Lapsi 12v ostaa liikaa herkkuja, pankkikortti pois?
Sokerin määrä on liian suuri, ei pysy järkevissä määrissä. Huoneesta löytyy tyhjiä karkkipusseja ja suklaalevyn papereita. Aiheutanko jonkun syömistrauman jos otan kortin pois koska ostaminen ei pysy kohtuudessa ja ei itse kykene valitsemaan terveellisempiä välipaloja esim harrastuksiin.
Niim, ja kotona kyllä liikutaan, syödään terveellisesti ja säännöllisesti.
Kommentit (65)
Siinä iässä kaikki makea maistuu taivaallisen hyvältä toisin kuin myöhemmin aikuisena. Muistelepa ite ja anna nauttia. 12 vuotias on vain kerran.
Mistä 12v saa kaiken rahan sinne tililleen niihin herkkuihin?
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä kaikki makea maistuu taivaallisen hyvältä toisin kuin myöhemmin aikuisena. Muistelepa ite ja anna nauttia. 12 vuotias on vain kerran.
12-vuotias on vain kerran mutta lapsuudessa kerätty ylipaino vaikuttaa terveyteen koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä kaikki makea maistuu taivaallisen hyvältä toisin kuin myöhemmin aikuisena. Muistelepa ite ja anna nauttia. 12 vuotias on vain kerran.
Joo. 12 -vuotiaan ylipaino, reikäiset hampaat, rasvaoittunut maksa ym on vaan pikkujuttuja, kun pitäähän sitä nyt lapsen saada nauttia. 🤦🏻
Itse en 12-vuotiaana voinut syödä paljon karkkia, kun tuli helposti oksettava olo. Lapsellasi näköjään on jo suuri toleranssi sokerille.
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä kaikki makea maistuu taivaallisen hyvältä toisin kuin myöhemmin aikuisena. Muistelepa ite ja anna nauttia. 12 vuotias on vain kerran.
Ei se mitään nauttimista ole jos sokeria syö nälkäänsä ja kohtuuttomia määriä. Tämän takia lapsilla ja nuorillakin jo on rasvamaksat. Ei ehkä myöhemmällä iällä lohduta että on saanut karkista ns. nauttia, jos on maksa pilalla, diabetes, ylipainoa, hammaskalusto entinen Vanhempien tehtävä on antaa esimerkki ja asettaa rajat.
No vähän huonosti muotoilin alkutekstin, ei siis syydetä rahaa tilille ja sitten ihmetellään miksi kaikki menee herkkuihin. Mutta menee koulusta suoraan usein harrastuksiin ja käy kaupasta ostamassa eväitä. Ja silloin mukaan tarttuu myös herkkujakin
Tällaiset ongelmat eivät ratkea sillä, että joku sanoo, että noin ei saa tehdä ja kieltää asian. Tässä tapauksessa ongelma ei ratkea pankkikortin poisottamisella, sillä pahimmillaan se johtaa siihen, että lapsi alkaa varastamaan ja jää muille velkaa kun pyytää muita ostamaan tai kerjää muilta. Ongelma pitääkin siis käsitellä syömisongelmana ja selvittää tuohon toimintaan johtaneet syyt eli että syökö esim. ahdistukseen. Liian ehdoton suhtautuminen syömiseen ei myöskään saisi olla eli että tietyissä rajoissa herkkuja pitäisi olla saatavilla kotona ja niitä ei tarvitsisi syödä salaa kun kotona ne on kielletty. Opin itse jo hyvin nuorena syömään herkkuja salaa, hoitamaan ahdistusta syömällä ja piilottamaan ruokaa. Nyt aikuisena herkkujen syömisestä on mahdotonta päästä eroon ja ruokavaliooni on ihan pielessä. Toki vaikea elämäni ja muut ongelmani ovat pahentaneet tätä.
Vierailija kirjoitti:
No vähän huonosti muotoilin alkutekstin, ei siis syydetä rahaa tilille ja sitten ihmetellään miksi kaikki menee herkkuihin. Mutta menee koulusta suoraan usein harrastuksiin ja käy kaupasta ostamassa eväitä. Ja silloin mukaan tarttuu myös herkkujakin
Tässä on sitten ilmeisesti joku epäselvyys tai väärinkäsitys lapsen taholta sen suhteen, mitä välipala tarkoittaa. Ei ole varmaan mitään syytä, miksi välipalaa ei voisi ostaa perheen kauppareissulla kotiin ja lapsi ottaisi sieltä mukaansa. Aika monet eväät säilyy lämpimässä, ei ole pakko olla jotain maitotuotteita tai muita pilaantuvia.
Vierailija kirjoitti:
No vähän huonosti muotoilin alkutekstin, ei siis syydetä rahaa tilille ja sitten ihmetellään miksi kaikki menee herkkuihin. Mutta menee koulusta suoraan usein harrastuksiin ja käy kaupasta ostamassa eväitä. Ja silloin mukaan tarttuu myös herkkujakin
Eväät pakataan kotona reppuun. Ei kaupan kautta. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ongelmat eivät ratkea sillä, että joku sanoo, että noin ei saa tehdä ja kieltää asian. Tässä tapauksessa ongelma ei ratkea pankkikortin poisottamisella, sillä pahimmillaan se johtaa siihen, että lapsi alkaa varastamaan ja jää muille velkaa kun pyytää muita ostamaan tai kerjää muilta. Ongelma pitääkin siis käsitellä syömisongelmana ja selvittää tuohon toimintaan johtaneet syyt eli että syökö esim. ahdistukseen. Liian ehdoton suhtautuminen syömiseen ei myöskään saisi olla eli että tietyissä rajoissa herkkuja pitäisi olla saatavilla kotona ja niitä ei tarvitsisi syödä salaa kun kotona ne on kielletty. Opin itse jo hyvin nuorena syömään herkkuja salaa, hoitamaan ahdistusta syömällä ja piilottamaan ruokaa. Nyt aikuisena herkkujen syömisestä on mahdotonta päästä eroon ja ruokavaliooni on ihan pielessä. Toki vaikea elämäni ja muut ongelmani ovat pahentaneet tätä.
Monella 12-vuotiaalla on niin maltillinen viikkoraha ettei sillä vedetä karkkiövereitä.
Vierailija kirjoitti:
No vähän huonosti muotoilin alkutekstin, ei siis syydetä rahaa tilille ja sitten ihmetellään miksi kaikki menee herkkuihin. Mutta menee koulusta suoraan usein harrastuksiin ja käy kaupasta ostamassa eväitä. Ja silloin mukaan tarttuu myös herkkujakin
Jos nälkäisenä menee kauppaan niin kyllähän sieltä herkkuja tarttuu mukaan aikuisellakin. Ne eväät kannattaa olla repussa mukana.
Tiivistäen siis lasta ei saa syyllistää, suuttua lapselle, kieltää tai ottaa pankkikorttia pois, koska se ei johda mihinkään hyvään. Sen sijaan täytyy selvittää, miksi lapsi toimii noin ja miten tilannetta voi muuttaa paremmaksi ja poistaa sen aiheuttaneita ongelmia. Aikuisen tehtävänä on tehdä tässä tapauksessa eräänlainen interventio ja ilmaista huolensa ja halunsa auttaa ja tukea, mutta se tarkoittaa myös siihen, että ongelmasta kärsivän on itse tajuttava ongelmansa. Interventio ei tarkoita huutamista ja ongelmaisen haukkumista. Sokerikin on luokiteltavissa päihteeksi ja sokeririippuvuus on todellinen riippuvuus siinä missä ns. kovemmatkin päihteet.
Vasu pois!