Lue keskustelun säännöt.
Hankalat tunteet äitiäni kohtaan
13.07.2024 |
Minä olen vasta nyt muutama vuosi sitten alkanut irtaantumaan äidistäni, olen yli 40v nainen. Terapian avulla ymmärsin, että äitisuhde ei todellakaan ole ollut noh sanotaan vaikka normaali. Olin ties kuinka monta vuotta likasanko jolle äiti soitti ja valitti elämäänsä. Kun itsellä oli vaikeaa, äiti auttoi mutta ei osannut oikeasti kuunnella kun minulla olo vaikeaa. Äitini muuttui veljeni kuoltua. Lisäks hänen miehensä menehtyi vastikään ja se on syventänyt hänen ongelmiaan. Äiti on taantunut, välillä ongelmia laskujen maksussa ym. Muistitestit tehty ja niiden mukaan ei olisi muistisairautta.
Musta välillä tuntuu että mä en halua olla ollenkaan tekemisissä äidin kanssa, mutta sitten tunnen syyllisyyttä. Olen vihainen hänelle, mutta myös surullinen hänen muuttumisesta. Mua huolettaa hänen tila ja sitten taas ärsyttää kun hän ei tee itse mitään sen eteen että toipuisi. Jotenkin tätä koko pakkaa on tosi hankala käsitellä.
Neuvoja tai kokemuksia?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tuohon avuttomaksi heittäytymiseen auttaa vähäksi aikaa se, että sanoo, että jos meinaat kotonasi asua, pitää sinun itsekin osata tehdä jotain, muuten joudut laitokseen asumaan. Noin on oman äidin kohdalla.
Hän pärjää omasta mielestään loistavasti, mutta toisaalta haluaisi apua ja keltäpä muultakaan kuin minulta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon avuttomaksi heittäytymiseen auttaa vähäksi aikaa se, että sanoo, että jos meinaat kotonasi asua, pitää sinun itsekin osata tehdä jotain, muuten joudut laitokseen asumaan. Noin on oman äidin kohdalla.
Hän pärjää omasta mielestään loistavasti, mutta toisaalta haluaisi apua ja keltäpä muultakaan kuin minulta.
Ap
Sanot äidillesi, että hän osaa hoitaa asiansa itse, kun on sitä mieltä. Jos nyt autat pikkuasioissakin, niin se on joutumista hämähäkin verkkoon. Et kohta pääse irti mitenkään. Äitisi voi elää vielä pitkään ja sinun oma elämä menee siinä. Takertuva äiti on raskas taakka lapselle, olipa lapsi minkä ikäinen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon avuttomaksi heittäytymiseen auttaa vähäksi aikaa se, että sanoo, että jos meinaat kotonasi asua, pitää sinun itsekin osata tehdä jotain, muuten joudut laitokseen asumaan. Noin on oman äidin kohdalla.
Hän pärjää omasta mielestään loistavasti, mutta toisaalta haluaisi apua ja keltäpä muultakaan kuin minulta.
Ap
Sanot äidillesi, että hän osaa hoitaa asiansa itse, kun on sitä mieltä. Jos nyt autat pikkuasioissakin, niin se on joutumista hämähäkin verkkoon. Et kohta pääse irti mitenkään. Äitisi voi elää vielä pitkään ja sinun oma elämä menee siinä. Takertuva äiti on raskas taakka lapselle, olipa lapsi minkä ikäinen tahansa.
No tämäpä just, mutta sitten mulla tulee se syyllisyys, että ei häntä auta kukaan (oikeasti mun serkku auttaa)
Tuntee myös ilmeisesti jonkinlaista syyllisyyttä menneistä kun mun serkulle puhuu, että minun tytär on varmaan katkera kun tein niin ja näin sillon, mutta mulle ei pysty puhumaan asiasta.
Ompas kurjaa jos on juuri päässyt läheisriippuvaisesta itsenäistymään nauttien siitä ja sen jälkeen heti pitäisi alkaan taas huolehtimaan ollen jälleen riippuvais suhteessa kahle kintussa.
Sama tilanne, turhissa avunpyynnöissä ohjeistan erilaisien ostopalvelujen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompas kurjaa jos on juuri päässyt läheisriippuvaisesta itsenäistymään nauttien siitä ja sen jälkeen heti pitäisi alkaan taas huolehtimaan ollen jälleen riippuvais suhteessa kahle kintussa.
