Pitkään kotiäitinä olleita?

Itse olen ollut kotona nyt 3vuotta, vielä ainakin pari vuotta tulen olemaan. Omasta mielestäni olen ollut jo pitkään kotona :D



Minä tapaan ystäviä. Monta kertaa viikossa. Muuten en jaksaisi. Ja päivittäin käydään naapuruston äitien ja lasten kanssa ulkoilemassa, aikuisten ihmisten seura on se joka auttaa jaksamaan. Ja ulkoilma on minulle ainakin se mikä pitää vireänä. Ulkoilemme kahdesti päivässä, aamulla ollaan 2h, illalla samoin.

melkein kuusi vuotta kotiäitinä nuorimmista lapsistani. Viimeinen vuosi alkoi olla jo vaikea, niin kovasti kaipasin muita keskustelunaiheita kuin lapset ja muutenkin työelämään.

ja pari viimeistä vuotta on ollut jo aika kamalaa, kun ei ole ystäviä, tuttuja tai ketään aikuisia joita tavata. Vielä ainakin vuoden olen kotona, mutta jos en jotenkin saa piristystä päiviin, niin järki tässä lähtee...



ap.

täyttää kohta 8 v. ja hänen syntymänsä jälkeen jatkoin opiskelua, mutta se tapahtui paljolti kotoa käsin ja mummo hoiti lasta, joten aika lailla kotiäitinä olen ollut jo kohta tuon 8 v. Toinenkin lapsi on. Eikä kyllä kyllästytä... Mikä sopii kenellekin, minä tykkään rauhassa puuhailla lasten kanssa. Joskin esikoisen eskarin myötä rauhasta tuli aika suhteellinen käsite, kun sinne piti jalan saattaa ja matka oli pitkä. Ja tietysti ennen sitä kerhotkin toivat rytmiä päiviin. Se minua vähän surettaa, että kun kuopus on nyt 3-vuotias, ei kovin kauan enää kannata avoimiin kerhoihin mennä. Niissä kun on paljon aivan pieniä lapsia. Ja kyllähän minäkin juttuseuraa kaipaan. Ehkä työt kutsuvat jossain vaiheessa, mutta toisaalta toivon saavani vähän tienestiä ja lisäsisältöä elämään tekemällä jotain hommia kotoa käsin, joten enpä tiedä, tuleeko sosiaalinen verkosto kasvamaan...