Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku suostuu kertomaan asiansa vain kerran? Tai kysymään asiaansa vain kerran?
17.08.2024 |
Olen ihmetellyt tuttavaani. Hän sanoo asiansa. Jos en kuule häntä kunnolla esim melun vuoksi, ja kysyn, että mitä sanoit, niin hän ei toista sanomaansa. Sitten keskustelu ei jatku, koska minä en tiedä mitä hän sanoi.
Sama juttu, jos hän vaikkapa hoitaa jotain asiaansa. Hän laittaa vaikkapa viestin ajan sopimiseksi. Ja jos siihen ei vastata, niin hän ei ikinä palaa asiaan. Joskus on käynyt niinkin, että toinen ei ole saanut viestiä, se ei ole mennyt perille. Ja koska tuttavani ei palaa asiaan uudelleen eli ei varmista, että saitko viestini, niin asia jää sitten hoitamatta. Tai jos toinen on saanut viestin, mutta unohtaa vastata, niin tuttavani ei laita uudelleen viestiään huomautuksella, että et vielä vastannut.
Hän saattaa myös tarvita jotain tietoa, ja kysyy asiasta, ja jos ei saa vastausta, niin sama kuin edellä, ei varmista, että kysymys on tullut perille ja oikealle henkilölle.
Eihän tuollaista koko ajan tapahdu, sillä useimmitenhan puhe kuullaan ja viestiin vastataan. Mutta noita tilanteita on kuitenkin ehtinyt vuosien mittaan olla kymmenittäin. Enkä ymmärrä tuollaista kerrasta onnistumisen pakkoa, ja jos ei onnistu, niin jätetään sanomatta tai hoitamatta. Osaisiko joku paremmin ymmärtävä kertoa, että mikä tuo juttu oikein on, miksi joku toimii noin?
Kommentit (52)
Miksi vaivaat päätäsi tuollaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen tuttavasi pitää olla sinun muistuttajasi? Jos et vastaa viestiin ja sovi tapaamista, niin et vastaa eikä ole tapaamista, se tuttusi menee festareille/elokuviin/shoppailemaan jonkun muun kanssa.
Hän taitaa tietää senkin, että on ajanhukkaa laitella viranomaisille viestejä, että saitteko kysymykseni. Tuhannet kuvittelevat, että digimaailma toimii niin, että ensin täytetään vaikka veroilmoitus, lähetetään se ja heti perään kysely verottajalle, että tuliko se viesti.
Luuleeko hän sanovansa tarpeeksi kovaa ja selvästi. Tai ei jaksa toistaa jatkuvasti. Mutiseeko? Onko ympäristö aina meluinen jossa olette, miksi olette niissä paikoissa joissa ei kuule mitään? Vai teellä kotona vai mikä. Ehkä ei sano aina sulle erityisesti, jos se on yleinen toteaminen tai kuin itsekseen toteaminen. Tai ei tiedä että pitää toistaa. Ellet sano että voitko toistaa, täällä ei kuule. Luulee että kuulossasi on vikaa? Vaikka hän siis ilmeisesti puhuu hiljaa, mutisee tai ei koe ehkä asiaa niin oleelliseksi..? Vai sanotko liian kovaa MITÄ mitä. Vai liian usein "mitä sanoit". Ehkei se toimi yhteen jos sun pitää selvittää mitä toinen sanoo. Kuulotorvi tuskin auttaa. Mitä hän itse sanoo asiaan. Vai tuliko ero jo kaveruudesta, ei ole pakko tahkota mahdotonta, jos hänellä on muita kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaivaat päätäsi tuollaisella?
Kuten seuraava vastaaja sanoo, niin minulla on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen tuttavasi pitää olla sinun muistuttajasi? Jos et vastaa viestiin ja sovi tapaamista, niin et vastaa eikä ole tapaamista, se tuttusi menee festareille/elokuviin/shoppailemaan jonkun muun kanssa.
Hän taitaa tietää senkin, että on ajanhukkaa laitella viranomaisille viestejä, että saitteko kysymykseni. Tuhannet kuvittelevat, että digimaailma toimii niin, että ensin täytetään vaikka veroilmoitus, lähetetään se ja heti perään kysely verottajalle, että tuliko se viesti.
