Ihastuneen ihmisen vahvat fyysiset oireet
Olen ihastunut ensimmäistä kertaa elämässäni todella rajusti. En pysty syömään, en nukkumaan, selaan pakkomielteisesti ihastuksen kohteen somea monta kertaa päivässä hänen kuviaan katsoen. Jatkuvasti on etova olo, ja perhosia vatsassa, en pysty olemaan paikallani, olen todella kiihtynyt ja hermostunut.
Mikään muu ei kiinnosta yhtään, kuin tämä henkilö. Kun hän laittaa viestiä, olen yhtä hymyä koko loppupäivän. Jos hänestä ei päivään kuulu mitään, olen ärtynyt, masentunut, ja varma siitä, että juttumme on ohi. Kun tiedän että tapaamme pian, tuntuu että pyörryn, en saa kunnolla henkeä, sydän hakkaa ja koko kroppa tärisee.
Luin jostain, että näin vahvat "oireet" ovat suuri red flag. Onko näin? Eikö rajuun ihastumiseen kuulu näin voimakkaat oireet muillakin ilman että se olisi merkki siitä, että ihastumisen kohteessa on jotain "vaarallista"? Yleensä jos olen ollut ihastunut, on se ollut todella laimeaa tähän tunteeseen verrattuna, olen jopa ennen pohdiskellut, että haluanko viedä juttua eteenpäin vai en, mutta tässä nykyisessä tilanteessa siitä ei ole mitään epäilystäkään.
En edes tiedä mitä haen tällä avautumisella. Ehkä vertaistukea, kokemuksia näin vahvoista tuntemuksista, pohdintaa..
Kommentit (15)
Googlaa limerenssi.
Itse en ole ikinä muulla tavalla rakastunutkaan.
Kunhan osaat pitää omat rajasi, eli et ala noiden tunteiden takia miellyttämään toista liikaa (eli esim. perumaan omia menoja, jättämään kavereita tapaamatta).
Ihastuneena saattaa se suhteen dynamiikka mennä alusta asti pieleen jos antaa liikaa valtaa toiselle.
Mulla on kaksi kertaa ollu noin vahvat fyysiset oireet. Ekan kanssa seurustelin ja tulin jätetyksi. Tokan kanssa päädyin naimisiin todella pitkäksi aikaa eli yli 15 vuoden avioliitto, mutta tulin petetyksi ja jätetyksi lopussa.
Noin puolessa vuodessa nuo fyysiset oireet onneksi katosivat.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan osaat pitää omat rajasi, eli et ala noiden tunteiden takia miellyttämään toista liikaa (eli esim. perumaan omia menoja, jättämään kavereita tapaamatta).
Ihastuneena saattaa se suhteen dynamiikka mennä alusta asti pieleen jos antaa liikaa valtaa toiselle.
Tämä on todella hyvä neuvo. Jos olet liian "helppo" alussa ja miellytät vain omistaen koko elämäsi tuolle rakkautesi kohteelle, hän ei voi tuntea niin syvästi sua kohtaan, koska olet niin "helppo". Olisinpa itsekin tienny ton aikoinaan.
Eli pidä oma elämäsi, äläkä palvo miestä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan osaat pitää omat rajasi, eli et ala noiden tunteiden takia miellyttämään toista liikaa (eli esim. perumaan omia menoja, jättämään kavereita tapaamatta).
Ihastuneena saattaa se suhteen dynamiikka mennä alusta asti pieleen jos antaa liikaa valtaa toiselle.
Tämä on todella hyvä neuvo. Jos olet liian "helppo" alussa ja miellytät vain omistaen koko elämäsi tuolle rakkautesi kohteelle, hän ei voi tuntea niin syvästi sua kohtaan, koska olet niin "helppo". Olisinpa itsekin tienny ton aikoinaan.
Eli pidä oma elämäsi, äläkä palvo miestä liikaa.
Kyllä, tämä on se ansa mihin monet joutuu ja sitten viimeistään yhteen muuttaessa tai lapsia hankkiessa tuskaillaan, kun kumppani ei tee mitään suhteen eteen ja itse on koko ajan palvelumoodissa. Siihen todellisuuteen on "kiva" herätä sitten kun ne ruusunpunaiset lasit katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan osaat pitää omat rajasi, eli et ala noiden tunteiden takia miellyttämään toista liikaa (eli esim. perumaan omia menoja, jättämään kavereita tapaamatta).
Ihastuneena saattaa se suhteen dynamiikka mennä alusta asti pieleen jos antaa liikaa valtaa toiselle.
