Lue keskustelun säännöt.
miksi kotiäidin "työnvieroksuminen" herättää vihaa?
16.02.2011 |
näitä kotiäitiketjuja luettuani olen alkanut ihmettelemään erästä asiaa: jotenkin töissäkäyvissä äideissä tuntuu herättävän suoranaista vihaa se jis joku kotiäiti sanoo suoraan, ettei työnteko kodin ulkopuolella kiinnosta.
miksi tämä herättää niin vihamielisiä reaktioita? eikö se ole ihan jokaisen valinta kuinka vähällä tulee toimeen? eihän nuo kotiäidit edes saa mitään ihmeellisiä tukia, sen sijaan säästävät yhteiskunnan varoja hoitaessaa lapsensa kotona, sen sijaan että veisivät päiväkotiin.
en käsitä miksi kukaan VIHAISI esim minun päätöstäni olla kotoa mahdollisimman pitkään. taloudellisesti tämä on aika hiton tiukkaa, mutta jos tämä järjestely minulle ja työssäkäyvällä miehelleni sopii, missä ongelma on?
Kommentit (74)
Ei kadehdi, vaan ahdistuu, koska joku esittää,
että hänenkin lapsellaan olisi ollut parempi olla kotona. Koska hän itsekin huomaa saman.
Totta hemmetissä sellainen aiheuttaa suunnatonta vihaa ja vitutusta ihmisessä. Lapset ovat arka asia, ja erityisen arkaa on se, jos joku viittaa siihen, että itse ei olekaan tehnyt parhaintaan lasten eteen.
Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät koe suurta hoivaamistarvetta lapsiaan kohtaan. Ihan samoin sekin aiheuttaa paskoja fiiliksiä äidissä, kun näkee toisten ällöttävästi lässyttävän kultapupanoilleen ja hyysäävän heitä kotona. Tottakai tällaiset asiat saavat ihmiset keksimään ties mitä "painokelpoisia" syitä vittuilla hoitovapaansa käyttäville.
No minun lapseni hoidetaan kotona (olen siis se opiskelija, joka hoitaa miehen kanssa yhdessä ja kumpikin myös opiskelee), ja silti minuakin vituttaa kotiäitien suu vaahdossa paasaaminen ja koko tämä kotiäitiys-hysteria niin paljon, että melkein en kehtaa sanoa missään, että lastani hoidetaan kotona ilman, että samalla muistan mainita, että molemmat myös tehdään omia asioitamme. Niin huonon maineen tietyt kotiäitifanaatikot ovat onnistuneet langettamaan koko kotiäitiyden ylle. Harmi sinänsä, itse kannatan perheiden oikeutta valita, enkä koe kumpaakaan valintaa mitenkään huonona.
Uskon myös, että kun lapselemme toivottavasti löydetään kolmevuotiaana joku kerho tai puolipäiväinen päiväkoti, että se voi olla hänelle varsin hyvä sosiaaliselta kannalta.
Ehkä olisi hyvä, että kotiäiditkin löytäisivät itselleen jonkun harrastuksen, jossa voisivat oikeasti toteuttaa itseään - en siis tarkoita mitään huutonet-harrastusta tai lastenvaatteiden kotimyyntiä, vaan jotain mikä ei liittyisi lainkaan lapsiin, jossa tapaisi myös muita kuin kotiäitejä, ja jossa tulisi ajateltua ihan muunlaisia juttuja. Se voisi suunnata kiinnostuksen vähän muualle kuin muiden ihmisten asioihin ja vähentää tarvetta korostaa itseään Hyvänä Äitinä - ehkä jossain vaiheessa huomaisi nauttivansa siitä perhe-elämästäkin vielä enemmän, kun voisi vaan elää sitä miettimättä, onko nyt tehnyt varmasti parhaansa ja onko riittävän hyvä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömän peruspäiväraha on paljon pienempi kuin esim. kotihoidotuki hoito- ja kuntalisineen! Kaikilla työttömillä ei suinkaan ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, ja mikäli kyse on työhaluttomasta työttömästä, niin tuskin hän sille pienelle peruspäivärahalle jää ja laittaa lapset päiväkotiin - koska silloinhan hän joutuisi olemaan työkkärin kirjoilla ja saattaisi joutua töihin. Työhaluttoman työttömän nimenomaan kannattaa ruveta kotiäidiksi, hoitaa lapset kotona ja naamioida laiskuutensa lapsen hyväksi tehtäväksi uhraukseksi.
mä saan kotihoidontukea kuntalisineen huimat 550e. työttömänä summa olisi satoja euroja korkeampi. lisäksi työttömänä lapseni tietenkin olisi päiväkodissa. itse en siitä lystistä tietenkään maksaisi.
