Lastensuojelun työntekijää paikalla? Kirjaamiskäytännöistä.
Nuoreni on autisti, jonka koulunkäynti takkusi niin paljon että hain nuorelle avohuollon sijoitusta jotta koulu saataisiin alkuun. Taustalla siis pitkä tauko koulunkäynnistä ja aggressiivisuutta kun pakotin kouluun. Pitkän taistelun jälkeen järjestyi paikka vammaisopetuksessa, ja moni asia on lähtenyt sujumaan hienosti. Nuori on selkeästi hyötynyt pienryhmästä. Sijoituspaikassa on kuitenkin laadittu loppuyhteenveto, jossa nuoren vaikeudet on selitetty minusta johtuviksi. Tämä on ihan hirvittävän surullista. En ole saanut yhteenvetoa nähtäväksi, vaan sain laitoksesta puhelun jossa kerrotaan että nuori on huostaanoton tarpeessa, koska äiti jne. Sisällössä vilisi suoranaisia virheitä.
Laitoksesta sanottiin vain että onpa ikävää että äiti tuntee näin. Eihän tässä ole mistään fiiliksestä kyse, vaan todellisista asioista.
Onko todella näin, että yhteenveto vain laitetaan minulle postissa tulemaan ja loppu sitten herranhaltuun? Eikö todella ole käytäntönä että asiakirja käydään yhdessä läpi ja epäkohdat korjataan? Olen samoilla linjoilla monessa asiassa, mutta toisaalta koonti on myös räikeän virheellinen. Pitääkö tosiaan vain niellä asia ja antaa olla?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Onko laitos siis sijoituspaikka, vai miten?
Kyllä. Pyysin sijoitusta siksi aikaa että uudessa koulussa alkaa sujumaan ja tämän jälkeen avohoidon tuin kotiin.
Ap
Sinä et itse ymmärrä tilannetta. On hyvä että joku ulkopuolinen sanoittaa asiat sinulle. Äiti voi hyvinkin paljon vaikuttaa autismiin esimerkiksi pitämällä säännölliset ruokailut ja järjestämällä yhteistä aikaa. Ota neuvot vastaan.
Et vain ymmärrä etkä osaa. Huostaanotto paras vaihtoehto.
Lastensuojelu sosiaalityöntekijä tässä. Laitos arvioi omasta näkökulmastaan ja sosiaalityöntekijä omastaan. Ei se sossu aina laitoksen kanssa samaa mieltä ole ja sossuhan asian päättää. Välillä riidellään ohjaajien kanssa ihan reippaastikin, kun asiakkaat eivät ole näkemässä.
Millaisista asioista olet eri mieltä?
Käytäntö tuntuu olevan aina kirjaajakohtainen. Ei ole ihme jos menee asiatkin sekaisin. Vinkkinä vain.
Viranomaispäätöksistä on valitusoikeus ja asianomaista kuullaan. Ei mitään hätää, jos et ole huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä etkä osaa. Huostaanotto paras vaihtoehto.
Turhaa ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Viranomaispäätöksistä on valitusoikeus ja asianomaista kuullaan. Ei mitään hätää, jos et ole huono äiti.
Kirjaus ei ole päätös.
Harmillista, mikäli totuudenmukaisia asioita ei saa oikaistua kirjauksiin missään vaiheessa (pahimmillaan se tuo joidenkin osalta lisätyötaakkaa sille taholle, joka selvittää rikostentekijöiden osalta asioita ). Huostaanottojakaan ei ole helppoa purkaa. Ikävöinnitkin voi tuoda lisää kustannuksia yhteiskunnalle. Ei kai sotealojen muuttuva yhteistyö sentään aiheuta lisää haasteita perheille.
Toisinaan olisi asiat neuvoteltavissakin kaikkien edun kannalta järkevimpään ratkaisuun ilman kohtuutonta väärin tulkintaa (onko edes koulutukset olleet kohdallaan kaikinpuolin?), yksipuolisia näkökulmia (ainahan ei tietty kaikkea voi etukäteen tietää, mikä on toimivaa ja mikä ei). Avohuollon tukitoimien resurssitilannekin vaikuttaa asioiden kulkuihin (joskus voidaan todeta puhutuin sanoin, ettei huostaanottoa aleta purkamaan, koska ei ole riittävästi työntekijöitä siihen)
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu sosiaalityöntekijä tässä. Laitos arvioi omasta näkökulmastaan ja sosiaalityöntekijä omastaan. Ei se sossu aina laitoksen kanssa samaa mieltä ole ja sossuhan asian päättää. Välillä riidellään ohjaajien kanssa ihan reippaastikin, kun asiakkaat eivät ole näkemässä.
