tuntuu pahalta kun on yrittänyt ymmärtää ja olla läsnä toiselle eikä toinen koskaan kysy minulta mitään

Etsi kivanpaa kaveria muualta! Tunneköyhät ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä, ovat piina sielulle! 

 

Miksi sinä pidät velvollisuutenasi yrittää ja ymmärtää, vaikka toinen ei piittaa sinusta?

Sehän se, että jos joutuu yrittämään toisen vuoksi liikaa se kyllä kaatuu omaan niskaan myöskin. Jos saisit siitä palkkaa yrittämisesi olisi ymmärrettävää.

Tietämättä tarkemmin, mutta on ap ihmistyyppi joita ei kiinnosta toisten kuulumiset jne. vaikka mitä tekisit. 

Ennen vanhaan henkilökohtaisista asioista suoraan kysymistä pidettiin epäkohteliaana ja loukkaavana uteluna. En halua että henkilökohtaisia asioitani kysellään suoraan. Kerron itse jos haluan. 

Monesti sellaiset kovasti tukea tarvitsevat pyörivät vain ja ainoastaan oman asiansa ympärillä. Toinen jos sanoo omasta elämästään jotain, niin sitä kommentoidaan ehkä yhdellä lauseella ja siirrytään takaisin omiin asioihin. Tällaisia ihmisiä vaan on.

Mistä meille löytyy näitä ap:n kaltaisia, jotka tukevat ja ymmärtävät, vaikka sitä ei kukaan heiltä toivo tai pyydä. Olet itse keksinyt, että sinulla on tuollainen rooli, ei se toinen halua sinua touhuamaan ympärillensä.

On myös sellaisia ihmisiä jotka kyselee ja kyselee eli siis on todella kiinnostuneita toisen asioita ja hyviä kuuntelijoita, mutta sitten omista asioista ei kyllä haluta kertoa kuin ympäripyöreitä. Tulee jotenkin manipuloitu olo.

Olet ehkä liiankin empaattinen,  samaistut liikaa toisen oloihin?

Jospa opettelisit kuulemaan mutta et antaisi kuulemasi mennä syvemmälle.  Kun nyt tiedät että se toinen ei nyt vain välitä, älä puhu mitään henkilökohtaista hänelle.  Pelkkää small talkia,  pinnalista. 

Lakkaa kantamasta toisen ongelmia. Anna mennä kuin vesi hanhen selästä, niinhän hänkin tekee sinulle.

Se ihminen nyt vain ei ole ystävä.  Älä väsytä itseäsi hänen kanssaan.