Miksi en vain hallitse elämääni yhtään? Aina olenkin yhtäkkiä haitallisten pakokeinojen äärellä :(
Joskus oli enemmän sitkeyttä ja optimistisuutta kun lähdin toteuttamaan asioita. Silloin kun jaksan keskittyä ja minulla on energiatasot korkealla ja flow päällä niin pystyn mihin haluan pystyä. Sellaista vain ei ole enää ollut juurikaan, ei ainakaan oman hyvinvointini suhteen eikä kyllä oikein inspiroi mikään mukaan tarpeeksi.
Haluaisin voida hyvin kehossani, näyttää hyvältä. Haluaisin etten häpeilisi itseäni ja voisin esim treffailla normaalisti, tavata ihmisiä, käydä harrastuksissa ilman että tuntisin itseni epämukavaksi ulkonäköni takia.
Minä kuitenkin lihoin niin valtavasti sen jälkeen kun elämä heitti eteen erittäin vaikean tilanteen. Silloin itsetunto romahti kunnolla pohjalukemiin ja aloin sekä juomaan, että syömään holtittomasti. Aloin myös tekemään muita itselleni haitallisia asioita. Menin niin sekaisin niistä järkyttävistä asioista että kaikki langat vain katosi käsistäni ja nythän se harmittaa.
Tilanne on ollut stabiilimpi jo hyvän aikaa mutta en vieläkään hallitse itseäni. Vaikka sisälläni jossain on se määrätietoinen ihminen.
Aina jos jotain tulee, näen vaikka erään triggeröivän läheiseni niin uuvahdan ja palaan terveellisesti ruokavaliosta hyvin epäterveelliseen. En ymmärrä miksi niin käy. Tätä tämä on ollut koko ajan nyt viimeiset pari vuotta. Yritän uudestaan ja uudestaan mutta aina huomaan katoavani sinne haitallisiin tapoihin.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Mitä olivat nämä muut itsellesi haitalliset asiat?
Talousasiat joiden hallinnan olen menettänyt myös. Ap
Onko kenelläkään ollut samanlaista koskaan?
Väitätkö, että joku muu ei hallitse?
Sama tilanne täällä <3
Luulen että minulla on joku piilomasennus. Tai uupumus. Ollut huoli sairaasta lapsesta ja vaikka hän on nyt parempi, minulla ei ole energiaa oikein mihinkään.
Mm. talousasiat olen sotkenut pahasti.
No mikä on tää juttu, että jonkun näkeminen saa sun elämänhallinnan sekaisin?
Minä taas hallitsen itseäni erinomaisesti, aina se ei vaan riitä.
Vaikuttta, että tarvitsisit terapiaa voidaksesi käsitellä kokemiasi asioita.
Se voi olla ihan puhtaasti käsittelemätön trauma, mutta ei se haitaksikaan ole jos käyt mittauttamassa veriarvoja, myös sellaiset mitä yleensä ei mitata kuten ferritiini ja D. Jos jossain on puutosta, niin sen korjaamisen jälkeen on helpompi toipua traumasta. Terve mieli terveessä kehossa, kuten sanotaan. Tai ainakin toipuvampi mieli toipuvammassa kehossa.
Vierailija kirjoitti:
No mikä on tää juttu, että jonkun näkeminen saa sun elämänhallinnan sekaisin?
Tämä on saanut alapeukkuja. Mutta itsekin sen sanot, että tietyn ihmisen näkeminen triggeröi ja menetät hallinan itseesi.
Heti peröön sanot, ettet ymmärrä, vaikka juuri edellä kerroit mitä tapahtuu.
Siitähän se ratkaisu löytyy. Tuohon tiettyyn ihmiseen liittyvät asiat on käsittelemättä, joten nuo asiat ohjaavat sinua sen sijaan, että itse ohjaisit itseäsi.
Mitä olivat nämä muut itsellesi haitalliset asiat?