Kiitos, toivon että stt näkee asian monipuolisemmin. Ainakin tähän asti työskentely on ollut avointa ja sujuvaa. Suurimmat haasteet on ollut joidenkin sosionomien ja lähihoitajien mutu-kirjaukset joita ei olla perusteltu mitenkään. Joudun itsekin tekemään kirjauksia omassa työssäni, joten asia on tuttu. Kirjaamisen kanssa pitää olla todella tarkka ja asiakeskeinen, ei mitään omaa mutuilua saati diagnosointia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu sosiaalityöntekijä tässä. Laitos arvioi omasta näkökulmastaan ja sosiaalityöntekijä omastaan. Ei se sossu aina laitoksen kanssa samaa mieltä ole ja sossuhan asian päättää. Välillä riidellään ohjaajien kanssa ihan reippaastikin, kun asiakkaat eivät ole näkemässä.
Kiitos, toivon että stt näkee asian monipuolisemmin. Ainakin tähän asti työskentely on ollut avointa ja sujuvaa. Suurimmat haasteet on ollut joidenkin sosionomien ja lähihoitajien mutu-kirjaukset joita ei olla perusteltu mitenkään. Joudun itsekin tekemään kirjauksia omassa työssäni, joten asia on tuttu. Kirjaamisen kanssa pitää olla todella tarkka ja asiakeskeinen, ei mitään omaa mutuilua saati diagnosointia.
Ap
Sosiaalityöntekijä muodostaa kuvaa tilateesta myös itse perhettä ja lasta tavaten eikä todellakaan ole pelkkien muiden kirjausten varassa. Useimmiten yhteistyö asiakasprosessin eri toimijoiden kesken menee sujuvasti ja muodostetaan yhteistä näkemystä, mutta toisinaan näkemykset voivat olle hyvin erilaisia. Sosiaalityöntekijä vastaa asiakasprosessista ja tekee kaikki päätökset, joten kannattaa jutella hänen kanssaan, jos ohjaajien kirjaamisissa on omasta mielestä väärinymmärryksiä tai ongelmia. Niitä kirjoitettuja tekstejä on ihan turha alkaa hinkkaamaan toisiksi, järkevintä on keskustella suoraan sosiaalityöntekijön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu sosiaalityöntekijä tässä. Laitos arvioi omasta näkökulmastaan ja sosiaalityöntekijä omastaan. Ei se sossu aina laitoksen kanssa samaa mieltä ole ja sossuhan asian päättää. Välillä riidellään ohjaajien kanssa ihan reippaastikin, kun asiakkaat eivät ole näkemässä.
Kunnan tehtävänähän on valvoa ostopalvelujen laatua? Puututaanko hyvän hallintokäytännön vastaiseen toimintaan, esimerkiksi virheellisen tiedon antamisen suhteen palveluntuottajien toimesta? Asiakkaalle ja läheisille epäselvät käytännöt ja vastuut voivat olla pelottavia ja hämmentäviä ja viranomaistoiminnan tulisi noudattaa läpinäkyvyyden ja selkeyden periaatetta. Tätä ei kulisseissa vääntäminen edesauta.
Nro 13: keskustellen sosiaalityöntekijän kanssa saa suullisesti oikaistua asioita ja voi tulla vaikutelmaa, että on tullut kuulluksi. Kuitenkaan keskustelusta ei kirjauksiin laiteta mitään yksityiskohtaisemmin. Voiko työntekijöiden vaihtuessa tulla myöhemmin väärinkäsityksiä kirjausten takia? Eihän kukaan voi kaikkia suullisia oikaisuja mitenkään muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Nro 13: keskustellen sosiaalityöntekijän kanssa saa suullisesti oikaistua asioita ja voi tulla vaikutelmaa, että on tullut kuulluksi. Kuitenkaan keskustelusta ei kirjauksiin laiteta mitään yksityiskohtaisemmin. Voiko työntekijöiden vaihtuessa tulla myöhemmin väärinkäsityksiä kirjausten takia? Eihän kukaan voi kaikkia suullisia oikaisuja mitenkään muistaa.
