Lopetin antamasta lapsenlapsilleni minkäänlaisia lahjoja, rahaa jne. Koska ei osata kiittää, ei irtoa enää.

Mensan jäsentestiä ei ehkä kannata tehdä myöhemminkään.

Eivät lapset tule tuollaista edes ajatelleeksi saati ymmärrä sen olevan jotenkin tärkeää. Ja tuskin sinulle on mitään konkreettista haittaa kiitoksen puutteesta. Loukkaannut ihan turhaan asiasta, jossa ei varmasti ole mitään henkilökohtaista.

Hyvä tietysti olisi, jos lapset osaisivat kiittää, mutta se on asia erikseen.

Nykyaikaa. Lapset tottuneet saamaan liikaa. Eivät arvosta antajaa. Hyvä laittaa rahahanat kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan muutaman vuoden ajan vein veljeni lapsia muutamiksi päiviksi lomille meille, Korkeasaareen, mökeille yms. Ikinä ei tullut kiitosta. Sitten jonain vuotena kuulin, että joku kysyi suorastaan, että koska meille on se "Maijan ja Matin juttu" (nimet muutettu). Vanhemmat kysyivät! 

Lopetimme. Oltiin maksettu niin lasten sapuskat kuin mökkien vuokrat. Oltiin yritetty viihdyttää lapset ja olla heidän kanssa.

Yksi lapsista oli kummityttäreni. Hänen nimipäivänsä osui aina tähän ns. leiriin. Hänen nimipäivänsä muistettiin. 

Kukaan veljeni lapsista ei ole ikinä muistanut minun mitään päiviäni mitenkään. Nyt he ovat nuoria aikuisia. Lopetin kaikki muistamiset. 

Mikä pointti ekan kappaleen jutulla? Mikä kysyi suorastaan jne...

 

 

Tätä minä itsekin ihmettelin. Kun luin juttua, ajattelin ensiksi, että vaikka kiitosta ei tullut, niin silti näitä "matin ja maijan" juttuja odotettiin innolla ja pidettiin merkityksellisinä ja se olisi tuntunut hyvältä.

Ja yllätyin, kun ilmeisesti tämä olikin viimeinen pisara kun  niitä oli alettu pitämään itsestään selvyyksinä?

No vaikea ottaa kantaa, kyllä mä olen lähes aina kiitokseni saanut ja aina silloin, kun olen lahjan antanut ja vanhemmat ovat olleet paikalla. En siis osaa sanoa, miten pahalta tuollainen alkaa pitkällä aikavälillä tuntumaan.

Ap kuulostaa kauhealta. Perhe on vain tyytyväinen, että vihdoin jätät rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin ja aivan sama.

Ei se ole aivan sama, miten ihmiset täällä pallolla toisiaan kohtaan käyttäytyy.

Kohteliaat tavat ovat etuoikeus, joita kannattaa opettaa, että meillä pysyy täällä joku roti. 



Säälittää ja harmittaa, kun ihan oikeasti joillekin nuorille ja lapsille ei opeteta käytöstapoja. He ovat ihan hukassa tuolla koulussa ja maailmassa.

Pitäisikö sinun pikemminkin puhua lasten vanhemmille ja kertoa heille että voisivat opettaa lapset sanomaan kiitos? Älä pura lapsiin turhautumistasi kasvatuksen puutteesta. 

Näin sivusta ja ot. Jos halutaan antaa lapselle nimi, jolla pärjää maailmalla, se on hyödyntöntä, jos ei ole käytöstapoja, joita maailmalla edellytetään.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa kauhealta. Perhe on vain tyytyväinen, että vihdoin jätät rauhaan.

Ei vaan aapee teki palveluksen, kun yritti kasvattaa. Vanhemmat ovat näköjään ihan hukassa. Kyllä se on aikusten velvollisuus opettaa ja puuttua käytöstapoihin. Lasten oikeus on saada sellainen kasvatus, että he osaavat ihan perusasiasta- semmoinen kuin KIITOS on ihan perusjuttu.

Sääliksi käy ne lapset. Mutta onhan se niin, ettei aapee ole vastuussa. Hyvä olisi niille lapsille, että olisi aikuisia kasvattamassa.

En osaa niitä lapsiakaan syyllistää. Toivoisin, että joku aikuinen välittäisi heistä. Kuulosta, että ovat heitteillä.

Ei se aapeen kiukuttelu tietenkään niitten lasten tilanteeseen ainakaan helpottavasti/auttavasti vaikuta, jos hylkää. Jättää.

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset tule tuollaista edes ajatelleeksi saati ymmärrä sen olevan jotenkin tärkeää. Ja tuskin sinulle on mitään konkreettista haittaa kiitoksen puutteesta. Loukkaannut ihan turhaan asiasta, jossa ei varmasti ole mitään henkilökohtaista.

Hyvä tietysti olisi, jos lapset osaisivat kiittää, mutta se on asia erikseen.

