Miten susta tuli erakko?

Lakkasin menemästä mihinkään, baarireissut vaihtuivat villasukkiin ja sohvaan, siten minusta tuli erakko. Uuvuttava työ edes auttaa asiaa, ei ole enää työviikon jälkeen haluja mennä mihinkään.

Sos.fob.

Olen aina ollut "erakko" tai ehkä introvertti. Minulla on ollut huonoja kokemuksia ihmisistä eikä vähiten työnantajani takia sairaalassa. Olen itselleni hyvää seuraa.

Kun pitkään on ollut yksin, niin siihen tottuu. Nuorempana olin yksinäinen ja jäin yleensä heti ulkopuoliseksi koulussa, opiskeluissa jne.

Nykyään aikuisena on paljon tilanteita, joissa pyydetään tapaamaan, kylään jne. Löytyykin ihmisiä, jotka haluavat tutustua.  Niin keksin heti useita eri syitä, miksen voi mennä. En taida osata oikein olla ihmisten kanssa. Eikä minulla koskaan nuorenakaan ollut kaveriporukkaa, parasta ystävää jne. Niin en osaa nyt aikuisenakaan olla kaverisuhteessa. 

Luonteeltani olen aina ollut introvertti, mutta olen sosiaalisessa ammatissa jossa olen paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Työpäivän jälkeen on usein takki ihan tyhjä ja viihdyn omassa rauhassa kotona. Harrastukseni ovat myös pitkälti sellaisia joissa olen yksin. Muutamaan ryhmätoimintaan olen pakottanut itseni jotta en ihan erakoituisi. Kyläkutsuista ja kaikenlaisista juhlista kieltäydyn yleensä aina.

Vietin lapsuuteni maalla ainoana lapsena enkä oppinut solmimaan kaverisuhteita. Kouluun mennessä se oli jo liian myöhäistä. Puhumaankaan ihminen ei opi tietyn ikäkauden jälkeen.

Kiusaamisen takia enkä luota ihmisiin. Yksi johon luotin ja joka halusi olla kanssani tekemisissä ja pyysi käymään useasti mutta olimme ihan eri yhteiskunta luokassa, hän hyvä tuloinen ja minä köyhä ja syrjäytynyt. Esitti ystävää ja kutsui minut juhliin missä oli muita hyvätulosia ja olin todella ulkopuolinen ja teki pilkkaa minusta muiden edessä, olin näyttelyesine siellä jolle naurettiin. 

Olen aina ollut yksin.

Meni luottamus kaveripiirin kautta ihmisiin ja koska olen luonteeltani luonnonläheinen hippiäinen. Eli nautin yksinolosta mettässä.

Mitä vanhemmaksi on tullut sitä tylsemmiltä ja tyhmemmiltä ihmiset tuntuvat, odottaa vaan että pääsee niistä eroon jos tarvii tavata. Ja tiedostan että nämä ihmiset ajattelevat minusta samoin. 

Ihmiset herkästi rikkovat rajojani joten en helpostikaan hankkiudu uusiin tuttavuuksien jotka usein päättyvät tähän hyvin pian

Kulkee mukana suvunperintönä. 

Sama homma täällä. 🌲🚶

Täällä yksinäistä erakkoelmää toukokuu 2010 alkaen,

Kaverit joita muutenkin oli vain muutama jäivät yksi kerrallaan pois vuosien varrella. Suurin osa muutti toiselle paikkakunnalle miehen perässä. Itse ikisinkkuna jäin sitten täysin yksin kun en miestäkään koskaan saanut. Tänä vuonna olen ollut yhtä monta vuotta yksin kuin se ensimmäiset 18 v kun oli edes se muutama kaveri. N36

No musta tuli kun ketään ei vaan kiinnosta. 

N53

Lapsena oli kavereita, mutta teininä kun muut alkoi viettämään aikaa alkoholipitoisesti niin jättäydyin ulkopuolelle. Lukiossa kavereita oli enää pari.

Opiskellessa kavereita on ollut aina vain sen opiskeluajan, en ole osannut solmia mitään pitkiä ystävyyssuhteita. Pitkässä parisuhteessa olin, mutta sen päätyttyä olen viihtynyt yksin. Sukulaisia näen harvakseltaan.

Olen miettinyt muuttamista pois kaupungista koska en kaipaa oikein tätä hälinää ja sitä että kaupoissa ja liikenteessä on jatkuvasti ruuhkaa.

Luonteeltani olen aina ollut introvertti, viihdyn kyllä jonkin aikaa ihmisten seurassa, mutta se vie minulta kaikki energiat.

En koskaan oo saanut miestä. Kaverit elävät omaa elämä perheiden kaa. 

Olen introvertti mutta en erakko.

Viihdyn mainiosti yksin, mutta myös hyvässä seurassa määrätyn ajan. Sitten väsyn ja on pakko saada olla yksin ja nollata aivonsa. 

Työssäni sairaanhoitajana en voi vetäytyä yksinäisyyteen, on pakko olla sosiaalisia taitoja.  Työssä ei tee minkäänlaista probleemaa ihmisten kanssa  oleminen, päin vastoin rakastan työtäni.  Olen tehnyt tätä 30 vuotta enkä todellakaan olisi tässä jos se olisi vaikeaa.

Introverttejä väitetään ujoiksi.  Joku voi ollakin, en sitä kiistä mutta itse en ole. En pelkää ihmisiä, en vain jakss turhia pippaloita ja mitäänsanomattomia  sosiaalisia kokoontumisia vaikka niiihinkin joskus on pakko osallistua. Menen mutta en nauti ja lähden yleensä ensimmäisten joukossa pois.

Minulla on pari hyvää ystävää ja muutama  kaveritasolla oleva. Ystäväksi kutsun ihmisiä joille voin uskoutua ja jotka voivat uskoutua minulle, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä tarvitse kuulla siitä sitten turuilla ja toreilla. Ystävät tukevat vaikeissa paikoissa ja ystäville annetaan vastaavasti tukea.  Ystävyys tulee sydämestä.

Aivan erakkona en varmaan jaksaisi olla. Ainakin minusta tulisi varmasti jokin omituinen metsänpeikko.  

Asun yskin ja nautin siitä. En voisi jakaa kotiani kenenkään kanssa. Käymään saa tulla kun sovitaan.

Tässä iässä en enää jaksa sosiaalisuutta kuin hyvin rajatusti.