Kirjaahan se sosiaalityöntekijäkin, tekee myös asiakassuunnitelmat ja päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13: keskustellen sosiaalityöntekijän kanssa saa suullisesti oikaistua asioita ja voi tulla vaikutelmaa, että on tullut kuulluksi. Kuitenkaan keskustelusta ei kirjauksiin laiteta mitään yksityiskohtaisemmin. Voiko työntekijöiden vaihtuessa tulla myöhemmin väärinkäsityksiä kirjausten takia? Eihän kukaan voi kaikkia suullisia oikaisuja mitenkään muistaa.
Kirjaahan se sosiaalityöntekijäkin, tekee myös asiakassuunnitelmat ja päätökset.
Ei kirjaa ainakaan aina riittävän yksityiskohtaisesti jutellen läpi käytyä kirjaus asiaa (eihän väärin ymmärretyistä kirjauksista mitään haittaa olekaan, mikäli lapsen elinaikana ei tule sellaista tilannetta, että niitä tarkastellaan uudestaan. Ei tässä kohtaa siis ole kyse vain perheen edusta ).
Tosi hienoa, jos jossain päin Suomea on jo asiat niin hyvin, että kirjaukset osuu ihan aina kohdalleen. Upea tilanne vai tavoite? (Onko se edes realistinen tavoite. Ollaan vaan ihmisiä)
En ole sosiaali- vaan terveysalan työntekijä. Alan jo melkein nähdä punaisia ja sinisiä palloja sanasta "kirjaaminen". Miten ihmiset olisivat ammattioppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa oppineet kirjoittamaan järkeviä, ammattitaitoisia tekstejä? Opiskeluvaiheessa kykyä arvioida olennaista asiaa ei tietenkään ole. Suuri(n) huoli työssä näyttää kuitenkin olevan, että saadaan kirjaukset tehtyä. Moni hoitoalan työntekijä ei vaikuta hallitsevan edes äidinkielensä suomen perustaitoja niin hyvin, että mitään edellytyksiä esittää merkittävää ja asiakkaiden kannalta syvällisemmin merkittävien asioiden muotoilemista tekstiksi asti olisi. Aikaansaaduista kyhäelmistä pitää sitten kärsiä sekä asiakkaan että koko hoitoketjun.
Vierailija kirjoitti:
En ole sosiaali- vaan terveysalan työntekijä. Alan jo melkein nähdä punaisia ja sinisiä palloja sanasta "kirjaaminen". Miten ihmiset olisivat ammattioppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa oppineet kirjoittamaan järkeviä, ammattitaitoisia tekstejä? Opiskeluvaiheessa kykyä arvioida olennaista asiaa ei tietenkään ole. Suuri(n) huoli työssä näyttää kuitenkin olevan, että saadaan kirjaukset tehtyä. Moni hoitoalan työntekijä ei vaikuta hallitsevan edes äidinkielensä suomen perustaitoja niin hyvin, että mitään edellytyksiä esittää merkittävää ja asiakkaiden kannalta syvällisemmin merkittävien asioiden muotoilemista tekstiksi asti olisi. Aikaansaaduista kyhäelmistä pitää sitten kärsiä sekä asiakkaan että koko hoitoketjun.
Vahvasti tämä. Amiksessa tai sen korkeammassa muodossa ei tuoteta tieteellistä tekstiä, haasteta kriittistä, monipuolisesta ajattelua tai ymmärtämään syvällisemmin syy-seuraussuhteita. Äidinkielen osaaminen on heikohkoa, teksti ylimalkaista ja vailla perusteltua pohdintaa. Nämä sitten sepustavat materiaalia arkistoihin vuosikymmeniksi eteenpäin, vaikka tuotoksella pyyhkisi korkeintaan perseensä. Joistakin ohjaajista näkee jo naamasta että viina maistuu ja oma elämä takkuaa. Löyhkätään tupakilta palaverissa ja kähistään vähän äipälle ns kasvatusneuvoja. Kyllä, hoidan asiat pelkästään sosiaalityöntekijän kanssa.
Yksityiskohtainen oikaisupyyntö perusteluineen vääriin kirjauksiin ja kirjallisena tottakai ja jos eivät suostu, otat juristin ajoissa apuun.
Onko laitos siis sijoituspaikka, vai miten?