Sain kuulla tänää, että mun äidillä on muistisairaus
En kysynyt tarkalleen, että mikä, mutta tiedättekö kuinka ahdistavaa se on, että vanhemmalla on muistisairaus? Vaikka sairaudet vaikuttaa aina pääasiassa itse sairastuneen elämään, on sillä vaikutusta myös läheisille. Varsinkin, kun äidin enolla oli aikoinaan myös muistisairaus ja isän puolelta mun ukki oli muistisairaus joten mua nyt ahdistaa saatanasti, että milloin tulee mun vuoro sairastua vai onnistunko väistämään sen?
Jos äiti olisi 88, ei tämä olisi niin paha, mutta äiti on 58 joten mua ahdistaa juuri nyt aivan saatanasti!
Miten teillä? Onko teidän läheisellä muistisairautta?
Kommentit (11)
Älä ota niitä piik. ainakaan. Aina voi tehdä myös sukutestin, niitä saa tilattua, jos uskaltaa työntää sen epäilyttävän puikon suuhunsa. Ehkä se ei silti kaikille tule.
Ymmärrän täysin että ahdistaa. Voimia tilanteeseen!
Itse olen niitä onnekkaita, jonka yhdelläkään lähisukulaisella ei ole todettu mitään muistisairautta. Mutta vaikka mitä syöpää, mt-ongelmia ja alkoholismia (nuoremmilla myös narkomaniaa) taas riittää :/ ristinsä kaikilla.
Sukulaisillani ei ole muistisairauksia, mutta on ehkä vielä pahempaa: aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena on puhe- ja liikuntakyky halvautuneet. Muisti ja järki pelaisi kyllä, mutta sängyssä pitää maata ja kukaan ei ymmärrä, mitä yrität heille mölöttää, joten kommunikoimaankaan ei pysty.
Omassakin suvussa on mutta ei geenit ratkaise siinä kaikkea, omilla elintavoilla on paljon vaikutusta - eli paljon liikuntaa, kasviksia ja verenpaine hyvälle tasolle, alkoholinkäyttö kohtuulliseksi ja tupakka pois, näistä on jo paljon hyötyä.
Tsemppiä, Ap, älä lannistu!
Ei kannata hermostua! Kerron omasta kokemuksesta, jos se helpottaa!
Nimittäin äidilläni todettiin muistisairaus, johon hän sai estolääkitystä, jonka ansiosta hän pakautui 95 % entiselleen, tarkoitan että muutos oli ällistyttävä. Mieliala koheni myönteisemmäksi, ei enää tavaroiden piilottelua, perusteeton epäluuloisuus kodinhoitajia kohtaa katosi ja muuta vastaavaa.
Toki monet ns oireet kuten edellämainitut ovat joskus ihan tilanteeseenkin liittyviä, esim hoitajan epäily ei aina ole perusteetonta, mutta mitä haluan kertoa on se, että lääkitys auttoi meillä, ja tietysti se että alettiin lisätä yhteistä aikaa, virikkeitä ja aktiviteetteja! Elämä meni parempaan s.uuntaan, vaikka se sitten aikanaan päättyykin, mutta ei niin että muistisairaus olisi se ongelma.
Suurin haaste oli saada äiti kokeisiin ja tietokonetomografiaan, vastarinta oli suurta, ja siinä täytyi osata nähdä asia äidin kannalta ja miten hän voisi hyötyä hoidosta ja lääkityksestä.
Meidän äiti alkoi keväämmällä puhua ihan höperöitä ja käyttäytyä todella oudosti, luulemaan että hänen rahat viedään, teimme huoli ilmoituksen, kohta kaatui josta olikin hyötyä niin sai samalla dementia diagnoosin, fyysisesti ei käynyt mitään. Sai kotipalvelun koska pärjää vielä kotona . On kylläkin jo 90v.
Voisikohan näillä nopeasti kehitetyllä koronapiikeillä olla vaikutusta asiaan? Mun äiti on nyt sairauslomalla töistä ja koska on ammatiltaan sairaanhoitaja, joutui hän luonnollisesti muidenkin kollegoiden tapaan ottamaan useampia koronarokotteita... En nyt tiedä kuinka monta, mutta varmasti vähintään se 3...
Itse otin myös 2 piikkiä, kun oli se sosiaalinen ajojahti koronavuonna joka ärsyttää vieläkin
-AP
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan näillä nopeasti kehitetyllä koronapiikeillä olla vaikutusta asiaan? Mun äiti on nyt sairauslomalla töistä ja koska on ammatiltaan sairaanhoitaja, joutui hän luonnollisesti muidenkin kollegoiden tapaan ottamaan useampia koronarokotteita... En nyt tiedä kuinka monta, mutta varmasti vähintään se 3...
Itse otin myös 2 piikkiä, kun oli se sosiaalinen ajojahti koronavuonna joka ärsyttää vieläkin
-AP
Tutkimusten mukaan, joita on tehty asiasta monia, ei ole rokottesiin yhteyttä. Ei kannata murehtia. Tärkeintä nyt huolehtia nykytilanteesta, äidin hyvinvoinnista, hoidosta ja omasta jaksamisesta, kun itse olet rauhallinen, vaikuttaa se äitiinkin rauhoittavasti.
Kaikilla suvuilla on omat sairautensa. Ei niille voi mitään