Synnytyksestä 4vrk ja MASENTAA! Millä piristystä elämään?

tämä ei ole provo, anna itsesi tuntea noin. Synnytyksen jälkeen on aikamoinen hormonimyllerrys käynnissä ja voi tulla monenlaisia tuntemuksia. Myös ihan erilaisia kuin aiemmilla kerroilla. Jos olo ei helpota, juttele aluksi neuvolan tädille kun tulee käymään teillä kotona/kun menette sinne.Ulkoilu ja alkava kevät saattavat piristää mieltä. Toisinaan kevät saattaa kyllä aluksi masentaakin, mutta pidemmällä tähtäimellä aurinko varmaan piristää.



Ihmettelin vain, että synnytyksestä on 4 vrk ja olet käynyt sauvakävelyllä! Itse en pystynyt kunnolla kävelemään vessaan vielä muutaman viikonkaan päästä enkä edes revennyt.

onpa mukava kuulla kun luulit viestiäni ihan provoksi :) Siis että olen tosiaankin ollut reipas käytyäni sauvakävelyllä! :) Mulla oli ekan synnytyksen jälkeen paikat tosi kipeänä enkä voinut oikein istua yms. Mut tokan ja tän synnytyksen jälkeen oon ollut ihan kunnossa, vaikka tokassa leikattiinki ja tikattiin ja täs tuli "minirepeämä" jos kaksi tikkiä entisen arven kohtaan. Oisin jaksanu kävellä vaiks kuinka pitkästi mut toppuuttelin vähän itteäni et en väsytä liikaa itteäni kun ei saa öisin oikein nukuttua :(



Niin toivottavasti tää on vaan sitä alku-hormoonimylläkkää eikä jatku masennukseen asti :(



t.ap

Minulla maito nousi hitaasti vielä kolmannen synnytyksenikin jälkeen. Alkoi nousta 3 vrk ja siitä seuraavat vrk:t olin huonolla tuulella ja masentunut. Voisko johtua maidon noususta tuo tuulesi? Minulla ei tullut masennusta, vaikka sitä jo ehdinkin epäillä.



Onko vauvasi helppo-vaativa? Minulla tuli kolmantena tavallinen vauva, koliikkivauvan ja helpon jälkeen. Pientä pelkoa oli koliikista, kun olin jo kokenut helppoakin helpomman vauva, mutta onneksi tämä vauva rauhoittui.

jospa se johtuis vaikka siitä? :O Vauva on helpohko, syö ja nukkuu, ei kait se muuta... Sais olla yöllä vaan pitempiä nuo sen syömisvälit mutta minkäs teet... Yritän nyt illalla syöttää sitä tiheämmin mut ei auttanu ainakaan eilen illalla tuo tiheästi syöttäminen. Käynpä nytki imettää vähän...

Googleta baby blues. Ja todellakin.. 3-4 päivää synnytyksestä kun maito nousee on mieliala synkkä/itkuinen ja saattaa kestää viikon pari.. Ihan normaalia! :)

Todellakin saa ottaa pattiin isommat lapset!



Todellakin saat hakea rakastumisen tunnetta vauvaasi -mikään ei ole vialla! Kannattaa jutella neuvolassa tästä. En osaa kertoa paljon tästä mutta on ihan ok että siinä tunteessa kun uppoutuu uuteen vauvaan saattaa kukua jokunen tovi.



Minusta sun tarttee löysätä. Kävelylenkki on jees ja tuohan sauvat vähän turvaakin tasapainoon.. ;)

Liikaa älä suorita. Ole mielummin sen vauvan lähellä ja lähetä isommat lapset pulkkamäkeen isän kanssa..



Hidasta arkea: ehdota miehelle jos tämä tekisi huomiselle soppaa? Tai tehkää illalla yhdessä soppa?



Voisiko teidän kunnasta saada neuvolan kautta perhetyöntekijän auttamaan? He vievät isompia ulos tai leikittää niin saat itse tehdä rauhassa, ottaa torkut yms.

synnytyksen jälkeistä väsymystä. Itsekin olin kolmannen jälkeen itkuherkkä ja väsynyt. Mies ei edes ollut isyyslomalla, kuten ei edellistenkään aikana.

