Kuinka paljon ysiluokkalaisen jatko-opintoihin voi ja saa vanhempi vaikuttaa?

Voisiko hän opiskella ammattilukiossa siinä rinnalla?

Lapsi ei ole sinun elämäsi jatke. Tuskin tarvitsee perustella asiaa enempää. 

Ja ka oli?

Kaverilla vanhemmat pakottivat hänet lukioon, vaikka hänellä oli ammattihaaveena jo leipurin työ. Kävi sitten vanhempien vaatimuksesta lukiota vuoden ja sen jälkeen siirtyi ammattikouluun ja valmistui leipuri-kondiittoriksi. Tosiaan ilman mitään motivaatiota kävi tuon yhden vuoden vanhempien vaatimuksesta. 

Parempi antaa lapsen tehdä itse päätöksensä. Mulla oli vähän päinvastoin, vanhemmat eivät tajunneet miten fiksu olin, painostettiin amikseen ja kun halusin lukion amk:n jälkeen lukea maisterin niin yrittivät estellä. ONNEKSI EN KUUNNELLUT.

Jos et aio itse käydä lapsesi puolesta sitä lukiota,  niin anna mennä sinne minne hänellä itsellään mielenkiintoa on.

Lukioon haaveilin kanssa molempia poikia ja lupasin auton jopa yo lahjaksi. Amis polulle lähtivät..

Nuori tarvitsee aina motivaatiota kouluun, oli se sitten mikä tahansa. Pakottamalla syntyy harvoin motivaatiota.

Se mikä minusta on tehtävissä on lähinnä se että keskustellaan laajasti nuoren kanssa siitä että millaisia odotuksia hänellä on työelämästä ja millaisessa ammatissa ne odotukset voisivat sitten täyttyä.

Meidän poika meni autopuolelle ja jo ekan työharjoittelupaikan pomo sanoi, että tervetuloa vakituiseksi kun valmistuu. Nyt on tehnyt harjoittelut siellä sekä ollut kesätöissä paikallisena.

Jos olisi mennyt lukioon, mikä oli toinen vaihtoehto, niin en usko että olisi päässyt edes kesätöihin.

Jos keskiarvo laskee yläkoulussa niin se on aika vahva merkki siitä ettei se lukeminen=lukio, ole ihan se oma juttu.

Lukiossa on iso työ ja siihen pitää olla kiinnostus ja motivaatio, kursseja riittää eikä se riitä, että läpäisee "jotenkin", kaikki se 2v aikana kurssittu tulee vastaan yo-kirjoituksissa, kun tsekataan se mitä oppinut ja jäänyt mieleen ja muistiin.

Lapsi elää omaa elämäänsä ja valitsee oman polkunsa, joskus mutkien kautta, joskus suorempaa reittiä, mutta kunhan pysyy sillä polulla eikä eksyisi, ehkä pahastikin, siltä pois, sitä toivon ja haluan omilleni.

T. Ns eliittilukioon ja yliopistoon ja toinen "peruslukioon" josta keskeytys (ka 9lk päättyessä 8,5) ja ammattipuolelle josta valmistuminen ja nyt töissä.

No, oletteko keskustelleet millaista työ on milläkin alalla ja millainen elintaso mistäkin ammatista tulee? Minusta on ihan turha itkeä, jos ei ole itse keskustellut vuosien varrella avoimesti näistä lapsensa kanssa. Oma lapsi on väläytellyt vuosien varrella erilaisia ammattitoiveita. Ollaan sitten selvitetty yhdessä, että millaista työ on ja millaista palkkaa siitä saa. 

Ei 15-vuotiaalla voi olla realistista kuvaa yhtään mistään, jos vanhemmat eivät tee työtä sen eteen, että hänen kanssaan yhdessä ottavat selvää ja keskustelevat. 

Voi keskustella suunnitelmista ja toiveista yhdessä, voi antaa tietoja, voi neuvoa ja suositella. Mutta pakottaa ei voi.

Keskiarvo ei sinänsä kerro kiinnostuksesta eikä edes kyvyistä. Minulla oli koko peruskoulun noin 7-7,5 keskiarvo, yläasteen lopulla vähän korkeampi. Tietyt kiinnostavat lukuaineet olivat ysiä ja kymppiä. Ja lukiossa kun sai pakollisten kurssien jälkeen keskittyä niihin, keskiarvo kin oli 9. Kirjoitin E:n paperit ja jatkoin yliopistoon.

