Lue keskustelun säännöt.
"Kuuluuko" taaperon kanssa olla näin vaikeaa?
15.07.2024 |
Meillä on uskoakseni ihan normaalisti kehittynyt kaksivuotias taapero. Aiempaa kokemusta lapsista meillä kummallakaan ei ole yhtään, joten ajattelin kysyä täältä kuulostaako tämä elämämme normaalilta. En siis halua varsinaisesti valittaa, sillä lapsi on toivottu, rakastettu jne, mutta välillä ihmettelen miten muut jaksavat, jos tämä on aina tällaista.
Ehkä isoin haaste on se, että mikään ei nykyään suju luontevasti ja ilman hirveää vääntöä. Pahimpina ongelmakohtina syöminen ja nukkuminen. Lapsi on nirso ja pieniruokainen, vaikka aina on tarjottu monipuolisesti eri ruokia. Syö tosi vähän jos edes syö, on laiska syömään itse omalla lusikalla/haarukalla, ja kun on syönyt mieleisensä määrän, punkeaa välittömästi tuolista ylös ja meidän aikuisten oma ruokailu tyssää siihen. Kärsivällisyyttä lapsella siis ei yhtään. Nukkuminen on valtaisa taistelu riippumatta siitä mikä on lapsen väsymystaso. Tappelee unta vastaan ihan tosissaan. Mitään yhdessä lepäilyä emme harrasta koskaan, koska lapsi ei nauti makoilusta eikä esim siitä että häntä hellittäisiin. Kirjoja sentään joskus tykkää lukea, mutta ei niitäkään pitkään kerrallaan.
Lisäksi liikkuminenkin on käynyt vaikeaksi, kun lapsi ei viihdy rattaissa enää ollenkaan. Ei kuitenkaan jaksa kävelläkään pitkään, ja ryntäilee paikasta toiseen niin, ettei esim joku kauppamatka sillä tavalla onnistu todellakaan. Inhoan sitä että pienetkin matkat on helpointa kulkea autolla. Haluaisin kävellä saadakseni itsekin edes vähän liikuntaa.
Tuossa nyt vähän kuvausta, erilaisia haastavia tilanteita voisi luetella vaikka miten paljon. Alan olla todella väsynyt siihen että mikään ei tunnu sujuvan ilman erillistä vaivannäköä tai jopa taistelua, vaikka yritämme parhaamme muodostaaksemme sujuvan arjen lapsen tarpeiden ja aikataulujen ympärille.
En tosiaan etsi tässä ratkaisuehdotuksia, koska en usko että tätä millään pikkukikoilla ratkaistaan. Toki hyväksi havaittuja vinkkejä voi laittaa. Mutta pääasiassa kaipaisin nyt tietoa siitä, onko normaali taaperoelämä tällaista!
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain, taaperoaika on lähes aina raskasta, joskin eri tavoin lapsen luonteesta riippuen. Silloin vielä opetellaan kaikkea ja pitää panostaa koko ajan mutta alkaa olla omaa tahtoa joten oikein mikään ei suju "rutiinilla". Nyt kun kuopus on 4v alkaa helpottaa.
Kiitos, juuri tällaista tietoa toivoinkin saavani! Tämä vaihe on ollut aikamoinen järkytys, kun lapsi oli vauvana todella helppo. Kiva kuulla vähän arviota että 4v voisi alkaa helpottaa.
Mutta rehellisesti sanottuna en voi kuin ihmetellä perheitä jotka istuvat nätisti yhdessä ravintoloissa, kirjastossa tai missä tahansa julkisilla paikoilla. Ei onnistuisi meiltä ollenkaan! Tai ehkä nippanappa sen 10min ennen kuin taapero kyllästyy. Mutta ehkä myöhemmin sitten...!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on, mutta ei ikuisesti. Tsemppiä :)
Mitä enemmän itselleni tulee kokemusta vanhempana, sitä enemmän vannon rytmisyyden käsitteen nimeen. Se näkyy jo taaperoissa. Toiset menevät tyytyväisinä nukkumaan, toiset taistelevat vastaan.
