Avoin yliopisto töiden ohessa, kokemuksia?
Haluaisin aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa, mutta onko mahdotonta työssäkäyvälle? Vai olisiko paras aloittaa osa-aikatyöt?
Kertokaa kokemuksianne onko avoimessa opiskelu rankkaa kun tavoitteena hyvät arvosanat.
Ja onnistuuko töiden lisäksi vai onko mahdoton yhtälö.
Kommentit (16)
Riippuu ihan siitä, mitä opiskelet. Suoritin avoimessa oikeustieteen opintoja, mutta jätin kesken kun aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt opintoihin, työssäkäyntiin ja perheeseen (2 alle kouluikäistä lasta tuolloin). Aion jatkaa opiskelua kunhan lapset on isompia. Pelkkää työssäkäyntiä en näe opiskelun esteeksi.
Olen seurannut avoimessa yliopistossa opiskelevia. Siellä voi opiskella ihan omaan tahtiinsa, joten sen voi sovittaa myös työssäkäyvän aikatauluun. Riippuu tietysti myös opiskelijasta, tarvitseeko paljon lepoa, onko perheellinen?
Sitten kun opiskelija hakee yliopiston kirjoilla olevaksi opiskelijaksi, hänen opiskelunsa on tavoitteellisempaa ja silloin ajankäyttö opiskeluun pitää suunnitella uudelleen. Esim. tutkielman tekemiselle täytyy antaa aikaa ja pyytää ehkä virkavapaata.
Minä olen käynyt muutaman kurssin kauppakorkean puolelta, ja ne ainakin onnistuivat hyvin. Lisäksi olen suorittanut ylemmän amk-tutkinnon työn ohella 1,5 vuodessa, mutta siinä vaiheessa lapset olivat jo teini-iässä ja kulkivat itsekseen treeneihin iltaisin.
Itseäni ei harmita lähinmä avoimen yliopiston kurssien kohonneet hinnat. - Jos on kokopäivä-työssä niin varmaan sekään ei ole ongelma.
Tuntuu kuin olisi aiemmin opiskellut 1. tutkinnon kivikaudella silloin ei ollut netin kautta mahdollista suorittaa opintoja, niin kuin nyt.
Tsemppiä Ap! Ja muut opiskelijat ja opiskelijaksi aikovat!
Riippuu paljon siitä kuinka opinnot on järjestetty. Jos kurssilla videoluennot ja itsenäiset tehtävät ja etätentti, niin se on hyvinkin helppo suorittaa muun elämän ohessa. Vaatii toki silloinkin paljon työtä ja motivaatiota. Ne kurssit missä luennot ovat vain luentosalissa, tehdään ryhmätöitä ja tentti täytyy suorittaa yliopistolla voivat olla aikataullisesti haastavia ja syövät ainakin itsellä sitä opiskelumotivaatiota.
Itse opiskelen tietotekniikkaa, ensin avoimessa väyläopinnot ja niiden kautta siirryin tutkinto-opiskelijaksi. Päivätyö ja alakouluikäiset lapset. Rankkaa on, mutta kivaa. Opintojen keskiarvo yli 4.
Kiva tapa kehittää osaamista. Valitettavasti jos haluaa tutkintopaperin niin isolla osalla aloista pitää silti mennä pääsykokeeseen/todistuksella hakea.
Eiköhän nykyään onnistu opiskelu kuin opiskelu töidenkin ohessa, kun ns kirjekurssina saa jopa yliopistotutkintoja suorittaa. Kyllä on taso laskenut. Tiedän erään dipomi-insinööriksi opiskeleva suorittaneen opiskelunsa netissä. Ei kertaakaan ole yliopiston ovea aukaissut, paitsi ilmoittautumispäivänä sen kerran. Läsnäolo pakolliseksi. Kohta tulevat lääkäritkinkö siirtyvät nettiopiskeluun?
Tämä riippuu ihan ihmisestä. Minä olen tällainen "ihmetyyppi" ja kävin esim psykologian perusopinnot avoimen kautta 5 viikossa. Silloin en ollut töissä, vaan kotona vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa. Tästä vuosia. Tässä lähivuosina kävin 60 oo oikeustieteen opintoja kokopäivätyön ohessa 2 lukuvuodessa. Nyt lapset isompia mutta olen yh. Tahti siis huomattavasti hitaampi mutta onnistui. Tiedän myös ihmisiä jotka opiskelee koko tutkintoja kokopäivätyön ja perheen kera. Toisille taas yksi kurssi on liikaa.
