Sanotteko pienelle (alle kouluikäiselle) tytöllenne päivittäin, että hän on kaunis?

ihana, rakas...

Ei toki ainoa asia, jota kommentoin hänessä positiivisesti, mutta itse en muista itseäni koskaan kehutun nätiksi, joten pidän huolen, että tyttäreni saa kehuja tästäkin.

ap

mutta en kauniiksi

Toisinaan kyllä. Joka päivä sanon hänelle, että rakastan häntä, että hän on ihana, ihan niin kuin pojallenikin. Lisäksi kehun asioista, joita tekevät hyvin ja sanon, jos ovat tehneet jotain väärin, esim. "Nyt teit hölmösti." Ei koskaan: "Olitpa/oletpa hölmö."

vaan poika, mutta eipä ole pahemmin tullut mieleen kommentoida tämän ulkonäköä. Toki kerron monta kertaa päivässä kuinka ihana tämä on, ja kuinka pidän hänestä ja joskus saatan sanoa komeaksikin, kun ollaan vaikka lähdössä jonnekin laittautuneena. En usko, että tyttöä kovin paljon useammin kehuisin kauniiksi.



Minusta kauneus ei ole niin kovin tärkeä asia. Ei siis tule mieleen ajatella lastaan siten, joten ei tule myöskään kommentoitua tälle ulkonäköään. Musta tuntuisi, että jos kovin innokkaasti kehuisin lapsen olevan kaunis/komea, tästä voisi tuntua, että kauneus on kovin tärkeä asia äidille ja elämässä.

ap

Koska hän on minun silmissäni maailman ihanin ja kaunein tyttö! (Todellisuudessa toki ihan tavallinen 3 -vuotias...) Ei alle kouluikäistä voi kehua liikaa.

sitten sanoo/sanoisi pojalleen?

joka toisinaan sanoo tyttöään kauniiksi. Sanon saman kyllä pojallekin.

kaikille kolmelle kaunottarelleni ;)

aina kehun söpöksi tai kauniiksi kumpaakin tyttöä. Ennemminkin keskityn kehumaan niistä asioista mitkä tekevät hyvin ja oikein. Tai kun ovat hyviä koulussa. Pidän noita paljon tärkeämpinä kuin ulkonäön kehumista.

Varmaan poikaa tulee enemmän kehuttua tekemisistä ja suorituksista. Hän on isompikin ja vähän nolostuu, jos liikaa kehuu. Pienempänä kyllä sanoin söpöksi ja suloiseksi.



Ei minulle kauneus ole erityisen tärkeä asia, mutta kun näen tyttöni, niin en voi olla puuskahtamatta "olet niin kaunis, pieni ihana tyttö", kun hän vaan on niin IHANA :)



Ei hän siis ole mikään erityisen kaunis, mutta minlle hän on maailman kaunein pieni tyttö.

Entäpä jos sanoisit, että hän on taitava, reipas, rohkea?



Suosittelen varsinkin kaikille tyttöjen vanhemmille.

Silloin tällöin kyllä, mutta en halua että tytölleni tulee mielikuva siitä että hänet hyväksytään vain siksi että on kaunis. On tärkeämpiä asioita, joita kehua usein.

ja mitä ikinä keksinkin. En vain kauniiksi. Mutta kyllä kauneuskin tulee mainittua päivittäin.



ap

ja samalla mietitte että oikeasti on kyllä ruma kuin rullatuoli...

ja samalla mietitte että oikeasti on kyllä ruma kuin rullatuoli...

Ei Ap varmastikaan sitä tarkoittanut etteikö ikinä kehuisi mitään muita ominaisuuksia, tai toruisi esim. tehdessä väärin. Mielestäni lastaan pitää ja kuuluu kehua paljon, aivan kuin kasvattaa muutenkin. Torua kun sihen on aihetta ja neuvoa ja opastaa. Kehuminen kuuluu myös osana tätä kasvatusta.



Itse kehun lastani kauniiksi, ihanaksi, söpöksi, rakkaaksi, taitavaksi, rohkeaksi, kiltiksi, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö komentaisi ja neuvoisi mikä on oikein ja mikä väärin.

Sanon häntä ihanaksi, rakkaaksi, suloiseksi. Saatan sanoa, että onpa nätti mekko ja että se sopii sinulle. Mutta en halua että hän kokee, että arvostan häntä vain hänen ulkonäkönsä takia.



Suurin syy tähän on se, että äitini ei koskaan kommentoinut ulkonäköäni millään lailla. No isä kyllä taisi joskus kommentoida että oletpa nätti kun oli uusi mekko tms. Mutta äitini ei kommentoinut ulkonäköasioita koskaan mitenkään vaikka oli vähän ylipainoinen. Hänestä se ei ollut tärkeää. Häneltä on tullut malli, etten koe ulkonäköä tärkeäksi asiaksi. Panostan siihen vähän muttei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia oman kehon kuvani kanssa. Ystäväni ovat kertoneet ihailevansa suhtautumistani omaan kehooni. Saunassakin kuuntelen kun siskot kilpaa haukkuvat läskejään tai selluliittiaan ja huokaisen mielessäni salaa, että onpa ihanaa ettei tarvi tuollaisesta häpeästä kärsiä. :)