mutta onpa tämä keskustelu karannut aivan muualle kuin minne ap tarkoitti. hänhän kysyi miksi vihataan kotiäidin päätöstä olla kotona, koska haluaa olla kotona. ei se keneltäkään ole pois.
minusta on aivan turha vedota tasa-arvoon: samalla lailla voi mies jäädä koti-isäksi halutessaan.
toisekseen, miksi yksilön pitäisi kantaa vastuuta koko naiskunnan tasa-arvoisuudesta tai sen puutteesta? naisia ei ole johtavassa asemassa liike-elämässä, mutta ei kukaan suu vaahdossa syyllistä tavallista duunariäitiä siitä, ettei hakeudu yritysjohtoon.
johtuuko kiukkuinen reaktio siitä, että kotiäitien pelätään vesittävän tasa-arvoprojekti. Ikään kuin se olisi paluu hellan ja nyrkin väliin. Itse en ainakaan kaipaa sellaista "tasa-arvoa", etten saisi toteuttaa hoivaviettiäni jne. vain siksi, että joku asiantuntija heristää sormeaan ja sanoo, ettei noin saa olla. Minä ainakin olen erilainen kuin mieheni, viihdyn sata kertaa paremmin kotona ja lasten kanssa kuin mieheni (joka silti rakastaa lapsia, mutta ei ehkä pidä pepunpesusta ja imuroinnista niin paljon kuin minä) ja mieheni taas viihtyy ansiotyössään. On se merkillistä, että tasa-arvo tarkoittaa aina vaan tasapäistämistä.
Katsos kun se perinteinen malli ei anna ihmisille tilaa. Ja nyt sinulla on onneksesi mahdollisuus toteuttaa hoivaviettiäsi - tasa-arvon myötä se mahdollisuus on myös sinun miehelläsi. Tai ainakin muilla miehillä - vaikka omaasi ei asia kauheasti kiinnosta, niin se ei tarkoita sitä, että muut isät olisivat samanlaisia.
Ja vaikka sinua ei kiinnostaisi mikään muu kuin äitiys, niin monta muuta naista saattaa kiinnostaa. Moni nainen haluaa toteuttaa itseään sekä äitiydessä että työelämässä. Työn ja lapsenhoidon jakaminen äidin ja isän kanssa antaisi siis sekä naisille että miehille mahdollisuuden kokea elämä paljon kokonaisvaltaisemmin.
mä saan kotihoidontukea kuntalisineen huimat 550e. työttömänä summa olisi satoja euroja korkeampi. lisäksi työttömänä lapseni tietenkin olisi päiväkodissa. itse en siitä lystistä tietenkään maksaisi.
puhut varmaan ansiosidonnaisesta, joka on ihan eri asia kuin peruspäiväraha. Työhaluttomalla työttömällä ei todennäköisesti olisi ansiosidonnaista.
toisekseen, miksi yksilön pitäisi kantaa vastuuta koko naiskunnan tasa-arvoisuudesta tai sen puutteesta? naisia ei ole johtavassa asemassa liike-elämässä, mutta ei kukaan suu vaahdossa syyllistä tavallista duunariäitiä siitä, ettei hakeudu yritysjohtoon.
No, ensinnäkään yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu, elleivät ihmiset itse muuta asioita. ja toiseksi, TIETENKÄÄN duunaria ei pidä syyllistää ammatinvalinnasta. Myöskään äitejä ja perheitä ei pidä syyllistää heidän tekemistään valinnoista. Ai niin, mutta tätä syyllistämistähän harrastavat lähinnä kotiäidit!
(Ja ennen kuin joku taas huomauttaa, että "kyse on vain huonosta omatunnosta", niin se että joku syyllistää ei vielä tarkoita, että toinen syyllistyy. Mutta kotiäitien fanaattisuus kyllä ärsyttää, myös minunlaistani ihmistä, jonka lapsi EI ole päiväkodissa.)
Se, mikä minua kotiäitikulttuurissa risoo on se, että se johtaa yhteiskunnassa naisten epätasa-arvoiseen kohteluun. Työnantajat ajattelevat, että nuorta naista on turha palkata vakituiseen työsuhteeseen, kun hän kuitenkin pian jää vähintään kolmeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiaan.
Muutama vuosi sitten varasin keskusteluajan valtion rahoittaman tutkimuskeskuksen henkilostopaallikon kanssa. Olin ollut talossa vuoden ja tehnyt todella hyvaa tyota, oma pomoni oli ehdottanut promootiota vaativampiin tehtaviin, mutta vuoden vaihteessa ei palkka noussut euroakaan, promootiosta puhumattakaan.
