisen, pidän toki itsestäni huolta ja olen normaalipainoinen ja se auttaa paljon. Koen olevani itsevarma vartalostani ja pukeudun kivasti kuten olen aina tehnyt. N57
Sama kokemus Espanjasta. Eri ikäiset naiset bikineissä tai jopa ilman yläosaa vieretysten rannalla ja kaikki ovat iloisen sinut itsensä kanssa ja toisensa seurassa. Hämmästyin kun kävelin rannalla ja n. 60v nainen riisui edessäni kaikki vaatteet alaosaa lukuunottomatta ja pulahti mereen uimaan sen kummemmin ympärilleen vilkuilematta aivan kuin olisi tehnyt sen monet kerrat aiemminkin.
Ehkä Suomeenkin tarvittaisiin samanlaista mutkatonta asennetta, jolloin voitaisiin hyväksyä kaikenlaiset kehot sen kummemmin ketään arvostelematta tai arvioimatta. Tekisi varmasti kaikkien mielenterveydelle ja itsetunnolle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia. Olin nuorena, ja näin jälkeenpäin ajatellen melko nättinä, ihan valtavan pakkomielteisen kriittinen ulkonäöstäni. Jos silloin olisi ollut Vauva-palsta, olisin varmaan teininä äja parikymppisenä kirjoittanut palstalle monia aloituksia ahdistuksen ja masennuksen syövereistä, joissa olisin valittanut että on kauheaa elää rumana naisena, tai yksittäisistä naaman tai kehon kohdista, joista silloin pakkomielteilen (kävin varmaan koko kehon läpi niin että aina kerrallaan oli yleensä yksi pakkomielli, olipa se rumat hampaat, varpaat, silmänmuoto tai mikä milloinkin).
Työelämä sitten vähän irrotti siitä liiasta oman ulkonäön ajattelusta, kun piti keskittyä ensin vaativan alan oppimiseen ja sitten kehityksen tahdissa pysymiseen ja uralla etenemiseen. Työni on teknisen alan asiantuntijatyö, joten ulkonäölläni ei ole siinä mitään merkitystä, vain osaamisella. Joten päääosin oman rumuuden vatvominen jäi taustalle, aina välillä aktivoitui jos ei ollut töissä stressi tai tuli olo, että haluaisin parisuhteen, mutta muuten keskityin työhön ja elämäni rakentamiseen, en ulkonäkööni.
Nyt olen 50. Olen omasta valinnastani lapseton, ja tavallaan myös omasta valinnastani puolisoton - on mulla ollut seurustelukumppaneita nuorempana, ja olisin varmasti kriteerejä laskemalla saanut puolison, mutta minä valitsin, että jos en saa sellaista johon olen ihastunut ja rakastunut, olen mieluummin yksin. Ja olen tähän päätökseeni edelleen ihan tyytyväinen. Enää en halua miehiä minkäänlaisiin suhteisiin, seksihalutkin meni jo esivaihdevuosissa, sitäpaitsi kyllähän sauvat ja satisfyerit ja mielikuvitus sen hoisi muutenkin varsinkin hyvin silloin kun vielä kiinnosti. Joten ei mulla ole mitään syytä miksi mun pitäisi näyttää hyvältä. Töissäni ei ole väliä, ja teen nykyään 100% etätyötä, miehiä en halua, en koe että mun tarvii viehättää kenenkään silmää. Eli olen tyytyväinen elämääni, vaikka olen erittäin lihava ja aika groteskin näköinen, rumasti vanhentunutkin. Mutta ei mua tosiaan haittaa ollenkaan, kun en kaipaa mitään mitä ehkä ulkonäöllä saisi.
