Lue keskustelun säännöt.
"Kuuluuko" taaperon kanssa olla näin vaikeaa?
15.07.2024 |
Meillä on uskoakseni ihan normaalisti kehittynyt kaksivuotias taapero. Aiempaa kokemusta lapsista meillä kummallakaan ei ole yhtään, joten ajattelin kysyä täältä kuulostaako tämä elämämme normaalilta. En siis halua varsinaisesti valittaa, sillä lapsi on toivottu, rakastettu jne, mutta välillä ihmettelen miten muut jaksavat, jos tämä on aina tällaista.
Ehkä isoin haaste on se, että mikään ei nykyään suju luontevasti ja ilman hirveää vääntöä. Pahimpina ongelmakohtina syöminen ja nukkuminen. Lapsi on nirso ja pieniruokainen, vaikka aina on tarjottu monipuolisesti eri ruokia. Syö tosi vähän jos edes syö, on laiska syömään itse omalla lusikalla/haarukalla, ja kun on syönyt mieleisensä määrän, punkeaa välittömästi tuolista ylös ja meidän aikuisten oma ruokailu tyssää siihen. Kärsivällisyyttä lapsella siis ei yhtään. Nukkuminen on valtaisa taistelu riippumatta siitä mikä on lapsen väsymystaso. Tappelee unta vastaan ihan tosissaan. Mitään yhdessä lepäilyä emme harrasta koskaan, koska lapsi ei nauti makoilusta eikä esim siitä että häntä hellittäisiin. Kirjoja sentään joskus tykkää lukea, mutta ei niitäkään pitkään kerrallaan.
Lisäksi liikkuminenkin on käynyt vaikeaksi, kun lapsi ei viihdy rattaissa enää ollenkaan. Ei kuitenkaan jaksa kävelläkään pitkään, ja ryntäilee paikasta toiseen niin, ettei esim joku kauppamatka sillä tavalla onnistu todellakaan. Inhoan sitä että pienetkin matkat on helpointa kulkea autolla. Haluaisin kävellä saadakseni itsekin edes vähän liikuntaa.
Tuossa nyt vähän kuvausta, erilaisia haastavia tilanteita voisi luetella vaikka miten paljon. Alan olla todella väsynyt siihen että mikään ei tunnu sujuvan ilman erillistä vaivannäköä tai jopa taistelua, vaikka yritämme parhaamme muodostaaksemme sujuvan arjen lapsen tarpeiden ja aikataulujen ympärille.
En tosiaan etsi tässä ratkaisuehdotuksia, koska en usko että tätä millään pikkukikoilla ratkaistaan. Toki hyväksi havaittuja vinkkejä voi laittaa. Mutta pääasiassa kaipaisin nyt tietoa siitä, onko normaali taaperoelämä tällaista!
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kiva ketju lukea, kun pysyy asialinjalla. Ja oikeasti vastataan ystävällisesti aloittajalle.
T. 2 vuotiaan mummi
Todellakin! Pääsin juuri itsekin iltanukutustaistelun jälkeen lukemaan viimeisiä viestejä :'D Ja olen kiitollinen kivoista vastauksista. Joskus ketjuja lukiessa ihan hirvittää miten ilkeitä vastauksia voi tulla, onneksi nyt ei ollut alkuunkaan niin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Kannattaa hommata lastenvaljaat. Esim. Prismasta löytyy: https://www.prisma.fi/tuotteet/100053437/pikku-piia-turvavaljaat-100053…
Niiden avulla saat lapsen kiinni esim. penkkiinsä ruokailun ajaksi (ja muutenkin tarvittaessa). Niitä voi myös käyttää talutusvaljaina ulkoillessa joko mukana tulevan talutusnauhan avulla tai sitten hommaamalla erillisen pitemmän talutushihnan.
Jos lapsi ei suostu niiden kanssa kävelemään niin totuttelu auttaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Aika moni ei ihastele sitä kun lapsi viipottaa menemään ja törmäilee ties mihin. Joku päivä se saattaa myös viipottaa ovesta ulos etkä huomaa sitä ajoissa.