Kyllä se helpottaa ajan kanssa.

Kuulostaa ihan samalta kuin mulla n.vuosi sitten saadessani neljännen lapseni. Pelkäsin, että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kun olin niin alakuloinen. Joka aamu alkoi itkulla. Isommat lapset olivat myös vaativia ja yritin ymmärtää heidän huomiontarvetta sekä kiinnostusta vauvaa kohtaan. Kaikki tuntui vaan niin rasittavalta. En muista, mihin alakuloisuus loppui, mutta niin se vaan loppui. Eiköhän kyseessä ole juurikin hormoonit ja väsymys. Sinäkin olet vasta synnyttänyt! Osittain ainakin itselläni oli myös niinkin, että vaikka onkin varautunut ja valmistautunu alun "hässäkkään" vauvan kanssa, niin kuitenkin se yllättää. Luulen, että mun alakuloisuus väheni hormoonien ja arjen tasaantuessa. Toivottavasti saat tukea mieheltäsi. Asiasta kannattaa puhua esim. neuvolassa, jos tuntuu ettei helpota! Voimia!

Kyllä mies mua tukee, ärsyttää vaan kun sovittiin et hän katsoo kahden muun lapsen kanssa mut kuitenki tänään lähti katolta puotteleen lumia, sano et menee vaan puol tuntia ja lapset kattoo sil aikaa rauhassa dvd:tä mut eihän se niin vaan menny, lumen puotukseen meni yli tunti ja kumpiki koko ajan rääky jotain! :O Hermot oli ihan riekaleina. Sit illalla itkin ennen ku ne lähti mummolaan mun väsymystä ja mies totesi et ehkä teki väärin ku pyys mua oleen vähän aikaa lasten kanssa. No, toivottavasti huomenna ois rauhallisempi päivä.



Niin onneksi tosiaan mies pitää 2 viikkoa isyyslomaa :) Mut sen jälkeen 2 lasta jatkaa puolipäivähoidossa päiväkodissa(missä ovat olleetkin loppuvuodesta asti koska olen käynyt koulua) ja minä teen sen muutaman tunnin päivässä kotona kouluhommia vauvan kanssa. Saa nähä miten seki onnistuu :O Toisaalta varmaan helpompaa tehä vauvan kanssa kouluhommia kun olla kotona 3 alle 3v kanssA!!! :O

Kyllä taatusti tiesit, mihin läksit, eli aina tulee teillä hetkiä, että miehen tarvii tehdä lumenpudotuksia tms ja sulla on kaikki. Laitat luiten isommat osittain hoitoon, eli koeta relata ja kestää!

sain esikoiseni, pikkuisen tytön viime marraskuussa. synnytys oli rankka ja en pystynyt istumaan viikkoon, mies oli laitoksella perhehuoneessa kanssani koko sen viikon kun siellä olimme, vauva joutui sinivalohoitoon juuri kun alkoi olla puhetta että päästään kotiin ja kotiinlähtö pitkittyi. kotiin päästyämme lapsi huusi yötä päivää naama sinisenä ja selkä karrella,oisi imenyt rintaa monta tuntia putkeen. itse en kerennyt syödä enkä juoda , voimat loppui, laihduin kahdessa viikossa n.10kg pois mitä oli raskaudesta jäänyt.



tuntui, että mun elämä oli tässä ja kaikki on nyt pilalla. koko ajan itketti. lapsi huusi ja teki mieli heittää se seinään. en tiedä miten olisin jaksanut ilman miestäni.huusin ja raivosin kaikille läheisille, varsinkin miehelleni ja äidilleni.mielessäni pyöri ajatuksia pois lähtemisestä,siitä etten rakasta lastani ym.jälkeenpäin kun muistelen tuota aikaa, niin tajuan että en ollut oma itseni ja se meni kuin sumussa. tätä kesti n.1,5-2kk.



minulla helpotti sitten kun siirryin korvikkeelle ja tytön mahavaivat helpotti hieman. imetys ajoi minut ihan loppuun kun oli muutenkin raskasta. siitä pikkuhiljaa alko mennä parempaan suuntaan.