Henkilostopaallikko kuunteli hetken ja sanoi sitten suoraan, ettei minunikaiselleni naiselle kannata tarjota lisaa palkkaa tai tehtavia, kun kuitenkin jaan kohta tyoelamasta vuosikausiksi pois. Kirjoitin kommentin ylos ja lahetin henkilostopaallikolle ja omalle pomolleni kera uuden kysymyksen: Halusiko han saada syytteen ika- vai sukupuolidiskriminaatiosta. Taman seurauksena sain kohtuullisen palkankorotuksen takautuvasti vuodenvaihteeseen, mutta lahdin talosta vuotta myohemmin. Nykyisessa tyopaikassani ollaan tasa-arvoisempia, mutta taalla vanhempainlomatkin ovat lyhyempia, eivatka vaikuta niin paljon tyontekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ensinnäkään yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu, elleivät ihmiset itse muuta asioita. ja toiseksi, TIETENKÄÄN duunaria ei pidä syyllistää ammatinvalinnasta. Myöskään äitejä ja perheitä ei pidä syyllistää heidän tekemistään valinnoista. Ai niin, mutta tätä syyllistämistähän harrastavat lähinnä kotiäidit!
jos olet kotona, etkä töissä > naisten epätasa-arvo työmarkkinoilla lisääntyy
jos MIES sanoisi ykskantaan töelämän ahdistavan, ja siksi on mielummin lasten kanssa kotona, häntä ylistettäisiin hyvänä miehenä ja isänä. ei kukaan takertuisi tasa-arvokysymyksiin, eikä laskeskelisi tukien määrää. eikö tämä jos mikä ole epätasa-arvoista?
No, ensinnäkään yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu, elleivät ihmiset itse muuta asioita. ja toiseksi, TIETENKÄÄN duunaria ei pidä syyllistää ammatinvalinnasta. Myöskään äitejä ja perheitä ei pidä syyllistää heidän tekemistään valinnoista. Ai niin, mutta tätä syyllistämistähän harrastavat lähinnä kotiäidit!jos olet kotona, etkä töissä > naisten epätasa-arvo työmarkkinoilla lisääntyy
jos MIES sanoisi ykskantaan töelämän ahdistavan, ja siksi on mielummin lasten kanssa kotona, häntä ylistettäisiin hyvänä miehenä ja isänä. ei kukaan takertuisi tasa-arvokysymyksiin, eikä laskeskelisi tukien määrää. eikö tämä jos mikä ole epätasa-arvoista?
miesten kotiin jääminen pikemminkin lisää tasa-arvoa kuin vähentää sitä?
Suomeen tulisi saada Ruotsin 6+6+6 malli, jolla kannustettaisiin isiäkin jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoitolapset pärjäävät myöhemmässä elämässään keskimäärin kotihoidettuja paremmin.
Tama tieto tulee Ruotsista eiko vain? Olisi mielenkiintoista kuulla, onko Suomessa tehty samanlaista seurantatutkimusta ja jos on, niin kuinka askettain se on tehty (=kuinka hyvin silloiset tarhaolot vastaavat nykypaivaa) ja mitka tulokset tasta saatiin?
Asun itse Englannissa ja omassa tuttavapiirissani on normaalia laittaa lapsi tarhaan 3-6kk iassa. Maksamme tarhamaksut itse, noin 1000 puntaa kuussa ja tasta seuraa suoraan, ettei kaikilla ole varaa tarhaan. Tarha halpenee lapsen tayttaessa 3v, koska valtio maksaa osan esikoulusta ja ryhmat suurenevat (vauvahuoneessa saa olla korkeintaan 2 lasta per hoitaja, esikoulussa jo 5 lasta per hoitaja).
Englannissa on todettu ruotsalaiseen tapaan, etta nuorimpina tarhan aloittaneet menestyvat koulussa parhaimmin ja 3v tai vanhempina aloittaneet menestyvat heikoimmin. Osittain tama varmasti johtuu tarhaymparistosta - meilla on erinomaiset hoitajat ja se nakyy lasten sosiaalisissa taidoissa (= en itse osaisi kasvattaa lastani yhta hyvin).
Osittain uskon erojen johtuvan siita, etta nuorimpina ja vanhimpina tarhassa aloittaneiden lasten vanhemmilla on hyvin erilainen tausta ja tama nakyy lasten kotoa saamina vaikutteina tai niiden puutteena. Osa lapsista ei paase ennen koulun alkua puistoihin, teatteriin, kirjastoon, ravintoloihin, museoihin puhumattakaan tutustumisesta vieraisiin kulttuureihin, kaupunkeihin, meren rantaan, metsiin... Heille ei lueta kotona eika heidan kanssaan mietita, miksi vesi jaatyy. Koulu sitten yrittaa huonolla menestyksella kuroa eroja lasten henkisessa kehityksessa.