Tämä juuri. Voi hyvinkin olla, että lapset eivät edes välitä lahjoista, ja heitä lähinnä ihmetyttää lahjatulva. Siinä tapauksessa eivät välttämättä tajua kiittää. Lapset ovat siinä mielessä suoria. 

Vierailija kirjoitti:

Pyyteetön antaja ei odota kiitosta ja antaa mieluiten salaa. Helpommin sanottu, kuin tehty, koska pyyteettömästä antamisesta ei saa mitään itselleen.

Tämä. Moni toitottaa auttamisen haluansa ja kiltteyttänsä. Antavat rahaa ilman pyytämättä, mutta ajatuksen taustalla ei ole pyytteettämyys, auttamisen halua ja kiltteys. Taustalla on monesti odotus siitä, että saa itsellensä jotain ja odotus siitä miten lahjan ja avun saajan pitäisi toimia antajaa kohtaan. Ketään ei voi pakottaa ja kaikki eivät ole ostettavissa. 

Jos omasta tahdosta ja kiltteyttäsi autat ja annat lahjoja, etkä odota vastinetta, tuskin tulet nettiin valittamaan lahjan saajan tekemättä jättämisiä.

Nykylapsissa on suurta polarisaatiota. Osa fiksuja, osa aivan onnettomia.

Onneksi lähipiirini lapset kuuluvat ensin mainittuihin. 

Tämä. Moni toitottaa auttamisen haluansa ja kiltteyttänsä. Antavat rahaa ilman pyytämättä, mutta ajatuksen taustalla ei ole pyytteettämyys, auttamisen halua ja kiltteys. Taustalla on monesti odotus siitä, että saa itsellensä jotain ja odotus siitä miten lahjan ja avun saajan pitäisi toimia antajaa kohtaan. Ketään ei voi pakottaa ja kaikki eivät ole ostettavissa. 

Jos omasta tahdosta ja kiltteyttäsi autat ja annat lahjoja, etkä odota vastinetta, tuskin tulet nettiin valittamaan lahjan saajan tekemättä jättämisiä.

Kiitos sana tuskin on lahjomista tai että itse saamassa jotain suureellista. Mutta ilmeisesti se KIITOS on liikaa eräille ja "maksaa" liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Miten ap itse kasvatti omansa? Jos opetti kiittämään ja vastavuoroisuuteen ja huomaavaisuuteen, missä vaiheessa se jäi siirtymättä eteenpäin?

Ehkäpä sillä oman lapsen puolisolla on erilainen kasvatus. 

Itse toivoisin saavani tutustua sukulaislapsiin edes kerran elämässä siten, että saisimme olla ilman vanhempia heidän kanssaan. Ei ole toteutunut. Lapsista muuten näkee selkeästi mitä heidän vanhempansa ajattelevat meistä. Ei tee mieli jakaa rahaa, kun mitään suhdetta ei ole. 

Käytöstavat on olemattomat, kun ei osata tervehtiä eikä kiittää. Lampsitaan esim. mökkipihaan ilmoittamatta läsnäoloaan. Tätä ei voi ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa kauhealta. Perhe on vain tyytyväinen, että vihdoin jätät rauhaan.

*Lopeta heti tuo lahjojen ostaminen! Jätä meidät rauhaan, hullu lahjojen ostaja!* ??

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset tule tuollaista edes ajatelleeksi saati ymmärrä sen olevan jotenkin tärkeää. Ja tuskin sinulle on mitään konkreettista haittaa kiitoksen puutteesta. Loukkaannut ihan turhaan asiasta, jossa ei varmasti ole mitään henkilökohtaista.

Hyvä tietysti olisi, jos lapset osaisivat kiittää, mutta se on asia erikseen.

Tämä saattaa tulla sulle yllätyksenä, mutta lapset oppivat asioita jos heille opetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset tule tuollaista edes ajatelleeksi saati ymmärrä sen olevan jotenkin tärkeää. Ja tuskin sinulle on mitään konkreettista haittaa kiitoksen puutteesta. Loukkaannut ihan turhaan asiasta, jossa ei varmasti ole mitään henkilökohtaista.

Hyvä tietysti olisi, jos lapset osaisivat kiittää, mutta se on asia erikseen.

Tämä juuri. Voi hyvinkin olla, että lapset eivät edes välitä lahjoista, ja heitä lähinnä ihmetyttää lahjatulva. Siinä tapauksessa eivät välttämättä tajua kiittää. Lapset ovat siinä mielessä suoria. 

No nythän ap on myös suora. Lahjoja ei ole tulevaisuudessa luvassa. Win-win-tilanne.

Sama tilanne oli kummilapseni kanssa. Muistin eri tavoin,  järjestin retkiä ja kaikenlaista hauskaa, mutta mistään ei koskaan tullut kiitosta. Olisi ollut kiva, jos joskus olisi tullut vaikka tekstari, jossa olisi kiitetty. Mutta ei.