Miten kestää sitä, että läheiset ovat ongelmissa ja ei voi auttaa?

On kokemusta. Auttaa sen verran kuin voi väsyttämättä itseään. Sitten vain hyväksyy sen tosiasian ettei voi enempää.

Jotenkin lohduttavaa kuulla että jollakin on edes kokemusta. Joskus tuntuu että vain itsellä on näin, ettei pysty oikein elämään omaa elämää kun vanhemmat ja sisarukset on koko ajan ongelmissa. 

Vierellä kulkeminen, kuunteleminen ja  kannustus ovat tärkeitä haasteissa oleville. Ilman taloudellista tukea. Ei kuitenkaan liiallisesti, että kuormittuu itse liikaa.

Itselläni on kokemusta ja joudun omista rajoitteistani ja ongelmistani huolimatta kuitenkin olemaan se auttaja tai oikeammin se uhrattu ja pakotettu kotiorja, vaikka olen itse kohta varmaan laitoshoitokunnossa. Voin siis itsekin koko ajan huonommin ja omat vaivani ovat pahentuneet. Muutosta mihinkään ei kuitenkaan ole tulossa, eikä apua ole saatavilla. Olen jopa tehnyt huoli-ilmoituksen vanhemmastani ja yrittänyt hakea itsellenikin apua jo vuosia, mutta siis turhaan. Sossu ei halua auttaa mitenkään. Muutenkin alhainen elämänhaluni on laskenut olemattomiin kun tiedossa on aina vain tätä samaa ja homma vaan pahenee. En odota mitään, eikä elämässäni ole mitään muuta kuin tämä vanhempani kotiorjana toimiminen.

Hyväksyä se, että vain he itse voivat auttaa itseään. Et voi pelastaa ketään. Raamatun mukaan et edes omaa puolisoasi. Voit sen sijaan pitää huolta omasta jumalsuhteestasi, jolloin joku voi ottaa sinusta mallia - JOS HALUAA. Jumala on antanut kaikille myös vapaan tahdon. Sitä on myös kunnioitettava

On kokemusta, ja on vaikeaa ja turhauttavaa ja stressaavaa ja huono omatunto teet niin tai näin (jos et auta, niin siitä, ja jos autat niin siitä että se on omalta perheeltä pois)

onko sun mahdollista auttaa näitä läheisiä jollain muulla tavalla kuin rahallisesti? Voitko tarjota henkistä tukea? Yösijaa parisuhdekriisissä? Apua talouden suunnittelussa tai työhaastatteluun valmistautumisessa tai vaikka vaatteiden korjaamisessa?

Tuo on totta mitä kirjoitat vierellä kulkemisesta, mutta usein tuntuu ettei jaksa edes soittaa, kun ei jaksa jatkuvia huonoja uutisia tai sitä että aina jokin uusi "pommi" tulee. Siksi kai tästä voi niin syyllistyäkkin, tuntuu ettei tee tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lohduttavaa kuulla että jollakin on edes kokemusta. Joskus tuntuu että vain itsellä on näin, ettei pysty oikein elämään omaa elämää kun vanhemmat ja sisarukset on koko ajan ongelmissa. 

Voi ei, jos ongelmia on kokoajan ettei ne ole väliaikaisia ja ohimeneviä. Tilanne jää päälle. 

Voimia vierellä kulkijalle 💛

Kyllä voi. Läheisriippuvaisille on myös oma toveriseura. Ei ole tarpeen identifioitua läheisriippuvaiseksi, voi silti hyötyä. Muutakin apua esim self helpiä on saatavilla. 

Vaikea tilannehan se on. Ja ihmissuhteisiin kuuluu tietty myös auttaminen ja rinnalla oleminen, mutta ei oman elämän kuulu vaarantua. 

 Oikeastaan lapsilleen voi antaa rahaa koska on/on ollut heidän huoltajansa.

On ihmisen oma syy jos ei ole rahaa. Jos ei ole rahaa niin kestää tämän myös, koska jos ei kestäisi niin ei olisi tlanteeseen mennyt.

Jokaisen pitäisi pitää huoli omasta itsestään ihan muita ihmisiä varten. Et voi auttaa muita ihmisiä muuttumaan, koska niin kauan kun autat heidän ei ole pakko muuttua. Se elämä ei käy niin hankalaksi että tulisi tarve muutokseen, kun on tiedossa jokin pienikin apu.

Mitä hyödyttää antaa rahaa sellaiselle, joka ei hallitse talouttaan?