Uskon, etta on monta tapaa kasvattaa hyvinvoivia lapsia. Minua naissa keskusteluissa arsyttavat lahinna kiihkoilijat, puoleen tai toiseen.
näitä kotiäitiketjuja luettuani olen alkanut ihmettelemään erästä asiaa: jotenkin töissäkäyvissä äideissä tuntuu herättävän suoranaista vihaa se jis joku kotiäiti sanoo suoraan, ettei työnteko kodin ulkopuolella kiinnosta.
miksi tämä herättää niin vihamielisiä reaktioita? eikö se ole ihan jokaisen valinta kuinka vähällä tulee toimeen? eihän nuo kotiäidit edes saa mitään ihmeellisiä tukia, sen sijaan säästävät yhteiskunnan varoja hoitaessaa lapsensa kotona, sen sijaan että veisivät päiväkotiin.
en käsitä miksi kukaan VIHAISI esim minun päätöstäni olla kotoa mahdollisimman pitkään. taloudellisesti tämä on aika hiton tiukkaa, mutta jos tämä järjestely minulle ja työssäkäyvällä miehelleni sopii, missä ongelma on?
Uskon että jossain sydämmessään nämä äidit kokevat sekä syyllisyyttä, kateutta että kiukkua. Syyllisyyttä koska tietävät miten pieni lapsi häntä vielä tarvitsee lähelleen ja kateutta koska eivät koe pystyvänsä lapselle tätä tarjoamaan, syystä tai toisesta.Kiukkua koska kokevat jäävänsä paitsi jostain mihin itsellä ei ole voimavaroja eikä oikeata tukea.Ja niinhän se sitten on että hyökkäys on se paras puolustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mielestäni ei ole oikein vaatia kotonaolosta rahaa, sillä omien lasten hankkiminen ja heidän hoitamisensa on nimen omaan perheen sisäinen asia, elämäntapavalinta, josta pitäisi vastuu olla perheellä itsellään.
Eikös tällä ajatusmaailmalla myös päivähoito pidä rahoittaa kokonaan omakustanteisesti, siis yksityinen hoito, ilman mitään yksityisen hoidontukia. Ja koulutukseenkin olet jo alkanut kerätä varallisuutta, niin ja lääkärillä käytätä yksityisellä ilman KELA korvausta?
Niin ja lapsilisiä et nosta, ethän????
Eli kun olet lapset päättänyt tehdä, elätät ja maksat heidän kaikki menonsa ilman vero eurojen käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta se, että kotiin jäämistä perustellaan lapsen edulla, on se ongelma. Jos sanot, että olet mieluummin kotona koska viihdyt, asian on mun puolesta ok. Mutta tällä palstalla sanotaan, että ollaan kotona, koska lapset kärsii ihan mielettömästi äidin töihinmenosta ja sellainen äiti ei ole äiti ollenkaan joka töihin menee.
Jos rehellisesti myöntää, että kotiin jää itsensä takia, niin siitä vaan.
Onko se niin vaikea tajuta, että jotkut äidit ihan oikeasti jäävät muutamaksi vuodeksi kotiin LAPSENSA TAKIA.
Minulla on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen koulutusta vastaava työ, jota teen mielelläni ja josta saan erittäin hyvää palkkaakin.
Silti päätin jäädä hoitamaan lastani kotiin kunnes hän on 2vuotias. Miksi?
Koska minä aidosti uskon, että MINUN lapselleni on PARASTA olla kotihoidossa siihen saakka kunnes hän on sen vähintään 2vuotias.
Jos olisin ITSENI takia jäänyt kotiin, siis työtävieroksumisen ja laiskuuden vuoksi niin olisinhan tehnyt sen jo ennen lasta. Yleensä sellaiset ihmiset ovat kotona joka tapauksessa, jos eivät lapsen hoitovapaalla niin työttöminä. Ja ennemminhän kannattaa olllakin työtön, koska työttömyyskorvaus on paljon suurempi kuin kotihoidontuki.
Niin ja vaikka olenkin jäänyt kotiin LAPSENI TAKIA, niin minulle on silti aivan se ja sama missä te muut lapsennen hoidatte tai hoidatatte.
En siis silti arvostele muiden valintoja, enkä tunne mitään tarvetta kiilllottaa mitään sädekehiä.
