Muita jotka ovat iloisia paluusta arkeen siksi että pääsee ylös sängystä aamulla

Ihan valtavan hyvä olo siitä että on saanut herättyä aikaisemmin viime päivinä. Minulle se on täysin mahdotonta ellei ole sovittuna jotain tapaamista jonkun kanssa jossain. Jos olen vapaa ja vain itseni kanssa Nousen sängystä luultavasti klo 12 ja olen valmis lähtemään johonkin illan suussa. Minua ei motivoi todelliseen toimintaan mikään muu kuin pakko Eli pelko siitä mitä pahaa muuten tapahtuu. Jos ei ole tapahtumassa muuten mitään pahaa, niin makaan kai sängyssä lähes koko päivän. Pari lomapäivää kyllä menee noinkin mutta jos tuo jatkuu pitkään niin ei tunnu enää hyvältä vaan alkaa aiheuttaa pikkuhiljaa depressiota.