Miksi jotkut ei halua antaa lapselleen suvun nimiä?

Vaikka siksi, että koko suku on ihan perseestä ja nimet hirveitä?

Ap polkee jalkaa, kun tyttären lapsi ei saa hänen äitinsä nimeä. 

No en nyt Lars-Johania antaisi nimeksi kellekään.

Ei kuulu sinulle.

No just joo. Tiedän muutamia tällaisia jotka ihan oikeasti on sitä mieltä, että on hienoa ja "yläluokkaista" antaa lapselle samat toiset nimet sukupolvessa toiseen. Ihan kuin ne Juhanit ja Anterot sekä Emiliat ja Amaliat olisi jotenkin korvaamattomia.

Jos sukunimi on vielä karmeempi, valitaan joku Lillybetty tai muu soma nimi joka sointuu kuninkaalliseen Märlykäiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sukunimi on vielä karmeempi, valitaan joku Lillybetty tai muu soma nimi joka sointuu kuninkaalliseen Märlykäiseen. 

Millä tavalla joku Väämänkäämä Märkyläinen olisi parempi?

Vierailija kirjoitti:

No just joo. Tiedän muutamia tällaisia jotka ihan oikeasti on sitä mieltä, että on hienoa ja "yläluokkaista" antaa lapselle samat toiset nimet sukupolvessa toiseen. Ihan kuin ne Juhanit ja Anterot sekä Emiliat ja Amaliat olisi jotenkin korvaamattomia.

Ylempi keskiluokka antaa lapsilleen perinteisiä suomalaisia nimiä jotka periytyy sukupolvelta toiselle. Se on hieno perinne. Paljon parempaa kuin nämä lähiölapset jotka on nimetty sillä miten sillä hetkellä sattuu huvittamaan, ei tunneta eikä arvosteta perinteitä.

Taas miksi jotkut ....siksi jotkut että näin he päättävät perheissään ...mitä miksittelemistä tässä on ??????????

Mä olin raskaana, kun miehen isä kuoli ja hänen äitinsä oli kuollut muutama vuosi aiemmin. Kysyin, olisiko hän halunnut antaa lapsellemme jonkun hänen vanhempiensa nimistä joko ensimmäiseksi nimeksi tai toiseksi. Hänen mielestään yksikään nimi ei ollut niin kiva, että hän olisi sen halunnut antaa.

Valittiin sitten sellainen nimi, josta pidettiin ihan muuten vaan. Se kyllä sattui olemaan miehen toisen isoisän nimi, mutta se ei oltu varsinaisesti suunniteltu.

Mun mielestä olisi ollut kiva pitää suvun nimiä tarkoituksella suvussa etenkin, kun miehellä, hänen isällään ja isoisällään oli yhteisiä nimiä, mutta miehelle se ei vaan ollut tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just joo. Tiedän muutamia tällaisia jotka ihan oikeasti on sitä mieltä, että on hienoa ja "yläluokkaista" antaa lapselle samat toiset nimet sukupolvessa toiseen. Ihan kuin ne Juhanit ja Anterot sekä Emiliat ja Amaliat olisi jotenkin korvaamattomia.

Ylempi keskiluokka antaa lapsilleen perinteisiä suomalaisia nimiä jotka periytyy sukupolvelta toiselle. Se on hieno perinne. Paljon parempaa kuin nämä lähiölapset jotka on nimetty sillä miten sillä hetkellä sattuu huvittamaan, ei tunneta eikä arvosteta perinteitä.

Ei todellakaan mene aina näin.

Koska eletään 2024. Ei ole mikään pakko tehdä kuten on aina ennenkin tehty.

Halusin lapsilleni omat nimet eikä mitään suvun pakko nimiä. 

En tykännyt ajatuksesta, että lapsella olisi sama toinen nimi kuin isällään, tämän isällä ja isoisällä, sedällään ja serkuillaan. Niin, jopa niillä serkuilla jotka on sisaruksia on sama toinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsilleni omat nimet eikä mitään suvun pakko nimiä. 

Omia nimiä ne suvun perinnenimetkin on.

Vähissä on nimet ja mielikuvitus, jos kaikilla on oltava sama nimi. Missä oma maku ja ajattelu? 

Aikoinaan oli käsitys, että vainajan henki tulee lapseen, lapseen, jolle on annettu sama nimi.

Yksi vaihtoi oman sukunimensä mummonsa sukunimeen.😂

No en meinannut antaa tyttärelle suvussa kulkevaa nimeä. No vähän pakko oli antaa kun tyttö syntyi tuon nimen nimipäivänä. On minulla ja tyttärellä 3.nimi ja aikaisemmilla sukupolvilla 2.nimi. Oli hyvä valinta sittenkin.

Enemmän ihmettelen miksi kukaan antaa. Mitä ideaa? Joo, se on sama nimi, mutta mitä sitten? Ei kai se lapsen elämä siitä sen paremmaksi muutu kun nimitaakaksi on lätkäisty ne Herpertit, Juhanat ja Sakarit.