Et pyytänyt ratkaisuvinkkejä, mutta kasvatuksesta perilläolevana ja asiantuntijana olen suorastaan velvollinen tarjoamaan niitä.
Itseasiassa tilanteesi ei ole ollenkaan niin hankala, kuin miltä äkkisiltään vaikuttaa, ja ratkaisu sekä sen täytäntöön saattamisen menetelmäohje on helppo, siis keep it simple:
Tarvitset vain lakanan, ziisusteippiä, pätkän kumiletkua ja pyörillä varustetun vetolavitsan. Paketoi taapero tiukkaan kapaloon lakanalla ja tiivistä ziisusteipillä. Ujuta kumiletku sieraimesta vatsalaukkuun ruokintaa varten, kiinnitä ziisusteipillä teippaa kapaloitu taapero kiinni kuljetuslavitsaan, ja ta-daa voitte vierailla vaikka museossa. Kun vielä hankit lavitsaan tai taaperoon kellukkeet voitte mennä uimaan. Kovassa ristiaallokossa en kuitenkaan suosittele meren rantaa, sillä ei ole yksi ja kaksi tapausta, jotka ovat ajautuneet avomerelle löytyneet rantautuneena Saarenmaalle.
Kaikki on helppoa kun sen osaa, usko itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Aika moni ei ihastele sitä kun lapsi viipottaa menemään ja törmäilee ties mihin. Joku päivä se saattaa myös viipottaa ovesta ulos etkä huomaa sitä ajoissa.
Ok. Pidä sä vaan omasi valjaissa rattaisiin käytettynä vaikka viisivuotiaaksi. Älä sitten ihmettele, jos ei ole isompana kovin liikunnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Aika moni ei ihastele sitä kun lapsi viipottaa menemään ja törmäilee ties mihin. Joku päivä se saattaa myös viipottaa ovesta ulos etkä huomaa sitä ajoissa.
Ok. Pidä sä vaan omasi valjaissa rattaisiin käytettynä vaikka viisivuotiaaksi. Älä sitten ihmettele, jos ei ole isompana kovin liikunnallinen.
Vaarallisissa paikoissa valjaissa, muuten vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Aika moni ei ihastele sitä kun lapsi viipottaa menemään ja törmäilee ties mihin. Joku päivä se saattaa myös viipottaa ovesta ulos etkä huomaa sitä ajoissa.
Ok. Pidä sä vaan omasi valjaissa rattaisiin käytettynä vaikka viisivuotiaaksi. Älä sitten ihmettele, jos ei ole isompana kovin liikunnallinen.
Vaarallisissa paikoissa valjaissa, muuten vapaana.
Toivottavasti kasvat vielä jokusen vuoden ennen lasten hankintaa, niiden kanssa ei voi olla noin binäärinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tosiaan olla äidinkin luonteesta kiinni, miten tuohon suhtautuu. Mulla on vilkas ja kovaääninen puolitoistavuotias, mutta niinpä olen itsekin. Kaupassa viipottaa menemään ja mummot ihastelevat, että kylläpä on kova vauhti :D Isommat ostokset teen sellaisessa kaupassa jossa on ostoskärryissä kunnon turvavyöt.
Ja ei, mitään nepsyjä ei olla kumpikaan. Keskittymiskykyä löytyy, ja sosiaaliset taidotkin on ihan normaalit.
Aika moni ei ihastele sitä kun lapsi viipottaa menemään ja törmäilee ties mihin. Joku päivä se saattaa myös viipottaa ovesta ulos etkä huomaa sitä ajoissa.
Vaarallisissa paikoissa valjaissa, muuten vapaana.
Toivottavasti kasvat vielä jokusen vuoden ennen lasten hankintaa, niiden kanssa ei voi olla noin binäärinen.
Jos meinaa pitää lapsensa hengissä, niin vapaa juoksentelu vaarallisissa paikoissa ei ole kovin hyvä idea vaikka se olisikin "binääristä" olla sallimatta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperot 2v:nä on vielä aika vaarallisia itselleen ja hankalia vanhemmilleen. 3v:nä alkaa vähän järki soittaa, mutta tahtoikää on sitten senkin edestä haasteena.