Itse en ole yhtään rytminen ihminen. Iltaisin aina vain virkistyn. Nälkä tulee aina myöhemmin kun muiden ihmisten ruoka-aika - tai sitten aiemmin. Töissä saatan innostua ja paiskia koko illan, jos en ole vastuussa lapsista.
Kun on lapsilauma, jolle tämä sama temperamenttipiirre on periytynyt, on arki kuin kivirekeä vetäisi. Toki sitten erikoistilanteissa on helppoa. Kun kerran ulkomaanlento viivästyi ja olimme keskellä yötä ulkomaisessa suurkaupungissa, viisivuotiaamme käveli mukisematta loputtomia metrotunneleita reppu selässä.
Tuohon kauppaan kävelyyn ehdotan ratkaisuksi seisomalautaa rattaisiin. Voi välillä kävellä ja sitten itse hypätä laudalle kun väsyy. Ja jos oikein väsähtää niin istumaan.
Mulla ei ole ollut lasta, joka olisi viihtynyt vaunuissa tai rattaissa yhtään. Tai missään makoilemassa edes vastasyntyneinä. Ihmettelin kun muut äidit laittoivat vauvan selälleen johonkin pöytätasolle ja pukivat. Meillä siitä olisi tullut hirveä huuto. Kaikki piti aina tehdä liikkeessä akrobatiaa harrastaen.
Eli en pidä erityisen vaikeana taaperoasi, mutta jokaisen kai vaan pitää keksiä lapselleen sopivat keinot.
Kyllä, kuulostaa aivan normaalilta kaksivuotiaalta. Tuossa iässä kehitystä tapahtuu edelleen vauhdilla ja 2 v 1 kk on eri kuin 2 v 4 kk. Jotkut viikot voivat olla aivan sietämättömiä, mutta tasoittuu, kun lapsi kasvaa. Teillä on nyt hieman liian kova vaatimustaso ja käytännössä esim. vanhemman ruokailu loppuu, kun taapero on ruokaillut. Huomaatte kyllä sen päivän, kun lapsi oppii jotain uutta, vaikka istumaan pöydässä. Jos me ollaan esim. ravintolassa, niin taapero laitetaan takaisin matkarattaisiin, jos ei pysty istumaan pöydässä piirtämässä/katsomassa videoita tms. Jotkut lapset ei edes pysy rattaissa, vaan alkaa huuto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan vähän vaihtelee. On niitä rauhallisiakin lapsia. Siskontyttö esim ei ollut kauhean uhmakas missään vaiheessa. Leikittiin ja luettiin, käytiin ravintoloissa, eikä mitään ongelmaa. Jos sille löi värityskirjan käteen tai vaikka muovailuvahaa, niin oli tyytyväinen. Mutta hän olikin sellainen lapsi, joka jaksoi keskittyä leikkeihin. Heti, kun oppi puhumaan vuoden vanhana, niin leikki ja höpötteli jo itsekseenkin ilman aikuista. Toiset sitten kai vaan juoksee mieluummin.
Kiitos kokemuksistanne! Tämä huomattavasti helpottaa sitä pientä huolta, että jokin olisikin vialla meidän lapsessa. Siispä odottamaan, että helpottaa...
Lapsi ei ole päiväkodissa vielä, ja tavallaan odotan innolla sen alkua jotta pääsen itse töihin lepäämään (vitsi vitsi), mutta toisaalta olen ollut huolissani siitäkin että lapsesta ei pidettäisi, kun hän taistelee kaikkea vastaan... vaikka mistäpä sitä tietää vaikka siellä olisikin kiltimmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että lapsi on uhmavaiheessa, jossa oma tahto alkaa tulla esiin. Vanhemmalta se vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa asettaa rajoja lempeästi ja joskus päättäväisesti. Toisaalta on tärkeää, että lapsen oma tahto kehittyy. Myös aikuinen kehittyy vanhempana uhmaikäistä kasvattamassa vai kasvattaako lapsi kuitenkin vanhempaa enemmän?