Ja tiedän sellaisia, joilla keskiarvo on ollut parempi mutta mitään selvää kiinnostuksenkohdetta lukuaineissa ei ole ollut, eikä yleisestikään ole kiinnostanut. Joku ammattikoulun ala taas on voinut kiinnostaa. Oma motivaatio on tärkeintä.

Ajattelen että 15-vuotias on vielä tosi nuori ja ehtii varmasti käydä useammankin koulun. Meillä nuori valitsi lukion, mieli muuttui yläkoulussa. Todistus kyllä hyvä mutta oli miettinyt tiettyä ammattia jo kymmenen vuotta joten olin hieman yllättynyt. Ehkä kaverit vaikuttivat päätökseen ja pystyy toiveammattinsa lukemaan myös yo-pohjalta tai jonkun muun. Ysillä mietti muitakin ammatteja. Parista kurssista käytiin tiukkaa keskustelua ja pidin pääni: kurssit valitaan mielenkiinnon ja osaamisen mukaan, ei niin että yhdellä valinnalla vältetään toinen, ei niin mieluinen pakollinen kurssi. 

Puoli vuotta tai vuosi on ehkä nuorelle sopiva aika katsoa vastaako koulu odotuksia. Sen jälkeen voi sitten vaihtaa jos ei yhtään tunnu omalta (alalta). Vanhemman elämä ei saa romahtaa jos nuori haluaa vaihtaa koulua. Kannattaa pyrkiä avoimeen keskusteluun ja kuulostella (ei kytätä) nuoren opintojen sujumista. Nuoruus on lisäksi muutakin kuin pelkkää koulunkäyntiä.  

Tyttöjä ainakin pitäisi rohkaista menemään ammattikouluun. Nykyään lukioon menevissä on niitä jotka pääsevät sen läpi pelkällä kielipäällä ja pänttäämisellä. Lukion jälkeen he sitten jatkavat jonnekin yliopiston työllistämättömälle humanistialalle ja hukkaavat elämänsä feministeinä ja työttöminä.

Meillä sovittiin, että itse valitsevat 2. asteen opiskelupaikkansa, mutta kuukausirahaan saa lukiolisän ja pitkän matikan lisän, jos ne valitsee. Toinen meni amikseen ja toinen lukioon.

Nuoret ovat hölmöjä ja paskovat helposti laiskuuttaan elämänsä.

Sitten ulistaan yhteiskuntaa ja puolisoa apuun kun eivät kykene omia nettovastuitaan myöhemmin elämässä hoitamaan.

Alisuorittajat ainakin nimrnomaan tarvitsevat kannustusta, koska muuten valitsevat vätysmäisyyttään aina helpoimman tien.

Riippuu mikä ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla vanhemmat pakottivat hänet lukioon, vaikka hänellä oli ammattihaaveena jo leipurin työ. Kävi sitten vanhempien vaatimuksesta lukiota vuoden ja sen jälkeen siirtyi ammattikouluun ja valmistui leipuri-kondiittoriksi. Tosiaan ilman mitään motivaatiota kävi tuon yhden vuoden vanhempien vaatimuksesta. 

Onko hänellä nyt töitä? 

Kokemus sivusta seuranneena on se, että liika painostus johtaa täysin päinvastaiseen tulokseen. Voisin mainita pari, joka menivät painostettuna lukioon. Toinen lopetti kesken heti kun oli mahdollista, toinen kävi loppuun aivan turhaan, kun kuitenkin ammattikouluun meni.

Omat lapseni saivat ihan itse valita halujensa mukaan koulutuksen, ja hyvin on mennyt.

Yllättävän moni ei tiedä, että ammattikoulututkinnossa voi päästä opiskelemaan niin yliopistoon kuin ammattikorkeakouluun. Jälkimmäisessä on monia aloja, joilla jonkun aikaa työssä ollut ammattilainen pärjää paljon paremmin  kuin tuore ylioppilas. Vaikka peruskoulun jälkeen hankkisi hevoshoitajan koulutuksen, voi päästä opiskelemaan eläinlääkäriksi. Monelle on yllättävä tieto sekin, että lukiota voi käydä vielä aikuisena. Itse asiassa moni ammattikoulussa kaksoistutkinnon suorittanut on käynyt lukiokurssit paikallisessa aikuislukiossa.

Minkä verran ap asiasta keskusteli lapsensa kanssa? 

Tärkeintä on, että lapsi saa nyt koulunsa käytyä. Ammattikoulusta voi myös jatkaa ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, kunhan saa koulun käytyä.