Vanhemman kuolema voi ollatodella vapauttavaa. Ihmissuhteet ovat näyttämö ja näytelmä ja kun joku kuolee eli poistuu niin tulee erilainen i
Vanhemman kuolema voi olla todella vapauttavaa. Ihmissuhteet ovat näyttämö ja näytelmä ja kun joku kuolee eli poistuu niin tulee erilainen ihmissuhdeasetelma eri roolit. Eräänlainen uusi alku.
Isäni itsaria - eli kuolemaa - pystyin alkaa suremaan vasta 30 vuotta myöhemmin. Äiti kuollessa en räpäyttänyt silmäänikään. Meillä oli liian pieni ikäero ja elämät liian päällekkäin koska elin sinkkuna enkä parisuhteessa jolloin muodostuu normaali etäisyys äitiin - ja tietysti myös isään. Tämä on vielä hankalampi juttu nykyaikana - entisajan suurperheissä olisi ehkä toiminut.
Olen siis onnellinen että saan elää tässä maailmassa jonkun aikaa ilman äitisuhdetta ja olen nyt perheemme pää. Olisi ollut mahdollista että minä lapsi kuolen ennen äitiä enkä olisi koskaan saanut kokea elämää ilman äitiä.
Kommentit (2)
Samaa mieltä. Minulla ei ollut mitään draamaa vanhempieni kanssa vaan täysin hyvät välit mutta silti olen heidän kuoltua löytänyt erilaisen onnen elämääni kun voin olla kokonaan aikuinen enkä ole enää kenenkään lapsi.
T: n48v
Kyllä niistä turhista roolihahmoista hankkiudutaan salkkareissakin eroon.