Parisuhteessa ei ole tilaa tunteilleni

Nalkutusta ja valitusta kukaan jaksa kuunnella

Miksi jäät suhteeseen? Ei kuulosta että se täyttää normaaleja perusvaatimuksia hyvästä ihmissuhteista. Siis oli sitten suhde mihin tahansa toiseen ihmiseen, ystävään taikka kumppaniin. Eli nyt vaan katse omaan peiliin ja miettimään että miksi olet tullut tähän ja voitko päästä tästä tilanteesta pois.

huom, nykyisin moni menee terapiaan alkuvaiheessakin suhdetta, eli sekin on vaihtoehto.

Mahtaa olla muilta osin täydellinen puoliso kun jaksat katsella tuollaista.

No 24 vuotta takana tuollaista suhdetta ja kaduttaa etten ole lähtenyt silloin kun se vielä oli helpompaa. Olen täynnä tunteita ja asioita joita en pysty enää edes puhumaan. Mut on niin mitätöity. Älä hyvä ihminen ryhdy samaan. Terapiat on käyty ja olen yrittänyt joskus silloin korjata rakentavasti tilannetta mutta mikään ei auta. 

Tämä on nyt varmaan tuttua kauraa mutta useimmille se puolustautuminen on ainoa reaktio tilanteissa, joissa tuntuu että toinen syyttää. Eli ei siinä tilanteessa pysty ottamaan sitä empaattista roolia vaan kääntää kritiikin takaisin toiseen. Teillä on erilaiset kommunikaatiotavat, näitä pystyy kyllä opettelemaan jos vaan molemmilla on tahtoa. Jos toinen ei tahdo niin yksin et voi mitään. Älä jää kynnysmatoksi.

Ootko alkanut tapailemaan mun eksää? Viimeksi lauantaina sanoin hänelle, että nyt mulle riittää kun mun pyyntöjä ei tässä ihmissuhteessa kunnioiteta eikä arvosteta ja laitoin estot hänelle. Ollaan kuukausi sitten erottu ja heti sanoin, että antaa mulle tilaa miettiä ja käydä läpi asioita. Meni kaksi viikkoa ja mies soittelee joka ilta, laittaa viestiä aamusta alkaen ja häiritsee. Ilmoitin yhdessä vaiheessa, että en pysty vastaamaan hänelle koska en vain pysty puhumaan hänen kanssaan. Jatkaa häiriköintiä ja nyt meni kuppi niin pahasti nurin, että laitoin estot. Meillä ole mitään, ei yhtään mitään miksi pitäisi olla yhteydessä ja hän silti häiriköi. Jatkuvasti kyllä sanoi, että minun ajatuksillani on painoarvoa, mutta teoissa ei näy. En vain jaksanut sitä huonoa käytöstä ja kohtelua ja laitoin jutun poikki. Ei kiinnosta olla jonkun äiti ja paskasankp. 

ero ja äkkiä

Miten esität sen asian joka sua vaivaa? Jostain syystä hän kokee tulevansa kritisoiduksi tavalla joka saa hänet puolustuskannalle. Onko omassa kommunkointitavassasi jotain sellaista joka sen aiheuttaa vai onko kaikki vika vain siinä toisessa? 

Vierailija kirjoitti:

Miten esität sen asian joka sua vaivaa? Jostain syystä hän kokee tulevansa kritisoiduksi tavalla joka saa hänet puolustuskannalle. Onko omassa kommunkointitavassasi jotain sellaista joka sen aiheuttaa vai onko kaikki vika vain siinä toisessa? 

Tätäkin olen pohtinut. Yrittänyt eri tapoja. Ottanut asioita esille kun olen rauhallinen. Kysynyt häneltä että mikä mättää omassa ulosannissani ja miten voisin esittää asioita paremmin, mutta ei. Enhän minä voi olla ainoa joka yrittää!

Ja en todellakaan tiedä miksi tässä roikun. Jos joku ystävistäni kertoisi samaa, niin vastaisin ihan niinkuin te tässä yllä olette vastanneet. Hän on välillä ihana, mutta ei se todellakaan pysty korvaamaan näi  perustavanlaatuista ongelmaa. Olen käynyt terapiassa ja siitä ei ollut hyötyä, olisikin varaa mennä uudestaan. Minusta on vanhemmiten tullut arempi. Ennen olin tulta ja tapparaa. Varmasti iän tuomaa rauhoittumista, mutta annan parisuhteessa liikaa myöden, vaikka kyllä varsinkin asioita. Taitaa itsetuntoni olla niin heikko, että koen etten ansaitse parempaa.