nyt tyttö 3,5kk ja hetkittäin kun huutaa, niin tulee vielä samoja tunteita mutta ymmärrän ne ja ne menevät heti ohi kun tyttö on taas hyvällä päällä.



neuvoni sinulle on että PUHU asiasta!

minä en kehdannut kenellekään puhua vaikka tiesin ettei kaikki ole kunnossa ja luin netistä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. myöhemmin tajusin et se johtui siitä,että odotukseni perhe-elämästä eivät kohdanneet hyvin rankkaa vauva-ajan aloitusta.



se on sama kenelle puhut, oli se sitten miehesi, tai neuvolassa tai oma äitisi, mutta puhu oikeasti asiasta. toinen on se että anna vauvaa muille. anna vauva miehellesi ja lähde vaikka vanhempien lasten kanssa puistoon. pääset vähäksi aikaa irti vauvasta.minulla se auttoi vähäksi aikaa.



ja kuinka vaikealta kuulostaisi, niin nuku päiväunia!! itse en osannut sitä tehdä... ja se kostautui.lähetä mies lasten kanssa kauppaan tms, ja NUKU.jos et pysty nukkua, niin katso telkkua, että saat ajatukset ihan muualle. ja ota päivä kerrallaan. aloita joka aamu puhtaalta pöydältä ja muista, että hormonisi hyrräävät ja senkin takia olet altis kaikille tunteille ja myös masennukselle. kun tiedät sen, pystyt paremmin hallitsemaan tunteitasi.



kaikkea hyvää sinulle! toivottavasti viestini antoi edes joitain vastauksia.

Niin aattelinki ottaa suht rennosti ton kouluhommien tekemisen, ainakin silleen et normaalisti mul on tavotteena saada aina paras mahdollinen arvosana mut nyt saa kelvata joku 3. Onneksi meän perheessä on siinä mielessä hyvä tilanne, et miehen työaika on klo.11-19 ja vie lapset hoitoon kun menee töihin ja mä haen ne sit vauvan kanssa klo.16. Näin pystyn vielä aamupäivällä ennen ku lapset menee hoitoon jatkaa yöunia ennen kun tarvii alkaa tekeen kouluhommia.



Tuntuu vaan et jos en saa tehtyä juuri yhtää kouluhommia lasten ollessa hoidossa, tulee hirveä syyllisyyden tunne. Ja vähän ahdistaa mitä ne päiväkodissa ajattelee kun "hylkään" toiset lapseni sinne kun oon vauvan kanssa kotona. Mul on vaan sellanen tilanne et jos en saa tehtyä niitä kouluhommia mitä oon aikonu tän kevään aikana niin mun valmistuminen viivästyy vuodella :(



Nyt on onneks jo parempi olo fyysisesti ainakin! :)

Itsellä vasta kuudentena päivänä synnytyksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että lapsen tekeminen ei ollut elämäni suurin virhe. Mielialat tasoittui sitten muutaman viikon aikana. Nyt olen hyvin onnellinen äiti!

Tarviiko sitä joka vuosi uusi penska puskea maailmaan?

tiedätkö mitä? mä säälin sun kaltasia ihmisiä, jotka tulee huutelee tänne vauvapalstalle asiattomuuksia kun ei siihen tosielämässä kykene! Sullakin varmaan jotain henkisiä ongelmia...mees hoitaan ittes kuntoon! Terve ihminen ei suhtaudu toisen epätoivoon noin julmasti! Oot varmaan epäonnistunu elämässäs tai jotain kun olet noin katkera! Toivottavasti loppuuu noi huutelus tähän pisteeseen!

ei ap

ihan todellisen ja luonnollisne tuntunen tarina. en ymmärrä kyll äteitä provoepäilijöitä

ehkä se elämä ajan kuluessa helpottuu... kaiken t'n päälle sairastuin nyt angiinaan ja viime yönä alko uusia jälkisupistukset, jatkunu tähän asti vmelkee koko ajan. niin kipeää tekee et viimosen vrk sisään oon pystyny nukkuun n.3,5h :(

päivän alakuloa, vaikka kätilöt siitä kovin varoittelivat. Aika ihmeissäni kuuntelin kuinka huonekaverit itkeskeli.