Sinäpä sen sanoit! Välillä ärsyttää suunnattomasti vastata puhelimeen edes.
Ap
Sekin päivä tulee, kun mekin olemme jotain muuta kuin tänään. Miten sinä toivoisit sinun läheisten silloin toimivan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Terapiassa opitaan sitten viimeistään se ainoa asia, joka kiinnostaa, minä, minä, minä.
Mulla on sama tilanne mutta toisinpäin, niin että vaikea tapaus on oma aikuinen tyttäreni. Lähes sanasta sanaan sama tilanne. En ole löytänyt ratkaisua joten kärsin vain kaikessa hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisissäkymmenissä, ja eläkeikäinen äitini käyttäytyy samalla tavalla. Hän kyllä pärjää kotona itsekseen loistavasti, mutta hän on viime aikoina usein päättänyt, ettei osaakaan jotakin asiaa, joka vaikka edellisenä päivänä oli ihan selvää ja helppoa. Äitini siis passauttaa itseään, ja vaatii palvelua. Hän on hyvin raskasta seuraa: valittaa, vähättelee ja lannistaa, mutta silti odottaa heti minua paikalle hoitamaan mitä tahansa asiaa. Iso osa yhteydenotoista on selvää huomionkipeyttä, ja kyselen aina, että mitäs niille sun kavereillesi kuuluu, voisitko soittaa heille välillä.
Kannattaa siis ottaa välimatkaa. Ihan turhaan tunnet syyllisyyttä, vaikka et aina äitiäsi ole auttamassa. Takertuvalle ihmiselle pitää kertoa mitkä ovat rajasi, tai hän roikkuu sinussa joka hetki.
Sulla on omituinen käsitys kuten monilla suomalaisilla on näistä, että ihminen jotenkin toipuisi "kun vaan jotain tekisi" toipuakseen. Usein tämä vaatimus kohdistetaan sairaaseen tai uupuneeseen ihmiseen. Joissakin tapauksissa ei ole aina täysin toipuva, joskus voi olla tai siis se vie aikaa. Osa ei voi tilalleen mitään. Auta laskujen maksussa ajoissa ettei tule velkaa ja sellaisessa, tai muu sukulainen auttaa. Hän ei voi olla nyt äidin roolissa täysin tai ei osaa tukea sua. Älä keskustele mitään syvällistä jossa koet ristiriitoja, ehkä säätilat ja muu. Elä omaa elämääsi kuitenkin. Ehkä sulle on muu tukipilari kuin äiti, sinä itse ja joku muu. Sä vahvistut. Sekin vie hieman aikaa, että ajatukset tasoittuu. Irrota syyttelystä ja mistä ikinä, jos voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Terapiassa opitaan sitten viimeistään se ainoa asia, joka kiinnostaa, minä, minä, minä.
On totta, että ap äiti on kasvanut eri ajan vaikutuksessa. Vasta 1990-luvulla alettiin puhumaan tunteista, itsetunnosta, tunnetaidoista ja sanoittamisesta. Ja nyt ei muusta puhuta kuin itsestään. Ja se puhe on uhripuhetta. Ap on äitinsä uhri, kun hän ei ole osannut olla sitä mitä ihmisen kuuluisi olla tänään. Takautuvasti ei voi vanhemmuutta korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas kurjaa jos on juuri päässyt läheisriippuvaisesta itsenäistymään nauttien siitä ja sen jälkeen heti pitäisi alkaan taas huolehtimaan ollen jälleen riippuvais suhteessa kahle kintussa.
Sinäpä sen sanoit! Välillä ärsyttää suunnattomasti vastata puhelimeen edes.