Tämä on todella hyvä neuvo. Jos olet liian "helppo" alussa ja miellytät vain omistaen koko elämäsi tuolle rakkautesi kohteelle, hän ei voi tuntea niin syvästi sua kohtaan, koska olet niin "helppo". Olisinpa itsekin tienny ton aikoinaan.
Eli pidä oma elämäsi, äläkä palvo miestä liikaa.
Itse tein tämän virheen. Limerenssin seurauksena mies piti minua täytenä itsestäänselvyytenä, kun olisin heti ekasta tapaamisesta asti mennyt vaikka soutuveneellä kuuhun jos olisi pyytänyt. Sitten olikin ihan mahdotonta ruveta pyytää itselleen enemmän ja parempaa kohtelua, kun ei sitä ollut ennenkään tarvinnut, ja tuli tottakai ero kun omat tunteeni lopulta viilenivät.
Jos mies ihastuisi tuolla tavalla, sitä pidettäisiin hulluna stalkkerina..
On se aikuisilla ihmisillä hieman arveluttavaa jos "mikään muu ei kiinnosta", kuten kerrot. Samoin tuo jos lietsot itsesi täyteen paniikkiin ellei hän heti vastaa viestiin. Tuollainen johtaa todella helposti ns. tyhjästä kehitettyihin parisuhdeongelmiin, esim. myöhemmin saatat syyttää miestä pettämisestä vaikka ei ole mitään asiallista syytä pelätä sellaista. Siinä kohtaa järkevä ja tasapainoinen ihminen laittaa suhteen poikki ellei tilannetta saada hallintaan.
Mielestäni parhaat ihastumiset ovat sellaisia, joiden voimalla minusta tulee aiempaakin parempi versio omasta itsestäni. Esim. saan enemmän aikaan töissä, jaksan olla muita kohtaan empaattisempi, en jätä liikuntaharrastusta väliin niin helposti kuin ennen, jne. Energiaa tehdä ja elää on enemmän kuin ennen ja sitä riittää ko. miehelle mutta myös muuhun elämiseen ja olemiseen.
Kerran ihastuin sellaisella tavalla että en pystynyt tekemään tai ajattelemaan mitään mikä ei liittynyt suoraan siihen mieheen. Koko elämäni oli vaarassa mennä vessasta alas. Olin vähällä esim. menettää työpaikkani, ja kun tajusin tilanteen vakavuuden ja aloin korjata asiaa, mies alkoi valittaa kuinka en ole enää yhtä huomioiva kuin ennen. Tuli pahoja riitoja ja sitten lopulta ero. 1/10, en suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ihastuisi tuolla tavalla, sitä pidettäisiin hulluna stalkkerina..
Vain siinä tapauksessa, jos alkaisi oikeasti stalkkaamaan.
Sinulla on varmaan jotain käsittelemättömiä asioita, minkä vuoksi takerrut henkisellä tasolla yhteen ihmiseen tai oikeastaan mielikuvaan siitä ihmisestä elämäsi pelastajana/täydentäjänä.
Mulla on ollut tuollaista nyt jonkin aikaa. Ihan kamalaa.
Joudun vieläpä salaamaan kaiken ja työntämään pois mielestäni, sillä olenhan perheellinen ihminen ja niin on kohdehenkilökin. En tiedä, mitä tekisin, jotta saisin tämän loppumaan.
En tajua mistä tämä alkoi. En ole 15 vuoteen ajatellut ketään muuta kuin miestäni. Mutta nyt tämä ihastumisen kohde tunkeutuu uniinkin. Ihaniin uniin. :(
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tuollaista nyt jonkin aikaa. Ihan kamalaa.
Joudun vieläpä salaamaan kaiken ja työntämään pois mielestäni, sillä olenhan perheellinen ihminen ja niin on kohdehenkilökin. En tiedä, mitä tekisin, jotta saisin tämän loppumaan.
En tajua mistä tämä alkoi. En ole 15 vuoteen ajatellut ketään muuta kuin miestäni. Mutta nyt tämä ihastumisen kohde tunkeutuu uniinkin. Ihaniin uniin. :(
Sama täällä, ihan kamalaa.. aluksi ihanaa mutta nyt vaan kamalaa.
Samat ajatukset kun kahdella aiemmalla. Pitkä liitto mulla, mutta eräs varattu saa mut täysin pyörälle. Jatkuvasti mies on mielessä ja olo on huikee kun ollaan yhteyksissä ja kun hänestä ei kuulu olen ihan surkeana sisäisesti. Laidasta laitaan.
Kestänyt sen verran jo että en tiedä mitä tapahtuu kun kaikki päättyy. Ja tätä ennen olen pitänyt itseä järki-ihmisenä.
Nim. Aviovaimo
Tuohan on ihanaa! Nauti vielä kun voit.