Lopetin antamasta lapsenlapsilleni minkäänlaisia lahjoja, rahaa jne. Koska ei osata kiittää, ei irtoa enää.
12-, 11- ja 10-vuotiaat. En tajua, mikä heitä vaivaa. Annoin ihan aluksi olla tilanteen sellaisenaan, sitten aloin vihjailemaan rivien välistä, että olisi mukavaa, kun isovanhempia kiitetään, kun saadaan jotakin. Lopulta sanoin suoraan, ja kun ei sekään auttanut, niin antaa olla. En odota vasta- ym. lahjoja, mutta tuntuisi hyvältä, jos kiitettäisiin. Se lämmittäisi kovasti. Mutta ehkä tämä on nykyajan kasvatusta.
Kommentit (69)
Monet vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Miten ap itse kasvatti omansa? Jos opetti kiittämään ja vastavuoroisuuteen ja huomaavaisuuteen, missä vaiheessa se jäi siirtymättä eteenpäin?
Vaari veisti hyvää hyvyyttään pojalleni pajupillin, jonka poikani heitti nurkkaan ja nauroi räkäisesti. Vaari ei osannut tätä käsitellä, vanha mies, ja pillahti itkuun. Silloin minusta tuntui pahalta.
Pyyteetön antaja ei odota kiitosta ja antaa mieluiten salaa. Helpommin sanottu, kuin tehty, koska pyyteettömästä antamisesta ei saa mitään itselleen.
Feel you paitsi kummilapsen osalta itsellä. Laitoin vauvasta teini-ikään synttäreinä ja jouluna lahjoja. Ei koskaan, never ever tullut kiitosta, ei edes vanhempi laittanut viestiä että kiitos, lahja tuli perille. Lopetin kun pääsi ripeille. Ilmeisesti huomattiin koska sitten kummilapsen vanhempi yhtäkkiä pahoitteli kuinka unohtuu usein kiittäminen. Myöhäistä, loppui lahjominen siihen.
Omat lapset olen opettanut kiittämään ja tulee heille luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyyteetön antaja ei odota kiitosta ja antaa mieluiten salaa. Helpommin sanottu, kuin tehty, koska pyyteettömästä antamisesta ei saa mitään itselleen.
Haista nyt kukkanen. Hyviin käytöstapoihin kuuluu kiittäminen!
Aikoinaan muutaman vuoden ajan vein veljeni lapsia muutamiksi päiviksi lomille meille, Korkeasaareen, mökeille yms. Ikinä ei tullut kiitosta. Sitten jonain vuotena kuulin, että joku kysyi suorastaan, että koska meille on se "Maijan ja Matin juttu" (nimet muutettu). Vanhemmat kysyivät!
Lopetimme. Oltiin maksettu niin lasten sapuskat kuin mökkien vuokrat. Oltiin yritetty viihdyttää lapset ja olla heidän kanssa.
Yksi lapsista oli kummityttäreni. Hänen nimipäivänsä osui aina tähän ns. leiriin. Hänen nimipäivänsä muistettiin.
Kukaan veljeni lapsista ei ole ikinä muistanut minun mitään päiviäni mitenkään. Nyt he ovat nuoria aikuisia. Lopetin kaikki muistamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vaari veisti hyvää hyvyyttään pojalleni pajupillin, jonka poikani heitti nurkkaan ja nauroi räkäisesti. Vaari ei osannut tätä käsitellä, vanha mies, ja pillahti itkuun. Silloin minusta tuntui pahalta.
RÄJÄHDIN!! 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan muutaman vuoden ajan vein veljeni lapsia muutamiksi päiviksi lomille meille, Korkeasaareen, mökeille yms. Ikinä ei tullut kiitosta. Sitten jonain vuotena kuulin, että joku kysyi suorastaan, että koska meille on se "Maijan ja Matin juttu" (nimet muutettu). Vanhemmat kysyivät!
Lopetimme. Oltiin maksettu niin lasten sapuskat kuin mökkien vuokrat. Oltiin yritetty viihdyttää lapset ja olla heidän kanssa.
Yksi lapsista oli kummityttäreni. Hänen nimipäivänsä osui aina tähän ns. leiriin. Hänen nimipäivänsä muistettiin.
Kukaan veljeni lapsista ei ole ikinä muistanut minun mitään päiviäni mitenkään. Nyt he ovat nuoria aikuisia. Lopetin kaikki muistamiset.
Mikä pointti ekan kappaleen jutulla? Mikä kysyi suorastaan jne...
Miehen äiti kelpaa vain lompakoksi. Vaimon äiti on perhettä.
Mummoni ihmetteli silloin tällöin meille ääneen sitä, kun serkkuni eivät koskaan kiittäneet, jos he saivat tältä jotain. Ei milloinkaan tiennyt, menivätkö esimerkiksi lahjalähetykset perille. Minulle ja sisaruksilleni oli ihan pienestä pitäen luontevaa kiittää mummoa kaikenlaisista asioista alkaen ihan siitä, kun oltiin hänen luonaan syömässä. Ei meitä koskaan kotona kehotettu kiittämiseen.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu kiittäminen.
Erinomainen päätös! Helmiä sioille.
Annoit liian huonoja lahjoja ja liian pieniä rahasummia, minkä vuoksi he protestoivat teitä.
Sinusta jää "kaunis muisto". Vaikka et lahjoja haa, niin aikaasi voit jakaa lastenlasten kanssa. Yhdessä ollessa voisit opettaa lapsille elämän tärkeitä asioita. Esimerkiksi mitä on ihmisarvo, miten kunnioittaa luontoa ja erilaisuutta. Millaisia asioita ja taitoja voisitte yhdessä harrastaa ja harjoitella. Isovanhemmuus ei ole vain tavaroiden antamista. Jos et tätä vielä hoksannut, niin nyt sinulla on mahdollisuus kasvaa ihmisenä itsekin.
Ei olisi kannattanut aloittaakaan.
Vai niin ja aivan sama.