Lapset noin vuoden ikäerolla. Kerro kokemuksesi.

esim päiväunien yhteen sovittaminen. Jos/kun joutuu öisin kuitenkin vauvelin kaa valvomaan, sitä mielellään nukkuisi hetken päivällä.



Hyviä puolia esim mustasukkaisuutta uudesta vauvasta ei esikoisella vielä vuoden vanhana juurikaan ole ja myöhemmin lapsille on toisistaan enemmän seuraa kuin suurella ikäerolle tehtynä. Kun ovat jo sen ikäisiä, että leikkivät keskenään jää äidille enemmän aikaa, kun seuraa on omasta takaa. Tosin niin on tappeluseuraakin :)



Mä oo tehny lapset tolleen "sarjassa": Kaks ekaa lyhyellä ikäerolla ja myöhemmin kaks seuraavaa lyhyellä ikäerolla. Mun mielestä plussat ja miinukset punnittuna ehdottomasti hyvä ratkaisu!



Tsemppiä odotukseen :)

Oman jaksamisen kannalta minut pelasti se, että sain lapset iltapäivisin nukkumaan sisälle, joten nukuimme kaikki kolme jopa kolmen tunnin päikkäreitä.



Esikoinen oli mustasukkainen, ja kiukutteli kyllä paljon. Lukuhetkistä ei tullut mitään, kun kirja oli heti riekaleina, kun molemmat repi sivuja... muuten leikit alkoivat sujua heti kun nuorempi pääsi liikkeelle. Lapsilla on hyvin läheiset välit ja nyt isompanakin leikit sujuu yleensä ongelmitta.

kokemusta ei vielä ole. Jos asiat hyvin menee, ikäero tulee olemaan vuosi ja kolme kuukautta. Mulla on ikää sen verran, että ei voinut jäädä odottelemaan esikoisen kasvamista.



Meillä on esikoinen ollut helppo vauva, joten tiedän pärjääväni hyvin helpon vauvan kanssa. Kahden pienen kanssa on asiat tietysti monimutkaisemmat. En kuitenkaan huolehdi, lapset kasvaa tosi nopeasti ja itkuinenkin vauva lopettaa joskus itkunsa. Aina voi pyytää apua ja miehen kanssa järjestellä öitä niin, että välillä saa nukkua kunnolla.



Olen itsekin lyhyellä ikäerolla veljeeni ja olimme lapsena tosi läheiset. Edelleenkin tajuan veljeäni tosi hyvin, vaikka emme näe niin usein.

lapset nukkuivat päikkärit sisällä ja parhaani mukaan rytmitin ne samaan aikaan ja vetäsin itsekin samaan aikaan nokoset. Minusta taas kahden lapsen kanssa oli helpompaa kun vertaan sitä oman esikoisen saamiseen, jolloin tuntui etten muuta ehdi kuin vaihtaa vaippaa ja kanniskella karjuvaa kääröä. Toisen lapsen kanssa ei ollut niin hakusessa enää jutut. Vaippoja vaihdoin sarajtyönä olkkarin lattialla, ruokailut ym muut tehtiin myös "liukuhihnalla" ;) Nyt lapset ovat jo 7v ja 8v ovat kuin kaksoset, vaikka toki omiakin juttuja tekevät välillä.

ensimmäisiä viikkoja vasta vietetään eli pitkää kokemusta ei vielä ole. Mutta samoissa mietteissä olin itsekin, vaipoa ym rumbat "samalla vaivalla" ja toiveissa läheiset sisarussuhteet isompana. Ennen toisen syntymää alkoi jännittämään ja epäilyttämään oma jaksaminen, mutta nyt kun alkutotuttelu takana tuntuu siltä et kyl me pärjätään :) meillä isä paljon mukana silloin kun ei ole töissä. Ja itse on maltettava nukkua aina silloin kun molemmat nukkuu..oman ajan saa hetkeks unohtaa. Tsemppiä vaan kaikille pikkusten kans kotoileville!!

molemmat hyvin menestyneitä ja työelämässä.Naimisiin on myös päässeet ja kauniita on.

