Lue keskustelun säännöt.
Haudalla käyminen, kuinka usein pitää mennä?
15.07.2024 |
Omassa perheessä haudoilla on käyty joulun aikoihin ja esim. vainjan merkkipäivän aikoihin tai kyseisellä paikkakunnalla käydessä. Oman isäni ja laskettu uurnalehtoon, jossa kilpi kivipaadessa. Siellä en ole kokenut tarvetta käydä koskaan mutta mikään ei estä käymästä.
Miehen isovanhemmat on haudattu satojen kilometrien päähän ja haudoilla on käyty joskus lomalla ohikulkiessa. Nyt miehen äiti kuoli sairastettuaan pitkään vakavaa sairautta. Minusta mukava ja aina ystävällinen anoppi pääsi pois eikä hänen enää tarvitse kärsiä mutta miehen muu perhe on jotenkin nostanut anopin pyhimykseksi ja haudalla pitää jonkun käydä vähintään kerran viikossa. Ja painostava syyllistäminen kun mies ei käy/ me ei käydä yhdessä. En ymmärrä haudanpalvontaa ylipäätään ja minun puolestani muut käyköön jos se heitä jotenkin lohduttaa tms. Mutta sitä en ymmärrä miksi meidän käymättömyydestä tehdään nyt kauhea loukkaantuminen ja silmien pyöritys. Ei haudalla/uurnalehdossa käymättömyys tarkoita unohtamista tai aitää ettei muistella/surra. Mutta itse en näe mitään tarvetta kenenkään haudalla käymiseen omalla osaltani enkä jaksa ottaa huolta hautakukkien oikeasta kastelumäärästä tai kanervien istutusviikosta..
Miksi haudalla pitää käydä?
Kommentit (67)
Mä käyn lähinnä katsomassa että sopimuksen mukaan hoidetaan, kerran tai kaks vuodessa. Nyt täytyy mennä katsomaan kun on kivi tuotu takaisin kaiverruksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt moneen vuoteen, kun asun eri paikkakunnalla.
Ei pidä. Se on ihan vapaaehtoista käydä tai olla käymättä. Pitäskö sun ap kysyä niiltä painostajilta miksi heidän mielestään on pakko? Omassa perhepiirissä haudat ovat erikaupungeissa ja kaukana eikä koskaan oo käyty muuten kun jos ollaan muutenkin matkustettu niillämain.
En ole käynyt koskaan. Vanhemmat kuolleet 30/24v sitten.
He ovat aina läsnä mun sydämessäni, ei hautuumaalla.
Käyntitiheys perustuu vapaaehtoisuuteen ja tiheys sitä myöten omaan tahtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kysy sitä niiltä silmienpyörittelijöiltä. Mistä me täällä heidän ajatuksensa voitaisiin tietää?
En viitsi kysyä. He pitää kirjaa ja listaa kaikkien sukulaisten käynnit siellä ja joka keskustelussa kysytään oletteko käyneet haudalla tällä viikollla. Vastataan ettei olla ja sitten seuraavaan asiaan.
Tämä on juuri se syy, miksi mun vanhemmat haluavat tulla tuhkatuiksi mereen ja kun se aika koittaa, samaa haluan itsekin. Ihmiset ovat muistoissa sydämessä, ei jonkun hautapaaden alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne käy jolla on aikaa. Ites kävin useimmin, kun asuin lähempänä ja olin työttömänä. Nyt olen käynyt vaan kerran viemässä kesäkukat.
Puolliso on haudattu 600 km päähän kymmenen vuotta sitten. Olen käynyt hänen haudallaan kaksi kertaa. Ei siellä ole edes majoitusmahdollisuutta missään, niin telttaakaan en hautuumaalle pystytä.
Jos miehen suvussa on tuollainen tapa käsitellä jonkun kuolemaa olisi järkevää porukassa maksaa seurakunnalle haudanhoidosta. Silloin se pysyy vuodesta toiseen siistinä. Ehdota!
Hoitosoppareita on erilaisia alkaen pelkästä rikkaruohojen kitkemisestä erilaisiin kukkaistutuksiin. joten on mistä valita. Ne, joille haudalla ramppaaminen on tärkeää saavat sitten rauhassa istutella vielä omia kukkiaan.