Vierailija kirjoitti:
50 v vietettiin rantalomalla Sisiliassa. Olin jännittänyt minkälaisia fiiliksiä ikä tuo, joillakin ystävillä on haasteellista. Katselin paikallisia naisia rannalla ja huomasin kuinka 60-70 v olivat vielä bikineissä vaikka vartalo ei enää ollut kiinteä ja joillakin reilusti ylipainoa. Mutta olivat sinut asian kanssa. Seurueissa oli italiaiseen tapaan monta sukupolvea, ja 20-30 olivat kaunisvartaloisia. Totesin itseni olevan lähemmäs vanhempia kuin nuorempia ja se oli siinä. Hyväksyin luonnollisen vanhemisen, pidän toki itsestäni huolta ja olen normaalipainoinen ja se auttaa paljon. Koen olevani itsevarma vartalostani ja pukeudun kivasti kuten olen aina tehnyt. N57
Joo, Euroopassa on useimmissa maissa niin, että ikääntyminen sallitaan naisellekin täysin, ja ihan luonnollisesti. Ranskassakin, joka on niin tyylin ykkösmaa, näkee erittäin ryppyisiä naamoja ja menopaussimahoja, eikä ne häpeile niitä yhtään eikä juokse kirurgiassa ja botoxilla. Siellä hyväksytään ja ymmärretään se, että se siloisella ja suloisella ulkonäöllä koreilun aika oli nuorena, nyt saa olla mikä on. Eikä se silti tarkoita, että lihotaan valtaviksi ja pukeudutaan tuulipukuun, vaan tyylistä voi välittää, meikata ja laittaa hiukset silti, vaikka on vanhan näköinen. Esim. Ranskassa muuten, kun joku lehti aina valitsee äänestyksellä maan seksikkäimmän naisen, voittaja ei juuri koskaan ole alle nelikymppinen. Siellä ei ajatella, että vain nuoren näköinen voi olla hyvän näköinen. Nuoret vaan on eri tavalla hyvännäköisiä kuin vanhat.
Suomi on jostain syystä omaksunut tämän hyvin epäeurooppalaisen, jenkkityylisen pakkomielteen nuoruudesta ja nuoren näköisyydestä. Itse kyllä kapinoin vastaan, ja olen anti-agen sijaan pro-age, iän ja iän merkkien näkymisen puolesta. Tukka alkoi harmaantua jo nelikymppisenä, enkä värjää. En laihduta enkä käytä ryppyvoiteita. Minusta luonnollinen ikääntyminen on mukavaa enkä pidä ikääntyneen näköisiä epäviehättävinä. Miehistäkin mun silmään on nykyisin kuumimpiä 50-70-ikäluokka, nuoret pojut ei sitten nappaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämässä ei ole mitään muuta harrastuksena kuin oma ulkonäkö ja keho keskittyessä vain siihen niin kyllä on harrastukset aika vähissä.
Kamalinta ne kroppa tatuoinnit ja kuka haluaa katsella niitä kamalannäköisiä ja likaisennäköisiä muste suttuja nahassa lopun ikää.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on aina oma valinta.
Usein, mutta ei aina. Valitettavasti moni entinen laiha on sotkenut aineenvaihduntansa liialla niukistelulla ja nyt lihoaa vaikka mitä tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on aina oma valinta.
Mutta ruma voi olla olematta lihava. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on aina oma valinta.
Entäs niillä jotka ovat geenilotossa saaneet lihomatottoman kropan vaikka söisivät ihan mitä tahansa niin ei kerry rasvaa. Muutaman olen tämmöisen tuntenut ja saa syödä ihan mitä tahansa eikä se kerry läskiksi.
Lihavuusgeenit perineellä tarvitse paljoa mitään syödä kun aineenvaihdunta on niin hidasta että kaikki säilöytyy sinne kroppaan läskiksi. Lihavuusgeenin perineellä pitäisi olla koko ajan nälässä ja punnita ihan minimaalinen määrä ruokaa jos meinaisi mitoissaan pysyä tai tehdä koko ajan raskasta työtä jotta moottori kuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuuskymmentä ja vihaan itseäni . Vanha ja rupsahtanut ja pahenee vaan .
Minusta on ihaninta kun saa olla ihan oma itsensä.
Alue: Aihe vapaa
Up