Normaali lapsi, vanhemmat nykypolven kaiken pitää olla helppoa ulisijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain, taaperoaika on lähes aina raskasta, joskin eri tavoin lapsen luonteesta riippuen. Silloin vielä opetellaan kaikkea ja pitää panostaa koko ajan mutta alkaa olla omaa tahtoa joten oikein mikään ei suju "rutiinilla". Nyt kun kuopus on 4v alkaa helpottaa.
Kiitos, juuri tällaista tietoa toivoinkin saavani! Tämä vaihe on ollut aikamoinen järkytys, kun lapsi oli vauvana todella helppo. Kiva kuulla vähän arviota että 4v voisi alkaa helpottaa.
Mutta rehellisesti sanottuna en voi kuin ihmetellä perheitä jotka istuvat nätisti yhdessä ravintoloissa, kirjastossa tai missä tahansa julkisilla paikoilla. Ei onnistuisi meiltä ollenkaan! Tai ehkä nippanappa sen 10min ennen kuin taapero kyllästyy. Mutta ehkä myöhemmin sitten...!
Ap
3v on jo huomattavasti helpompi, kun kommunikaatiotaidot kehittyy rutkasti ja on jo oppinut monia rutiineita. 4v sitten jo huomattavasti helpompi kun ei tarvitse koko ajan olla vieressä ja osaa jo monessa asiassa toimia ohjeiden mukaan. Päiväkodin aloituskin varmasti auttaa, lapset ottavat nopeasti oppia muista lapsista (toisaalta myös huonossa mutta paljon myös hyvässä).
Tietysti lapsissa on paljon tempperamenttieroja, mutta oman kokemukseni mukaan se 2v on juurikin vanhemmille raskain vuosi joten ole huoleti, ihan normaalilta kuulostaa!
Vierailija kirjoitti:
Normaali lapsi, vanhemmat nykypolven kaiken pitää olla helppoa ulisijoita.
Tässä ei kyllä ulistu eikä edes pyydetty apua, vaan vain kysyttiin kuulostaako meno normaalilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä koin töissäkäynnin tavallaan levoksi kun temperamenttinen esikoinen oli 2v. Hän oli myös hyvin energinen ja sosiaalinen ja nautti muiden lasten seurasta.
Älä väännä lapsen kanssa. Älä väkisin yritä. Leikin avulla ja positiivisella, perustele lyhyesti, miettikää kivoja mielikuvia - mitä ulkona oli kesällä tai mitä näkyy ikkunasta. Kuuntele mitä lapsi sanoo, mitä asiaa on, tuntemuksia. Ehkä lapsi haluaa ilmaista myös valintoja ja omaa tahtoa välillä. Näytä hyvää esimerkkiä käytöksessä, ole huumorintajuinen ja vähän iloa. Ehkei kaikki ole vakavaa. Vaikka asioita vielä opetellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain, taaperoaika on lähes aina raskasta, joskin eri tavoin lapsen luonteesta riippuen. Silloin vielä opetellaan kaikkea ja pitää panostaa koko ajan mutta alkaa olla omaa tahtoa joten oikein mikään ei suju "rutiinilla". Nyt kun kuopus on 4v alkaa helpottaa.
Kiitos, juuri tällaista tietoa toivoinkin saavani! Tämä vaihe on ollut aikamoinen järkytys, kun lapsi oli vauvana todella helppo. Kiva kuulla vähän arviota että 4v voisi alkaa helpottaa.
Mutta rehellisesti sanottuna en voi kuin ihmetellä perheitä jotka istuvat nätisti yhdessä ravintoloissa, kirjastossa tai missä tahansa julkisilla paikoilla. Ei onnistuisi meiltä ollenkaan! Tai ehkä nippanappa sen 10min ennen kuin taapero kyllästyy. Mutta ehkä myöhemmin sitten...!
