Lopetin antamasta lapsenlapsilleni minkäänlaisia lahjoja, rahaa jne. Koska ei osata kiittää, ei irtoa enää.

Vierailija kirjoitti:

Samoin minä lopetin kummilapsien/sukulaislapsien lahjomisen kun kertaakaan ei tullu mitää kiitosta tai viestiä. Kerran laitoin merkkipäivän kunniaksi isomman lahjakortin jota lähetysviestissä pyysin vastaanottokuittausta, ei tullut. Tavatessa sitte pahoittelin että lähetys oli mennyt hukkaan niin sitten tuli ai joo, kyl se tuli perille. Lopetin. Nyt pari vuotta myöhemmin vanhemmat sanoivat että harmi kun en enää lähetä mitään kivoja lahjoja. Sanoi että lopetin kun en edes tiennyt että tulivatko perille kun ei koskaan mitään viestiä tullut.

ja näemmä kiitostakaan

Jotain taitaa nyt jäädä kertomatta? Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille kaytöstapoja, opetitko aikoinaan omillesi? Ilmeisesti et? Hyvät käytöstavat kun tuppaa siirtymään eteenpäin.

No mitä lapset sanoivat, kun sanoit heille suoraan, että lahjoista kuuluisi kiittää? Ovatko he nyt jo ymmärtäneet syy-yhteyden kiitoksen puutteen ja lahjoitta jäämisen välillä?

Kyllä kai isovanhemmatkin saavat kasvattaa ja neuvoa lapsenlapsia etenkin, jos lapsenlapset ovat välillä pelkästään heidän vastuullaan? Mitä sanoa jädekiskan myyjälle ja vaarille, kun vaari ostaa lapselle jäätelön? Tai jos nousee ruokapöydästä mitä silloin sanotaan? Tilaisuuksia on vaikka kuinka. 



 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai isovanhemmatkin saavat kasvattaa ja neuvoa lapsenlapsia etenkin, jos lapsenlapset ovat välillä pelkästään heidän vastuullaan? Mitä sanoa jädekiskan myyjälle ja vaarille, kun vaari ostaa lapselle jäätelön? Tai jos nousee ruokapöydästä mitä silloin sanotaan? Tilaisuuksia on vaikka kuinka. 



 

Jos hän ei vietä lastenlasten kanssa aikaa?

Se on rankka oppi, nimittäin olla puuttumatta. Itse olin juuri vierailulla tyttären perheessä jossa on kolme eri ikäistä lasta. Yritin kysellä, mitä he toivoisivat joululahjaksi. Vastaus yllätti täysin. - Kunhan tulet varmasti itse. Niitä lahjatoivomuksiakin käytiin sitten läpi ja sopimukseen päästiin. Se on niin herkkää ja toisten kunnioittaminen ja huomioiminen ottaminen myös lasten kunnioittaminen yksilöinä. Pidän parhaimpana lahjana puolin ja toisin yhteyttä.

Sama juttu. Minultakaan ei rahaa enää saa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä lapset sanoivat, kun sanoit heille suoraan, että lahjoista kuuluisi kiittää? Ovatko he nyt jo ymmärtäneet syy-yhteyden kiitoksen puutteen ja lahjoitta jäämisen välillä?

Entäs tilanne jossa alkuvuosina kiitos tuli mutta sitten loppui? Ilman että mitään riitaa tms. Kyllä siinä tilanteessa jää kalliit lahjat äkkiä antamatta ja tulee vain joku vitosen juttu per synttärit. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina kiittänyt siitä saakka, kun olen asian ymmärtänyt. Täytyy kyllä sanoa, että kun olen seurannut pikkusisarusteni osalta tätä, niin meidän kumpikaan vanhemmista ei ole osannut kiittää lasten puolesta mitenkään. Muistan kristallin kirkkaasti, kun pikkuveljeni sai kummitädiltään eli äitini siskolta mojovan rahasumman 5-vuotiaana synttäreillään ja se kuori katsottiin siinä oikein kaikkien nähden äitini toimesta, niin hän ei saanut kiitosta sanottua. Jatkoi vaan tarjoilujen järjestelyä. Minusta se tuntui erikoiselta.

Jouluina tai synttäreillä tai edes missään en muista, että vanhempamme olisivat mitään kiitelleet.

Tuttua. Omalle kaiken maailman diagnooseja omaavalle lapselleni teroitin koko lapsuuden että miten sanotaan, ja kiitä nyt ja hyvin meni oppi perille! Edelleen aikuisena kiittää, jopa ylitsevuotavasti kun lahjalla häntä joku muistaa. Siskon lapset sen sijaan ottavat lahjan käteensä ja poistuvat jonnekin sen avaamaan ja tulevat takaisin mitän sanomatta. Karkeasti 1500€/12 vuotta olen niiitä kolmea lasta lahjonut. Nyt loppui!