Lue keskustelun säännöt.
50+ ikäiset: mitkä olivat parhaita valintoja elämässäsi?
19.07.2024 |
Minulla ne olivat:
1. Oikea puolisovalinta (elämä on ollut onnellista ja hyvää)
2. Päätös jäädä kotirouvaksi 45+ iässä (terveys, parisuhde ja ulkonäkö ovat säilyneet hyvinä)
3. Lapsiluku (äitiys alle 30v. ja ei liikaa lapsia liian pienillä ikäeroilla)
Raskaiden ihmisten jättäminen pois elämästä (2 kpl, toinen noista sukulainen)
Voit kertoa myös asioista, jotka olivat vääriä valintoja. Minulla sellainen ehkä oli se, että luotin liikaa työasiassa henkilöön, johon ei olisi kannattanut luottaa. Se viivästi omaa ammatillista kehitystä.
Kommentit (200)
Ehdottomasti nämä kaksi:
Ero lasten isästä lasten ollessa pieniä
Toinen maisteritutkinto 40+ ikäisenä ja sen kautta osittainen uramuutos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero. Löysin elämäni rakkauden kun uskalsin lähteä sitä tavoittelemaan.
Vegaaniksi ryhtyminen yli nelikymppisenä. Näytän paljon ikäistäni nuoremmalta, ja olo sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Että hankin lapsia. Vaikka aina ei ole ollut helppoa, se oli kuitenkin minulle suuri unelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Sun elämä on toisinsanoen eletty.
Mulla alkoi uusi elämä 57-vuotiaana löydettyäni elämäni rakkauden.
Ja niin alkaa sun miehelläkin kohta.
Että lähdin työelämästä pois heti, kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin yritykseni 50 vuotiaana . 2 vuotta sitten nyt en tee enään mitään.
Kaksi avioeroa. Kumpikin tuli ns. tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että hankin lapsia. Vaikka aina ei ole ollut helppoa, se oli kuitenkin minulle suuri unelma.
Loppujen lopuksi lapset ovat suurin asia, kukaan ei muista työelämän saavutuksia enää eläkeiässä. Tämän näin omien vanhempien elämässä (ns. uraihmisiä molemmat). Olen monissa asioissa edellä ikätovereitani eli elän nyt ikään kuin aktiivisen eläkeläisen elämää: vähän töitä, paljon vapaa-aikaa. Jos satunkin kuolemaan nuorena, niin ei kaduta. Ap
Ammatti oli hyvin valittu, talo myös. Ja paljon lemmikkejä, hyvä parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole miehellä helppoa noin vain jäädä "kotirouvaksi"
Hyvä puoliso. Lapsilla ehjä koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttautuminen, lasten hankinta, avioero alkoholistimiehestä, elinikäinen liikunnan harrastaminen. Nyt suht hyväkuntoinen, itsellinen ja aktiivinen eläkeläinen. En valita.
Olen mennyt uutta päin, käynyt tutkijankoulutuksen, mennyt vaativiin asiantuntijatöihin jne vaikka olen salaa pelännyt etten osaa. Olen mennyt sisulla silti. Ei ole jäänyt elämä elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se ammatillinen kehitys on kotirouvana ollessa? Siivoojana kehittymistä?
Tarkoitin aikaa, jolloin olin töissä. Tämähän on retrospektiivinen katsaus ;) Tosin teen kyllä töitä hiukan vieläkin, harrastukseksi. En vain pyri enää mihinkään erityisesti. Ap
Sun elämä on toisinsanoen eletty.
Mulla alkoi uusi elämä 57-vuotiaana löydettyäni elämäni rakkauden.
Ja niin alkaa sun miehelläkin kohta.
Eipä meistä kukaan tiedä milloin kuolo korjaa eikä sitäkään, jos puoliso rakastuu toiseen. Onneksi emme pysty näkemään tulevaisuuteen. Eikä sinullakaan sellaista taitoa ole, on vain toiveesi - ja ihmettelyni siitä miksi kirjoittelet tuollaisia vieraalle naiselle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yritykseni 50 vuotiaana . 2 vuotta sitten nyt en tee enään mitään.
Miksi lopetit? Haluaisitko tehdä jotain vai onko oma tahtosi vain lekotella?
Se on kyllä totta, että aikaansaamiset ovat paljon vähäisempiä, kun ei ole pakkoa. Mutta mulle ei pelkkä lekottelu sovi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole miehellä helppoa noin vain jäädä "kotirouvaksi"
Haluaisitko jäädä? Varmasti totta, ettei tuo ole miehelle helppoa. Toisaalta en tunne ketään miestä, joka haluaisi jäädä. Ap
Niitä ei ole joten sanon, että ne olisi olleet parhaita (tai ainakin parempia) jotka jostain käsittämättömästä syystä on jättänyt valitsematta joka ikinen kerta. Lisäksi monessa asiassa ei ole edes ollut valinnanvaraa vaan se on ollut tasan yksi vaihtoehto -kelpasi tai ei.
Ja kyllä, olen katkera.
Parhaita ratkaisuja tehdä lapset eikä vatkata liikaa onko nyt oikea aika jne Ja työelämässä tarttua tilaisuuksiin eikä miettiä liikoja haluanko pystynkö jne. Ostaa talo ja mökki kun se on tuntunut sopivalta pelkäämättä liikoja kaikkea mistä pelotellaan.