Ap
Kaikki lapset on erilaisia. Joillakin on tuollaiset unelmatenavat joiden kanssa voi mennä minne vaan ja aina ovat hillittyjä ja rauhallisia. Sitten joillakin meillä on temperamenttinen lapsi (se kuriton vapaasti kasvatettu, rajaton kirkuja) jota kaikki paheksuu. Vaikka rajat on ja pitää.
T: eri mamma
Joo, normaalia on. Meillä kaks juoksentelijaa, 5 vuotias ja 2,5. Kärryistä luovuttiin jo ennen 2 v. Nyt molemmat ajaa polkupyörällä joten liikkuminen helpottunut. Koko ajan vaan pitäs olla ulkona riehumassa, puistossa, pihassa tai siellä pyöräilemässä. Isomman kanssa sikäli helpompaa et sen kans voi keskustella, nuorempi vaan vetää kilareita vähä kaikesta. Syöminen vähän niin ja näin kummallakin, erityisesti pienemmällä ku isomman on jo saanut koulittua. Nukkuminen sentäs sujuu ihan kohtuu hyvin, vaikka kestääkin ajoittain... Välillä saattavat vähän aikaa keskittyä piirtelemään, rakentelemaan tai muovailemaan, mutta sitten pitääkin jo päästä takas ulos. Ravintoloissa yms ei todellakaan käydä, kirjastoissa ja kaupassa sujuu vaihtelevasti
Kolmeveen kanssa on meillä jo paljon helpompaa. Lapsi on yhäkin tosi energinen ja huono syömään, mutta pikkuhiljaa kaikki menee vähän paremmin.
Me liikuttiin vuosi sitten paljon potkupyörä + vaunut mukana, jos jaksaminen loppuu. Saihan sitä ajamista alussa ohjeistaa koko ajan, mutta äkkiä helpotti. Nyt voidaan mennä jo lapsi omalla ja itse omalla pyörällä, mitä en olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan. Kaupungilla oli1,5-2,5 veenä talutushihnallinen reppu, niin sai ohjatusti liikkua itse.
Eli tutulta kuulostaa, mutta yllättävän nopeasti se helpotti. Ja päiväkodin ryhmäpaine opetti myös aika hyvin oman vuoron odottamista ja pöydässä istumista. Vieläkään ei kotona oikein malta, mutta oon iloinen että päivät pitkät harjoittelee sitä hoidossa 😁
Meillä on 1,5v. hulivili. Onneksi saadaan syödä rauhassa kun lapsi syö yleensä hyvin ja tykkää maistella uusia ruokia. Muuten onkin sitten jatkuvaa säätöä ja perässä juoksemista. Vielä 14kk iässä kävi nukkumaan helposti heti kun laitettiin pinnasänkyyn ja nukkui melkein koko yön läpi yksin. Nykyään ei suostu nukahtamaan muualle kuin meidän väliin. Välillä nukahtaa 5 minuutissa ja välillä on kaksi tuntia vanhempien päällä pomppimista ja sängystä pois ramppaamista. Kauppaan ei voi mennä yksin lapsen kanssa enää, koska kampeaa itsensä kärryistä pois ja juoksee pitkin kauppaa käpälöiden kaikkea. Kai tämä tästä joskus...
The terrible twoscharacterized by defiant behavior, including saying no, hitting, kicking, biting or ignoring rulescan start as early as just after a first birthday or may not set in until a child is 3 years old.
Kyllä vain, taaperoaika on lähes aina raskasta, joskin eri tavoin lapsen luonteesta riippuen. Silloin vielä opetellaan kaikkea ja pitää panostaa koko ajan mutta alkaa olla omaa tahtoa joten oikein mikään ei suju "rutiinilla". Nyt kun kuopus on 4v alkaa helpottaa.