No sitten kolmannesta se iski, yks aamu kotona heräsin ja kaikki oli pimeää. Itkin heti aamusta sitä, että mies oli töissä ja oli jättänyt mut lasten kanssa yksin. Tiesin kyllä että pakkohan sen oli mennä, mutta kuitenkin. Sitten äitini soitti ja olisi vienyt isommat lapset ulos ja minä sanoin ei. Jotenkin en vain voinut päästää niitä kotoa pois, tuntui kuin olisin hylännyt ne lapsiraukat. Äitini meinas saada hepulin, ei lainkaan ymmärtänyt miksen antanut lapsia hänelle kun hän vain halusi auttaa. Muutama päivä sitä vain onneksi kesti, mutta sekin riitti minulle

Ehkä se sullakin menee ohi kun hormoni tasoittuu, jos ei mene niin hae ihmeessä apua. Kerro vaikka neuvolassa.

Sekin on jo askel parempaan. Uskon että sinulla masennus menee ohi ekojen viikkojen aikana.

Tuohon opiskeluun sillä aikaa kun muksut päikyssä: älä lataa itsellesi liikaa stressinaiheita. Ainakaan nyt kun olet ainakin lievästi masentunut. Ota kevyet tavoitteet ja anna itsellesi anteeksi, jos et niitä syystä tai toisesta tavoitakaan.

Mun vanhemmat muksut oli päikyssä&eskarissa 8.30-12.30 kun olin vauvan kanssa kotona. Ihan ilman mitään opintojakin se aika mitä oltiin vauvan kanssa kaksin meni hujauksessa.

Aamulla vietiin isot lapset päikkyyn/eskariin, tehtiin pikkuinen kävelylenkki ja käytiin ehkä lähikaupassa. Kotiin tultua laitoin vauvan nukkumaan päikkäreitä. Nukkui 9.30-11.00 välillä n tunnin. Sillä aikaa söin aamiaista ja pidin päivän ainoan "oman aikani". En siis pyykännyt, tiskannut, siivonnut tai tehnyt mitään hyödyllistä.

Vauvan herättyä meni taas aikaa imetykseen, vaipan vaihtoon, pesu/tiskikoneen täyttöön. Ennen kuin huomasin kello olikin jo 12. Sitten piti taas pukea vauva ja lähteä hakemaan isoja lapsia takaisin kotiin. Siinä se aamupäivä sitten olikin.

Isompien tultua kotiin, laitoin jotain välipalaa keittiöön valmiiksi, dvd:n pyörimään ja painuin vauvan kanssa päikkäreille yhdessä. Päikkärien jälkeen isot auttoivat vauvan kaitsemisessa ja tiskien/pyykkien laittamisessa kuivumaan.

En tiedä missä välissä itse olisin opiskellut. Jos olisin käyttänyt sen ainoan tunnin jonka aamulla sain olla ihan "yksin" opiskeluun, olisin varmasti jossain vaiheessa palanut loppuun. Mulle ainakin se aika oli ihan ehdoton ja sen turvin jaksoin odottaa miehen paluuta.

Kyllä mies mua tukee, ärsyttää vaan kun sovittiin et hän katsoo kahden muun lapsen kanssa mut kuitenki tänään lähti katolta puotteleen lumia, sano et menee vaan puol tuntia ja lapset kattoo sil aikaa rauhassa dvd:tä mut eihän se niin vaan menny, lumen puotukseen meni yli tunti ja kumpiki koko ajan rääky jotain! :O Hermot oli ihan riekaleina. Sit illalla itkin ennen ku ne lähti mummolaan mun väsymystä ja mies totesi et ehkä teki väärin ku pyys mua oleen vähän aikaa lasten kanssa. No, toivottavasti huomenna ois rauhallisempi päivä.

Niin onneksi tosiaan mies pitää 2 viikkoa isyyslomaa :) Mut sen jälkeen 2 lasta jatkaa puolipäivähoidossa päiväkodissa(missä ovat olleetkin loppuvuodesta asti koska olen käynyt koulua) ja minä teen sen muutaman tunnin päivässä kotona kouluhommia vauvan kanssa. Saa nähä miten seki onnistuu :O Toisaalta varmaan helpompaa tehä vauvan kanssa kouluhommia kun olla kotona 3 alle 3v kanssA!!! :O