Niin, jokin tuollainen samanlainen ehdottomuus tuossa hänen tavassaan on. Jos minä en kuule hänen lausettaan ohi ajavan bussin vuoksi, niin ei siitä tarvitse syyttää minua, enkä minä syytä häntä. Olosuhde oli vain sellainen, että oli inhimillistä, etten kuullut. Ja siksi lause tarvitsisi toistaa. Mutta hän ei toista.
Jos minä sitten sen vuoksi jään paitsi hänen elokuvareissustaan, niin ei se maailmaa kaada. Mutta on tuo minusta aika omituinen syy jättää minut pois seurueesta.
Ei se asia jää ainakaan hänen kannaltaan ratkaisematta, vaan hän ratkaisee sen toisella tavalla, kun ensimmäiseksi yritetty ei tuottanut tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko hän sanovansa tarpeeksi kovaa ja selvästi. Tai ei jaksa toistaa jatkuvasti. Mutiseeko? Onko ympäristö aina meluinen jossa olette, miksi olette niissä paikoissa joissa ei kuule mitään? Vai teellä kotona vai mikä. Ehkä ei sano aina sulle erityisesti, jos se on yleinen toteaminen tai kuin itsekseen toteaminen. Tai ei tiedä että pitää toistaa. Ellet sano että voitko toistaa, täällä ei kuule. Luulee että kuulossasi on vikaa? Vaikka hän siis ilmeisesti puhuu hiljaa, mutisee tai ei koe ehkä asiaa niin oleelliseksi..? Vai sanotko liian kovaa MITÄ mitä. Vai liian usein "mitä sanoit". Ehkei se toimi yhteen jos sun pitää selvittää mitä toinen sanoo. Kuulotorvi tuskin auttaa. Mitä hän itse sanoo asiaan. Vai tuliko ero jo kaveruudesta, ei ole pakko tahkota mahdotonta, jos hänellä on muita kavereita.
Hän ei ole koskaan kertonut miksi ei toista, vaikka pyydetään toistamaan. Eikä tätä tapahdu vain minun kanssani, vaan ihan samaa on muihinkin suuntiin. Ja muissakin asioissa ilmenee, ei siis vain, että ei ole kuultu. Vaan hän on voinut vaikka työnantajalta kysyä jotain muutosta työoloihin, ja työnantaja on sanonut, että se käy kyllä. Vuosien jälkeen mitään ei ole tapahtunut, eikä kaveri kysy työnantajalta, että voisiko sen muutoksen toteuttaa. Kaverin mielestä asia on silloin kerran jo puhuttu. Eikä hän hoksaa, että se olosuhdeasia on tärkeä hänelle, mutta työnantajalle ihan sama -tasoinen juttu. Joten asiaa varmasti auttaisi, jos siitä muistuttaisi. Mutta sellaista ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se asia jää ainakaan hänen kannaltaan ratkaisematta, vaan hän ratkaisee sen toisella tavalla, kun ensimmäiseksi yritetty ei tuottanut tulosta.
Kyllä. Aivan.
Hän tosin on usein tyytymätön ratkaisuihin. Ja siksikin ihmettelen, että miksi toteaa noin nopeasti, että ensimmäinen tapa ei tuottanut tulosta. Jos viesti ei edes mennyt perille, niin onhan se selvää, että se ei tuottanut tulosta. Mutta hän toteaa vain, että viesti ei tuottanut tulosta, ja on sitten tyytymätön tilanteeseen. Jonkinlainen sinnikkyyden täydellinen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen työhönperehdyttäjä olisi täysin hyödytön. Tehtailla varsinkin on niin kova taustamelu että on erittäin vaikeaa kuulla mitään koneiden melun yli.
Mulla on vastaavanlainen tuttava!
Kysyn otatko kahvia vai teetä? V: mummm
Anteeksi en kuullut? V: Ihan sama, en sitten ota mitään
Hän on lapsuudessaan syvästi traumatisoitunut ja yrittänyt elää näkymättömänä ja haitattomana, jottei saisi turpiinsa. Hänen on todella vaikea puolustaa mielipiteitään tai sanomisiaan edes tuollaisella normaalilla tasolla. Masennus vienyt itsetunnon ja itsearvostuksen nolliin. Tavallaan hän rankaisee itseään. Joo ja kyllä: on erittäin raskas tuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestitellessä tavallaan ymmärrän tuon.Kaikki eivät välttämättä ota huomioon ettei viesti syystä tai toisesta mennyt perille,vastaanottajan kannettava/puhelin tmv ei ollut juuri sillä hetkellä päällä eikä siksi nähnyt viestiä heti tai oli joku tärkeä,aikaavievä juttu kesken eikä siksi ehtinyt vastata heti.
