Sanotteko pienelle (alle kouluikäiselle) tytöllenne päivittäin, että hän on kaunis?

Siskoilla tarkoitin siis kavereita, en biologisia siskoja. Tarkennan vielä että olen tanakka, eli olisin voinut kyllä kehittää itselleni jonkun häpeäkompleksin, mutta kotoa saama itsetuntoni ulkonäön suhteen on todella vahva.



AP:lta kysyn, että mitäs jos tyttäresi ulkonäkö muuttuu? Jos hän aikuisena lihoo kovasti tai saa ison arven kasvoihinsa? Kokeeko hän silloin että on vielä kaunis? Vai olisiko parempi kokea, että ihmisen arvo on jossain muualla ja muissa asioissa?

:DDD hajosin.

tosin on jo täysi-ikäinen. Olen kyllä kehunut hänen muita puoliaan, reippautta, oikeudenmukaisuuttaan, älyään, nokkeluuttaan, rohkeuttaan ja sanonut useasti että hän on rakas.



Minusta hänen ulkonäkönsä on toissijainen asia, murkkuikäisenä kyllä sanoin että hän on kaunis ilman kauheaa meikkiä.

Vaikka kaunis onkin. En sano yläasteikäisellekään päivittäin, että hän on kaunis. Enkä myöskään jo täysi-ikäiselle tyttärelleni.



En kyllä toisaalta myös ymmärrä, miksi pitäisi sanoa päivittäin?

Joskus, mutta ei siitä pidä tehdä pienestä pitäen jotain arvottavaa tekijää.

sanon päivittäin että on meidän perheen kaunokainen, ihana pikku söpöläinen. Isänsä ja isoveljensäkin tätä harrastavat. Illalla aina harjaan hänen hiuksensa ja kehun kuinka kauniit ovat. Kehun tyttöäni toki monista muistakin ominaisuuksista kuten että on taitava, reipas, rohkea tms. Kehun myös poikaani kovasti, häntäkin sanon kauniiksi tai komeaksi ja lisäksi tietysti muut ominaisuudet. Minulla on tapana puhua heille tuolla lailla, kehuen. Oma äitini oli samanlainen ja minusta kasvoi harvinaisen hyvän itsetunnon omaava ihminen, vaikka en mikään missi olekaan;)

Sanon usein, melkein joka päivä. Mies ihmettelee, miksi sitä hoen, ei ole hyvä, että tyttö oppii kokemaan, että kauneus on se hyvä, tärkeä, tärkein asia. No, hoen koska hän on kaunis.. Mutta tajuan, että tärkeämpi olisi kehua muita ominaisuuksia tai ainakin tasaisemmin. Yhtä usein kuin kauniiksi kehun mukavaksi ja ihanaksi. Niin, eihän pojallekaan arvoteta ulkonäköä.

myös ulkonäköä pitää kehua! Mutta ei niin, että se on se pointti tytössä. T. 29

En halua antaa vaikutelmaa että ulkonäkö (kauneus) on joku juttu. Haluan että hän tietää olevansa rakastettu omana itsenään, siis omana persoonanaan eikä ulkokuoren perusteella.