Ap
Nykyteknologia mahdollistaa lukuisia tapoja estää ns ei toivotut puhelut, yms. Ihmisen ei tarvitse olla koko aikaa tavoitettavissa. Sinä olet jo iso tyttö ja voit tehdä omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on omituinen käsitys kuten monilla suomalaisilla on näistä, että ihminen jotenkin toipuisi "kun vaan jotain tekisi" toipuakseen. Usein tämä vaatimus kohdistetaan sairaaseen tai uupuneeseen ihmiseen. Joissakin tapauksissa ei ole aina täysin toipuva, joskus voi olla tai siis se vie aikaa. Osa ei voi tilalleen mitään. Auta laskujen maksussa ajoissa ettei tule velkaa ja sellaisessa, tai muu sukulainen auttaa. Hän ei voi olla nyt äidin roolissa täysin tai ei osaa tukea sua. Älä keskustele mitään syvällistä jossa koet ristiriitoja, ehkä säätilat ja muu. Elä omaa elämääsi kuitenkin. Ehkä sulle on muu tukipilari kuin äiti, sinä itse ja joku muu. Sä vahvistut. Sekin vie hieman aikaa, että ajatukset tasoittuu. Irrota syyttelystä ja mistä ikinä, jos voit.
Nyt ei ole kyse mistään niskasta itseä ottamisesta tmv. Olen itse ollut myös masentunut eli tiedän kyllä että asioita ei tuosta vaan aleta tekemään, mutta häntä on neuvottu esim tuon muistin suhteen ettö mahdollisimman paljon kirjoittaa ylös asioita, mutta ei kun on kivempi soittaa ja kysyä kolmatta kertaa samaa asiaa. Ja onhan sekin mukavampaa, että minulle annetaan puolesta asiointi oikeudet että voin sitten kätevästi katsoa lääkäriajat ja mitä siellä sovittiin ja hän voi soitella tietoautomaatille eli minulle ja minä auliisti kerron mitä tapahtui eilen ja mitä tapahtuu huomenna.
Kiitos myös neuvoista ja tuesta 😊
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sekin päivä tulee, kun mekin olemme jotain muuta kuin tänään. Miten sinä toivoisit sinun läheisten silloin toimivan?
No siten miten minä olen toiminut heidän mielestään. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Mun lasten ei todellakaan tarvitse oman hyvinvoinnin ja jaksamisen uhalla toimia mun hyväksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas kurjaa jos on juuri päässyt läheisriippuvaisesta itsenäistymään nauttien siitä ja sen jälkeen heti pitäisi alkaan taas huolehtimaan ollen jälleen riippuvais suhteessa kahle kintussa.
Sinäpä sen sanoit! Välillä ärsyttää suunnattomasti vastata puhelimeen edes.
Ap
Nykyteknologia mahdollistaa lukuisia tapoja estää ns ei toivotut puhelut, yms. Ihmisen ei tarvitse olla koko aikaa tavoitettavissa. Sinä olet jo iso tyttö ja voit tehdä omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässäsi.
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan muuttamaan sitä omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Sekin päivä tulee, kun mekin olemme jotain muuta kuin tänään. Miten sinä toivoisit sinun läheisten silloin toimivan?
Sitä jokaisen olisi pitänyt miettiä ajoissa miten suhtautuu omiin lapsiin. Lasten aikuistuessa suhteen vanhempiin pitää muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi eikä jatkua vanhempi-lapsi -suhteena. Takertumalla lapsiin ja päsmäröimällä heidän elämää saa aikaan sen, että lapsi jossain vaiheessa kyllästyy.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Terapiassa opitaan sitten viimeistään se ainoa asia, joka kiinnostaa, minä, minä, minä.
Aloittajan terapeutille näytti olevan vielä Freud muotia ja hän sai ap syyttämään kaikesta äitiään. Nyt hän vatuloi tekosyitä sille miksi ei vieläkään pärjää. Identiteettipolitiikka ja uhriutuminen on surkea esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Terapiassa opitaan sitten viimeistään se ainoa asia, joka kiinnostaa, minä, minä, minä.
Aloittajan terapeutille näytti olevan vielä Freud muotia ja hän sai ap syyttämään kaikesta äitiään. Nyt hän vatuloi tekosyitä sille miksi ei vieläkään pärjää. Identiteettipolitiikka ja uhriutuminen on surkea esimerkki.
Eihän aloittaja syytä kaikesta äitiään. Hän kysyy, miksi äiti takertuu ja heittäytyy avuttomaksi. Äitinsä haluaa ehdoin tahdoin pilata lapsensa elämän.
Tuohon avuttomaksi heittäytymiseen auttaa vähäksi aikaa se, että sanoo, että jos meinaat kotonasi asua, pitää sinun itsekin osata tehdä jotain, muuten joudut laitokseen asumaan. Noin on oman äidin kohdalla.