Keskustellessa tuo on rasittavaa.Pyrin aina kuuntelemaan tarkasti mitä toisella on asiaa mutta joskus ei vain yksinkertaisesti kuule ekalla kerralla.Meluisa ympäristö,toisen hiljainen ääni,syitä voi olla muitakin kuin ettei kuuntele,keskity tai kiinnosta.On tietysti niitäkin joille pitää aina toistaa 100 kertaa mutta kokemani perusteella ovat selkeästi vähemmistö.
Miksei joillain ole sen vertaa kärsivällisyyttä että toistaisivat sanomansa edes kerran jos toinen ei heti kuule?
Mä en oikeastaan jaksaisi sanoa enää edes yhtä kertaa, koska se on kuin seinille puhuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon tämän asian vain kerran.
- Täh?
Mulla on samantapaisesti silloin tällöin käyttäytyvä tuttava mutta tuokin on vielä pientä hänen sellaisen käytöksensä rinnalla että olen ihan oikeasti sitä mieltä että kyseessä on narsisti. Kaikki asiat tehdään vain ja ainoastaan hänen tavallaan (ravintola minne mennään syömään, yhteinen lenkkivauhti, kaupat joissa kierretään ostoksilla, tuttavat joiden kanssa jäädään juttelemaan ja joiden ei jne)
Listen very carefully, I will say this only once.
- Michelle of the Resistance
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaivaat päätäsi tuollaisella?
Kuten seuraava vastaaja sanoo, niin minulla on tylsää.
Oletko sama, jonka vaimo unohti ostaa grillattavat mökille. Sulla on tylsää, mutta on kuitenkin kassillinen viinaa mukana.
"Kaverin mielestä asia on silloin kerran jo puhuttu. Eikä hän hoksaa, että se olosuhdeasia on tärkeä hänelle, mutta työnantajalle ihan sama -tasoinen juttu. Joten asiaa varmasti auttaisi, jos siitä muistuttaisi. Mutta sellaista ei voi tehdä."
Niin. Hän on tavallaan oikeassa. Jos joku lupaa jotain Suomessa sen lupauksen tai sanomisen oletetaan pitävän paikkansa, vaikka osa ilmeisesti unohtaa mitä sanoi (miksi pomo pidä lupauksia vai onko firma epämääräinen), se pitää kirjata heti ylös ja miettiä kuka toteuttaa positiivisen muutoksen. Vai onko pomo ainoa jonka pitäisi se hoitaa ja koska. Ehkei kehtaa muistuttaa täysin vierasta pomoa, ettei katsota pahalla? Pitäisi kyllä sihteerille vaikka se sanoa tai sähköpostilla ystävällisesti. Ehkä se on hänen asiansa sitten jos ei halua tehdä mitään asialle enää tai halua olla siitä yksin firmassa vastuussa. Ehkä ei jaksa enää välittää, voi olla monia asioita hoidettavana arjessa. Jos hän loukkaantuu joskus ja hautoo asioita, ei uskalla sanoa? Suomessa "kaikilla" on vähän autismipiirteitä vaikka on normaali, osa on passiivisempia, väsynyt tai joku järkisyy taustalla ajatuskuvioissaan, jota toinen ei sitten tiedä.
Mulla on taas sellaisia että tullaan puhumaan jostain asiasta josta en tiedä mitään mutta ilmeisesti minuun yhteyttä ottanut olettaa minun tietävän. Kun kysyn mistä on kysymys tai sanon voisitko selittää, tulee hiljaisuus. Nämä on siis sukulaisia.
Ymmärrän, ettei kenelläkään ole tuollaisesta kokemusta. En minäkään tiedä ketään toista, vaikka tässä vahvaan keski-ikään mennessä olen ehtinyt varsin paljon ihmisiä tavata.
Itse mietin, että liittyykö tuo jotenkin luovuttamiseen. Että antaa itselleen yhden yrityksen, ja jos se ei onnistu, niin heti luovuttaa. Onko se samalla jotain perfektionismia, jossa yhdellä yrittämällä on aina onnistuttava sataprosenttisesti?