Ensimmöinen lapsi on vähän harjoituskappale, valitettavasti. Vanhemmuustaidot karttuu siinä ja toisen kanssa se menee jo rutiinilla. Ja isompi sisarus näyttää mallia ja pitää seuraa, niin kuormittavuus sen osalta vähän helpottaa.
Vinkkejä ja oppeja on monia. Valitse taistelusi. Älä yritä sataa kertaa sanomalla opastaa kun ei mene perille - rajat asetetaan fyysisesti (eli jos kiellät jotain, estät lasta tekemästä sitä, ei tietenkään satuttaen vaan päättäväisesti rajaten). Jos ruoka ei maistu, ei tarjota muuta, vaan seuraavan ruokailun aikaan tulee lisää ruokaa. Ja niin edelleen. Tekemisellä on aina seuraus joka liittyy siihen itse tekemiseen, ei asiaan liittymättömiä seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Tekemisellä on aina seuraus joka liittyy siihen itse tekemiseen, ei asiaan liittymättömiä seurauksia.
Tarkka kiinnipitäminen tuosta periaatteesta tarkoittaa sitä, että monista asioista ei tule seuraamusta ollenkaan. Tai ei ainakaan sellaista tehokasta seuraamusta josta lapsi välittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, se helpottaa ehkä sitten 3-4v korvilla, tapauksesta riippuen.
Pidä yllä rutiineja, syöminen, pesut, nukkuminen yms aina samoihin aikoihin vuorokaudesta jne. Kun lapsi pikkuhiljaa oppii tietämään mitä kulloinkin tapahtuu, se rauhoittaa.
Myös asioiden sanoittaminen voi auttaa, "seuraavaksi äiti laittaa ruuan pöytään ja syömme yhdessä", "seuraavaksi laitetaan vaatteet päälle ja menemme leikkipuistoon" jne. Puhukaa lapselle siitä mitä nyt tapahtuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Muistakaa maltti ja rauhallisuus, huutaminen ja hermoilu ei auta.
Unikoulun opeista avoin olla apua nukkumiseen. Huomioikaa, että yliväsynyt lapsi ei nukahda, eli se että valvottava lasta ei takaa rauhallisia unia.
"Voimaperhe" voi olla myös hyödyllinen, Google kertoo näistä lisää.
M41, 3,4,6v lapset
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, se helpottaa ehkä sitten 3-4v korvilla, tapauksesta riippuen.
Pidä yllä rutiineja, syöminen, pesut, nukkuminen yms aina samoihin aikoihin vuorokaudesta jne. Kun lapsi pikkuhiljaa oppii tietämään mitä kulloinkin tapahtuu, se rauhoittaa.
Myös asioiden sanoittaminen voi auttaa, "seuraavaksi äiti laittaa ruuan pöytään ja syömme yhdessä", "seuraavaksi laitetaan vaatteet päälle ja menemme leikkipuistoon" jne. Puhukaa lapselle siitä mitä nyt tapahtuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Muistakaa maltti ja rauhallisuus, huutaminen ja hermoilu ei auta.
Unikoulun opeista avoin olla apua nukkumiseen. Huomioikaa, että yliväsynyt lapsi ei nukahda, eli se että valvottava lasta ei takaa rauhallisia unia.
"Voimaperhe" voi olla myös hyödyllinen, Google kertoo näistä lisää.
M41, 3,4,6v lapset
Sanoitus, positiivisuus, kärsivällisyys, voimaperheet. Nämä keinot ovat kovasti muodissa. Mutta niiden heikko puoli on se, että päätösvalta jää viime kädessä lapselle. Pakottaa lasta ei voi, koska se on kiellettyä negatiivisuutta ja sitä paitsi usein lastenoikeusrikos.
Kiva ketju lukea, kun pysyy asialinjalla. Ja oikeasti vastataan ystävällisesti aloittajalle.
T. 2 vuotiaan mummi