Kysyn vaan.

Tässä elämässä ei muuta saisikaan tehdä kun auttaa hädässä olevia.Sitten kun niitä lähipiiriin pesiytyy niin olet itsekin osa sitä.Itsellä kesti pitkään irtaantua näistä jotka oli kokoajan jossain "ongelmissa".Siinä menee ihmisikä jos lähtee tähän auttamistouhuun.Pikkuhiljaa oppinut itsekkyyttä itsekin ja sanonut että EI käy.Paljon mukavampaa nykyään itsellä kun kaikki energiat ei mene MUIDEN ongelmiin.

Itsellä samaa, raskasta kun olen empaattinen ja on erityisherkkyyttä ja nappaan helposti itselleni toisen tunnetiloja.

Yksi läheinen lähti oman käden kautta ja toiseen olen nyt vähän pitänyt etäisyyttä, kun ahdistaa hänen jokapäiväinen juominen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Läheisriippuvaisille on myös oma toveriseura. Ei ole tarpeen identifioitua läheisriippuvaiseksi, voi silti hyötyä. Muutakin apua esim self helpiä on saatavilla. 

Vaikea tilannehan se on. Ja ihmissuhteisiin kuuluu tietty myös auttaminen ja rinnalla oleminen, mutta ei oman elämän kuulu vaarantua. 

Olen miettinyt, onko omalla kohdalla kyse siitä, että olisin läheisriippuvuuteen "sairastunut". Tilanne on jatkunut pitkään, 90-luvun lamasta asti. Siirtynyt toiseen polveen jne

Vierailija kirjoitti:

Tässä elämässä ei muuta saisikaan tehdä kun auttaa hädässä olevia.Sitten kun niitä lähipiiriin pesiytyy niin olet itsekin osa sitä.Itsellä kesti pitkään irtaantua näistä jotka oli kokoajan jossain "ongelmissa".Siinä menee ihmisikä jos lähtee tähän auttamistouhuun.Pikkuhiljaa oppinut itsekkyyttä itsekin ja sanonut että EI käy.Paljon mukavampaa nykyään itsellä kun kaikki energiat ei mene MUIDEN ongelmiin.

Päätin joskus konmarittaa muiden ihmisten ongelmat, koska tuntui sille että elämäni on yhtä kaaosta. Kävi ilmi, että elämässäni ei ollut yhtään ongelmaa, ne oli kaikki kaikkien muiden ongelmia. Se tietysti oli oma vikani kun annoin itseni manipuloida niihin osalliseksi. Kun opin sanomaan, että tämä asia ei minulle kuulu, opin kiertämään avunpyyntö täkyt, ongelmat alkoi hävitä kuin itsestään. Opiskelin aktiivisesti ymmärtämään itseni ja muiden ihmisten rajat ( asia joka opitaan jo muutaman kuukauden ikäisestä eteenpäin, mutta kun on ikänsä kasvanut rajattomien ihmisten kanssa niin tämä erillisyyden ymmärtäminen on jäänyt kehittymättä). Piti alussa kysyä jokaisen ongelman kohdalla koskeeko tämä minua, koska vastuullistaminen muiden ihmisten elämästä istuu niin syvällä, että se ei tule luonnostaan ymmärtää itsensä ja muiden eroa. Siitä se sitten lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä elämässä ei muuta saisikaan tehdä kun auttaa hädässä olevia.Sitten kun niitä lähipiiriin pesiytyy niin olet itsekin osa sitä.Itsellä kesti pitkään irtaantua näistä jotka oli kokoajan jossain "ongelmissa".Siinä menee ihmisikä jos lähtee tähän auttamistouhuun.Pikkuhiljaa oppinut itsekkyyttä itsekin ja sanonut että EI käy.Paljon mukavampaa nykyään itsellä kun kaikki energiat ei mene MUIDEN ongelmiin.

Päätin joskus konmarittaa muiden ihmisten ongelmat, koska tuntui sille että elämäni on yhtä kaaosta. Kävi ilmi, että elämässäni ei ollut yhtään ongelmaa, ne oli kaikki kaikkien muiden ongelmia. Se tietysti oli oma vikani kun annoin itseni manipuloida niihin osalliseksi. Kun opin sanomaan, että tämä asia ei minulle kuulu, opin kiertämään avunpyyntö täkyt, ongelmat alkoi hävitä kuin itsestään. Opiskelin aktiivisesti ymmärtämään itseni ja muiden ihmisten

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Ap