Se on vaan kumma kun pitäisi työssäkäyvien mieliksi valehdella olevansa kotona itsensä takia, kun jos sanoo tekevänsä sen OMAN lapsensa parhaaksi, niin jo on joku nillittämässä että hänen valintaansa työssäkäyvänä arvostellaan.
Kuinkahan moni näistäkin, jotka ovat kokeneet tulleensa kotiäidin arvostelemiksi, on todellisuudessa omassa päässään muuttanut tavallisen keskustelun arvosteluksi itseään kohtaan.
Olen ollut kotiäitinä jo yli kolme vuotta, eikä minulla ole mitään kiirettä takaisin töihin.
Mieheni tienaa hyvin, talo on velaton ja matkustelemme lomilla juuri niihin kohteisiin kuin haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainat on maksettava, joten töitä pitää painaa, vaikkei tahtoiskaan. Ja olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla perheistä on näin. Molempien on tuotava se tilipussi kotiin.
Millä tavalla kotiäidit säästävät yheiskunnan varoja? Tämä yhteiskunta toimii pitkälti palkansaajien ym. verovaroilla!
Otanpa osaa tähän keskusteluun...Meillä lapsi ollut kotihoidossa ei kerhoja yms.On tullut sosiaalinen ja muut huomioon ottava kaveri.Tulee toimeen vauvasta vaariin:)Osaa antaa ja jakaa lelunsakkin.Oppi puhumaan 1,5 -vuotiaana...Juu kerhoihinhan lapset pitää jo vauvana laittaa tietenkin:)Niin ja meidän lapsi ollut ainoana.....ja äidin kanssa edelleen paljon kotona(Isä tekee pitkiä päiviä töissä).Mutta kuitenkin on kavereita ei sen puoleen.Huvitti kun jotkut kyseli kun lapsi oli 1-vuotias onko kavereita:):)Lapset alkaa vasta normaalisti kiinnostumaan ns.kavereista 4-5 vuotiaina tai tulee tärkeeksi kaverit.
MIKSI on hankittava niin kallis ökytalo, ettei varat riitä siihen?
Lainat on maksettava, joten töitä pitää painaa, vaikkei tahtoiskaan. Ja olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla perheistä on näin. Molempien on tuotava se tilipussi kotiin.
Minulla ei pää enää kestäisi toista vuotta kotona, mutta toisaalta en haluaisi laittaa alle 2vuotiasta isoon ryhmään. Jos ei olisi mummoa jäisin ehkä toiseksi vuodeksi, mutta onneksi ei tarvitse valita.
SE minua ihmetyttää, että miksi niitä toisin tekeviä täytyy niin kovasti paheksua. Hankkikaa mummo, hei, kaikki muu on väärin!!
Otanpa osaa tähän keskusteluun...Meillä lapsi ollut kotihoidossa ei kerhoja yms.On tullut sosiaalinen ja muut huomioon ottava kaveri.Tulee toimeen vauvasta vaariin:)Osaa antaa ja jakaa lelunsakkin.Oppi puhumaan 1,5 -vuotiaana...Juu kerhoihinhan lapset pitää jo vauvana laittaa tietenkin:)Niin ja meidän lapsi ollut ainoana.....ja äidin kanssa edelleen paljon kotona(Isä tekee pitkiä päiviä töissä).Mutta kuitenkin on kavereita ei sen puoleen.Huvitti kun jotkut kyseli kun lapsi oli 1-vuotias onko kavereita:):)Lapset alkaa vasta normaalisti kiinnostumaan ns.kavereista 4-5 vuotiaina tai tulee tärkeeksi kaverit.
voi sillä 1-vuotiaan kavereilla tarkoittaa ihan vaan lapsikontakteja. Kyllä ainakin oma 1-vuotiaani tykkäsi nähdä muita lapsia ja ottaa kontaktia, vaikka sen ikäiset eivät varsinaisesti leikikään yhdessä.
t. kotona hoidetun lapsen äiti
Työttömän peruspäiväraha on paljon pienempi kuin esim. kotihoidotuki hoito- ja kuntalisineen! Kaikilla työttömillä ei suinkaan ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, ja mikäli kyse on työhaluttomasta työttömästä, niin tuskin hän sille pienelle peruspäivärahalle jää ja laittaa lapset päiväkotiin - koska silloinhan hän joutuisi olemaan työkkärin kirjoilla ja saattaisi joutua töihin. Työhaluttoman työttömän nimenomaan kannattaa ruveta kotiäidiksi, hoitaa lapset kotona ja naamioida laiskuutensa lapsen hyväksi tehtäväksi uhraukseksi.