Harmittaa, kun lapseni kummi ei pidä enää yhteyttä lapseeni..

Luulin valinneeni juuri oikean henkilön lapseni sylikummiksi, mutta teinkin mitä suurimman virheen. Harmittaa lapseni puolesta.

Ja vielä kysyn teidän mielipidettännettä: Onko kummin velvollisuus pitää itse yhteyttä kummilapseensa vai pitääkö minun nyt alkaa soittelemaan kummin perään lapsen puolesta?

Ettekö te pidä yhteyttä puolin ja toisen muuten, siis ilman että tehtäisiin numeroa siitä kummiudesta?

Ja mun mielestä, myös kummilapsen puolelta niitä yhteydenottoja olisi suotavaa tulla eikä vain odottaa, että kummi niin tekee!

mielestäni kummius ei saa olla taakka, vaan toimitaan kuten resurssit sallivat. kaikki ei oo kummi-ihmisiä, joten ehkä teit sitten väärän valinnan, mutta kuuluu mielestäni myös kummilapsen ja perheensä pitää yhteyttä yhtälailla ja muistaa kummia sekä perhettään.

Onko lapsellasi monta kummia? Nykyiset ahneet vanhemmat haluavat kummeja runsaasti ja odottavat vesi suusta tippuen lahjoja, lahjoja ja lahjoja! Miksi eivät osta?? Vaihdan kummeja!! On se niin väärin!

yhteydenpito vain loppui heidän suunnalta kokonaan.



-ap-

En ole materialisti. Haluaisin vain lapseni tuntevan kumminsa. Ja on lapsella useampi kummi, mutta silti harmittaa nyt tämä tilanne.



-ap-

yhteydenpito vain loppui heidän suunnalta kokonaan.

-ap-

Oletko sinä ottanut yhteyttä kummiin ja kysellyt heidän kuulumisiaan? Vai eikö kummi halua vastata puheluhisikaan?

3

En ole materialisti. Haluaisin vain lapseni tuntevan kumminsa. Ja on lapsella useampi kummi, mutta silti harmittaa nyt tämä tilanne. -ap-

Yhteydenpito jäi vähemmälle, kun remontoimme uutta taloa ja kaikki aika meni uudella talolla. Muutettuamme kutsuin heidät kylään uuteen kotiimme. Mitään ei ole kuulunut. Pitäisikö minun nyt uudestaan taas alkaa kyselemään heidän kuulumisiaan, kun siltä suunnalta ei kuulunut mitään?



-ap-

Yhteydenpito jäi vähemmälle, kun remontoimme uutta taloa ja kaikki aika meni uudella talolla. Muutettuamme kutsuin heidät kylään uuteen kotiimme. Mitään ei ole kuulunut. Pitäisikö minun nyt uudestaan taas alkaa kyselemään heidän kuulumisiaan, kun siltä suunnalta ei kuulunut mitään?

-ap-

Tääkin riippuu mun mielestä siitä, että kutsuitko tyyliin "tulkaa joskus käymään" vai "voisitteko tulla 24.5. vai sovittasiinko joku toinen päivä".

Soita nyt ihmeessä, en usko että kummin perhe mitenkään tarkoituksella teitä ja kummilasta välttelee. Turhaan pohdit ja pahoitat mieltäsi!

Sinä lähetät valokuvia, vähintään koulukuvat.

Sinä kutsut synttäreille.



Joo, kyllä se sun tehtäväsi on ylläpitää sitä suhdetta.

Yhteydenpito jäi vähemmälle, kun remontoimme uutta taloa ja kaikki aika meni uudella talolla. Muutettuamme kutsuin heidät kylään uuteen kotiimme. Mitään ei ole kuulunut. Pitäisikö minun nyt uudestaan taas alkaa kyselemään heidän kuulumisiaan, kun siltä suunnalta ei kuulunut mitään?

-ap-

Tääkin riippuu mun mielestä siitä, että kutsuitko tyyliin "tulkaa joskus käymään" vai "voisitteko tulla 24.5. vai sovittasiinko joku toinen päivä".

Soita nyt ihmeessä, en usko että kummin perhe mitenkään tarkoituksella teitä ja kummilasta välttelee. Turhaan pohdit ja pahoitat mieltäsi!

Puhumallahan tuo selviää.

-ap-

Meilläkin toinen kuopuksen kummeista oli huono valinta. Nähnyt kummitytön 2 kertaa syntymän jälkeen (tyttö 11kk) vaikka mahdollisuus olisi nähdä n. kerran/kk. Kertaakaan ei ole tytön kuulumisia kysellyt ja niinä harvoina kertoina kun on nähnyt niin ei tahdo lasta syliin eikä juttele tälle tms. Kyllä harmittaa! Onneksi toinen kummeista on kunnollinen ja rakastaa kuin omaa lastaan.

varmaan niitä tapauksia, joissa yhteydenpito on vaan jäänyt, eikä siihen liity sen suurempaa dramatiikkaa.

Mitäs jos ap et ajatteleisi ystäviäsi ensisijaisesti kummeina, ja sure vähäistä yhteydenpitoa lapsen vuoksi, vaan alat ajatella heitä taas ystävinä, joita sinä haluat nähdä koska pidät heistä? Kutsu heidät kylään tai tekemään jotain sellaista mukavaa, jota teitte ennen lastakin.



Koska lapseni kummeista moni on itse lapsettomia, ymmärrän että he eivät koe olevansa kummeja ensisijaisesti lapsen vuoksi vaan siksi että olemme ystäviä. Siksi näen kummisuhteen hoitamisen omasta puolestani ihan ystävyyssuhteen hoitona. Lapsen kanssa askartelemme kummeille joka ystävänpäivä korun ja kortin, samoin joulukortin ja lähetän kerran vuodessa kuvan, mut muuten en kummina oloa korosta, jokainen kummi on kummi sitten juuri sillä tavalla, mikä sopii hänen elämäntilanteeseensa.

tai sitten annoit kuvan,että teitä kiinnostaa vain ne lahjat, ei ihmiset..?



varsinkin,kun et pidä yhteyttä..

Minä olen lopettanut miehen kummilapsesta huolehtimisen. Varmasti mukava lapsi ja hänen takiaan harmittaa, mutta vuosia lähettelin lahjoja syntymäpäiväksi ja jouluksi eikä koskaan tullut edes sähköpostia että olivat saaneet paketit. Menisimme kyllä perheenä käymään jos kutsuisivat.

että kummien odotetaan menevän aina kylään vaikka miljoonan kilomertin päähän vaikka elämäntilanne voi olla kummeilla todella hankala saada sitä järjestettyä... Jos mahdollista niin menkää TE sinne kylään. Pitäisi toimia molempiin suuntiin... =/



Itse yritin aikoinani parhaani kummina, mutta lapsen äidillä ei ollut ikinä aikaa. "meille ei nyt sovi, kun..." oli aina esteenä. Selityksiä ja selityksiä... Lapsilla oli usein joku hoitamassa kun äiti rilluutteli eron jälkeen. Huoh! Ole siinä nyt tukena kun ei saanut mahdollisuutta edes tavata. Nyt ei jaksa enää. Kummina haluan olla mutta sen pitäisi olla molemminpuolista. Luonnollista tapaamista eikä painostavaa, ahdistavaa. Ei heti yökyläilyä ja hoitoon laittamista jos ei edes tunne kummilastaan. =( Ensin pitää tutustua ja se vaatii kyläilyjä puolin ja toisin...