On ihan turha suvun nurista, jos jo matkoihin menee rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta kirkolta hautakukkapalvelu. Istuttavat ja hoitavat kukat koko kesän. Ei maksa paljon. Syksyllä asennat haudalle lyhtyyn, tai kiven sisään, jos siinä ikkuna, laadukkaan patteri kynttilän. Se palaa koko syksyn/talven. Käyt haudalla silloin, kun sinulle sopii. Ei siellä haudassa enää läheistäsi ole. Siellä on joko tuhkat, tai maatuva vainaja. Rakkaus ja muistaminen on ihmisessä, ei haudan vieressä.
Pimeään vuodenaikaan useammin koska kynttilät loistaa hienommin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kelpaa maksettu haudanhoito kun skr hoitaa huonosti ja on liian kallista, on ehdotettu. Eikä ne kukat ole se isoin kysymys vaan ylipäätään se, ettei mies tai minä koe haudallakäyntiä tärkeäksi/ asiaksi mistä ylipäätään täytyisi keskustella tai raportoida. Miehellä ei ollut edes mielipidettä kiven yksityiskohtiin -tuossa uurnapaikassa jokaisessa kohdassa on vähän perinteistä kiveä pienempi kivi- mutta muilla sukulaisilla on jo sen kivenkin hoidosta huoli, kuinka usen ja millä pitää pestä ettei tule sammalta tai jäkälää. Olen ihan hmoilasena tästä käytöksestä, vainajasta on todellakin luotu palvottu pyhimys esim. häneltä jääneitä, vielä käyttökuntoisia vaatteita ei saa viedä kierrätykseen vaan ne pitää säilöä vinttikomeroon. Pysyn keskusteluissa ihan hiljaa ja ihmettelen itsekseni kun en vaan ymmärrä. ap
Anopillani oli iso suku ja hän piti erittäin tärkeänä juosta yhtä mittaan haudoilla tarkistamassa, että kaikki on ok. Hän pyysi, että mieheni ja minä hoitaisimme sukunsa, miehensä suvun ja ystäviensä haudat sen jälkeen, kun he eivät enää jaksa. Emme tehneet näin, jos osumme paikkakunnalle, joissa hautoja on, saatoimme käydä tai olla käymättä.
Vanhempiemme haudat annoimme srk:n hoitoon. Kauniit ovat, käymme/käyn silloin tällöin, kun huvittaa, muut haudat olemme jättäneet kesannolle, osa onkin jo otettu uusiokäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat muistoissani. Hautausmaalla ei ole mitään/ketään.
Vastaan: ei koskaan.
Olet onnekas, jos vaatteet ei tule sinun vinttikomeroosi.
Joillakin suru on tuollaista.
Muutin puolisoni kotiin. Täällä on miehen edesmenneen äidin henkilökohtaisia tavaroita. Ihovoiteita, sukkahousuja jne. Vainaja on kuolllut 29 vuotta sitten.
Pikkukaupungeissa sukulaiset ja naapurit kyttäävät toistensa hautoja ja luulevat että hoitamaton hauta on suremattomuuden merkki ja että hoidettu hauta on suuren surun ja rakkauden merkki.
Haudalla ei pidä käydä ollenkaan jos ei halua, mutta siellä saa käydä vaikka joka päivä jos haluaa. Minä haluan, ja siksi käyn lapseni haudalla joka päivä, vuodesta toiseen. Hautausmaa on minulle tärkeä, ja kun kävelen siellä, saan ulkoilun, liikunnan, luontopolun ja kulttuurihistoriallisen kierroksen. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla, eikä ketään pidä painostaa hautausmaalle pelkästä velvollisuudentunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muistoissani. Hautausmaalla ei ole mitään/ketään.
Vastaan: ei koskaan.
Tämä on minunkin ajatusmaailmani mutta sukulaiset/perheenjäsenet loukkaantuvat tästä. Enkä ymmärrä miksi; ehkä heille se haudallakäyminen on jotenkin julkisemmin vainajan kunnioittamista ja arvostamista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muistoissani. Hautausmaalla ei ole mitään/ketään.
Vastaan: ei koskaan.
Hautausmaalla on haudat. Niiden katseleminen tekee ihmiselle hyvää. Emme ole historiattomia.
Miehelleni äitinsä oli erittäin tärkeä ja läheinen ihminen. Mies ei silti koe tarvetta käydä kovinkaan usein haudalla. Muistelee äitiään muuten.
Ei haudallakäynti on mittari muistamisesta.
No kysy sitä niiltä silmienpyörittelijöiltä. Mistä me täällä heidän ajatuksensa voitaisiin tietää?