Ei kannata siis liikaa ottaa siitä viitettä mitä muut ovat tehneet. Se on niin henkilökohtaista eikä välttämättä liity edes elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Avoimessa yliopistossa voi tenttiäkin eli ei tarvitse istua tunneilla. Kirjat maksavat miljoonan, jos et saa lainaan. Muuten riippuu ihan itsestäsi.
Olen suorittanut koolmen eri oppiaineen perusopintokokonaisuuden avoimissa yliopistoissa. Kaikki kirjat sai lainattua, vähintäänkin kaukolainana, mikä tosin maksoi vähän enemmän. Opinnoissa paljon teoriaa ja käytäntöä yhdistäviä esseitä, joissa voi useinkin käyttää hyväksi kokemuksiaan työmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nykyään onnistu opiskelu kuin opiskelu töidenkin ohessa, kun ns kirjekurssina saa jopa yliopistotutkintoja suorittaa. Kyllä on taso laskenut. Tiedän erään dipomi-insinööriksi opiskeleva suorittaneen opiskelunsa netissä. Ei kertaakaan ole yliopiston ovea aukaissut, paitsi ilmoittautumispäivänä sen kerran. Läsnäolo pakolliseksi. Kohta tulevat lääkäritkinkö siirtyvät nettiopiskeluun?
Kun 50% suorittaa korkeakoulututkinnon, niin se osaaminen pitää nykyisin todistaa muulla tavalla kun hakee töitä. Mikä vähän ikävää kun opiskelu oli suhteellisen objektiivinen ja reilu tapa mitata potentiaalia ennen.
Kiitos kaikille kommenteista! Luennot ja tentit ovat kaikki illalla tai lauantaina, joten pystyn työt ja opiskelun hoitamaan.
Enemmän huolestuttaa jaksaminen ja kuinka paljon opiskelu vie aikaa ja energiaa. En ole parikymppinen tyttönen enää ;)
Kun voisikin vähentää töitä. Rankka talvi tulossa siis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä riippuu ihan ihmisestä. Minä olen tällainen "ihmetyyppi" ja kävin esim psykologian perusopinnot avoimen kautta 5 viikossa. Silloin en ollut töissä, vaan kotona vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa. Tästä vuosia. Tässä lähivuosina kävin 60 oo oikeustieteen opintoja kokopäivätyön ohessa 2 lukuvuodessa. Nyt lapset isompia mutta olen yh. Tahti siis huomattavasti hitaampi mutta onnistui. Tiedän myös ihmisiä jotka opiskelee koko tutkintoja kokopäivätyön ja perheen kera. Toisille taas yksi kurssi on liikaa.
Ei kannata siis liikaa ottaa siitä viitettä mitä muut ovat tehneet. Se on niin henkilökohtaista eikä välttämättä liity edes elämäntilanteeseen.
Uteliaisuudesta kuinka paljon saatoit noists tehdä etänä? Kuinka paljon opinnot oli sidottu määrättyyn kellon aikaan?
Korona aikana moni asia toimi netin kautta vaan entä nyt?
Aattelen jo vai siksi, että fyysisedti lähimmälle yliopistolle on matkaa aikas paljon (= ylu 150km/ suunta) - Ja vielä enemmän silke yo:le jonka kursseja haluaisin mahd. suorittaa, jolla on merkitystä lähinnä diksi, että jos myöhemmin "vanhana kalkkiksena" saan päähäni, että voisinhan sitä yrittää tehdä koko tutkinnonkin.
Vierailija kirjoitti:
Avoimessa yliopistossa voi tenttiäkin eli ei tarvitse istua tunneilla. Kirjat maksavat miljoonan, jos et saa lainaan. Muuten riippuu ihan itsestäsi.
Kirjat saa kirjastosta.
Itseäni kiinnostaisi kieliopinnot avoimessa. Kyseessä harvinaisempi kieli, jolle ei ole tarjontaa kansalaisopistoissa, sun muilla harrastekursseilla. Viitsiikö sinne mennä, jos on vain tämmöinen yli-ikäinen harrastelija? Ollaanko siellä kovin kilpailuhenkisiä, ja pilaan sitten muiden ryhmätyöt, kun en ole yhtä tosissani?
Avoimessa yliopistossa voi tenttiäkin eli ei tarvitse istua tunneilla. Kirjat maksavat miljoonan, jos et saa lainaan. Muuten riippuu ihan itsestäsi.