Esikoinen on nyt 1v4kk ja kuopus 2,5kk. Tosi kivasti on mennyt. Raskaus oli aika raskasta aikaa kyllä, alkuun kuvotti ja väsytti ja voi luoja miten teki mieli nukkua. Sitten oli pitkään aika hyvä olo ja vauhtia riitti, energinen keskiraskaus ilmeisesti. Kun tuli 30+ raskausviikkoa täyteen, alkoi taas alamäki ja loppu oli kyllä voimille ottavaa.



Vauvan synnyttyä on kaikki mennyt taas tosi hyvin. Esikoinen ei ole kovin mustasukkainen, joskin vahdittava kun ei paljoa ymmärrä pienempäänsä varoa. Kuopus on onnekseni ollut tähän asti tosi helppo vauva, nukkuu ja syö hyvin.



Ei tarvitse miettiä mitä tekisi ainakaan. :) Olen ottanut tavaksi mennä nukkumaan vauvan kanssa heti kun esikoinen on sänkyyn laitettu. Parisuhde on siis kyllä aika vähällä huomiolla nyt, mutta ei tämä vauva-aika niin pitkä ole etteikö se sitä kestäisi. Tällä tavoin olen saanut riittävästi unta, vaikka vauva syökin useasti yöllä. Mieli pysyy virkeänä.



Olen myös yrittänty tahdittaa lapsia samaan rytmiin, ja tähän asti on onnistunut. Näin olen ainakin vielä saanut noin tunnin omaa aikaa (meneillään juuri nyt) jokaiseen päivään.

ensimmäinen vuosi oli helppo, mutta kun lapset lähtivät liikkeelle, nukkumisaika on lyhentynyt ja tullut omaa tahtoa, päivät on muuttuneet tosi pitkiksi ja raskaiksi.

molemmat lapset nukkuvat huonosti ja aina eri aikaan :( Nukun siis öisin 10 h 8:lla herätyksellä. Tätä jatkunut 4 kk.



Molemmilla myös refluksitaipumusta, että pyykkiä ja pesemistä riittää. Vanhempi ei onneksi enää.



Mustasukkaisuutta meillä ei juuri ole, joskin vanhemman leikit välillä liian rajuja.



Menoa ja meininkiä, vauhtia ja vaaratilanteita riittää, mutta kokonaisuudessaan ratkaisu oli positiivinen.



Nuorempi nyt 4 kk. Tällä hetkellä päällimmäisenä on kauhea väsymys, mutta jokaiseen päivään mahtuu ihania ihania hetkiä, kun lapset nauraa, halii ja suukottelee. Uskon myös, että kohta vähän helpottaa.



Vinkkinä se, että opettaisin pienemmän pullolle. Esim. äidinmaitoa välillä siitä. Meillä tolle kelpaa vaan tissi ja välillä imuttaa puolitoistatuntia. Silloin tulee aina paha mieli isomman puolesta, vaikka siis pueskellaan, jutellaan ja pelaillaan samalla. Mutta siitä "vauva ensin" -ajatuksesta. Muutenkin kotijumi ahdistaa.

Meillä on lapset nyt 1,5v ja 4kk. Molemmat on olleet vaativia syntymästään asti. Mutta ihanan tempperamenttisia. Kuopus itkee nyt koko ajan, jotain allergiaa epäilen, ja joudun siksi kantamaan sylissä paljon. Ihme kyllä ei viihdy kantoliinassa! Isompi joutuu siksi hakemaan huomiota väärällä tavalla ja pärjäämään itsekseen. Se tuntuu pahalta.



Kuitenkaan sitä ei voi etukäteen tietää millaista tulee olemaan, se on arpapeliä onko helppo vauva vai ei. Ja itsekin lohduttaudun nyt sillä että itkutkin loppuu aikanaan. Jaksan ihmeen hyvin vaikka nukun noin 5h yössä. Koti saa olla sotkuinen, ulos ei ole pakko mennä, jos ei ehdi. Asiat pitää vaan laittaa tärkeysjärjestykseen. Vauva-aika on lyhyt, ja siitä kannattaa nauttia kun voi, ja odottaa myös sitä aikaa kun lapsista on enemmän iloa toisilleen. Kokonaisuutena uskon että parempi näin kuin että olisi saanut vain yhden lapsen. Kun on niitä esimerkkejä että lykkää toisen hankkimista eikä sitten myöhemmin sitä enää saakaan. Siksi olen näistä nyt onnellinen.