Yhteenmuutto elämäni ensimmäistä kertaa jännittää

No testaatte saman katon alla olemista ja jos ei toimi niin hankitte omat kämpät. Niinkin yksinkertaista

Hyvin se menee. Tulet huomaamaan varmasti kivoja juttuja yhdessä asumisesta. Jos ei tunnukaan omalta niin voithan muuttaa pois ja jatkaa niin suhdetta. Ei mikään ole kiveen hakattua. :) Onnea uuteen kotiin!

@1 Tiedän, että asia on juuri noin yksinkertaista, mitä sanoit. Jos ei toimi, muutetaan erilleen ja thats it.

Ehkä olen antanut liikaa painoarvoa asialle ja sen takia ylianalysoin kaikkea ja petyn itseeni, jos en voi asua hänen kanssaan. Vaikka nykyään parit asuu kyllä paljon erillään ja maailma on muuttunut, että parisuhteessa yhä enemmän asutaan erillisissä osoitteissa. 

@2 kiitos! Toivotaan :) 

Onnea yhteiseen kotiin ja tulevaisuuteen, anna itsellesi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen äläkä ressaa turhaan. Mikäli homma ei pitkällä aikavälillä toimi, muuta omaan asuntoosi. 

Sä olet oikeassa. Onneksi siellä on se oma huone ja ehkä korvatulpat. Sopiiko miehelle elämäntyylisi ja miehen elämäntapa sulle? Saatko sisustaa jotenkin. Aina voi perua asioita ja ottaa kummallekin oman erikseen, jos ahdistaa kauheasti tai tulee ajatuksia, että haluaa oman. Koska sitten kumpikin saisi ehkä siistin oman? Voiko siihen toiseen luottaa vai onko päsmäri? Aiotko silti kokeilla sen vaihtoehdon. Harmi että ehti jos ostaa kaiken, mutta aina saa purkaa asiat, jos se ei olekaan itselle hyväksi. Ei ole väärin miettiä ja kuulla tunteitaan. Toki se toinenkin varmaan odottaa että kaikki menisi hyvin, mutta mikä on se hyvin.

Asuin parikymmentä vuotta avopuolison kanssa. Olen introvertti, mutta puolison läsnäolo ei sinällään ollut ongelma, vaan erilaiset elämäntavat.

Eli jos toinen on yökukkuja ja toinen herkkäuninen aamuvirkku, niin se tekee elämstä aika raskasta. Itse vielä tunnollisena ja toiset huomioonottavana ihmisenä yritin sitten aamuisin olla mahdollisimman hiljaa, jotta ei häiritse toisen unia, kun taas puoliso ei myöhään iltaisin ja yöllä nukkumaan tullessaan välittänyt tuon taivaallista siitä herättääkö minut vai ei.

En usko että muuttaisin enää uudestaan kenenkään kanssa yhteen, ellei olisi melko samanlaiset unirytmi, ruokailu, muut mielenkiinnonkohteet jne. Myös toisen kovaääninen harrastus kotona (pelaaminen, jonkun instrumentin harjoittelu jne.) olisi sellainen mitä en jaksa.

Lässyn, lässyn.

@7 ymmärrän, että tuossa koeteltiin varmasti hermoja kovalla kädellä. Ymmärrän hyvin, että halusitte muuttaa sitten erilleen jos toinen ei kunnioittanut sun unta ja metelöi, kun erilainen rytmi. 

Olemme aika samanhenkisiä, mennään nukkumaan ajoissa ja herätään suurinpiirtein samoihin aikoihin, ja toinen osaa kyllä olla hiljaa jos toinen nukkuu. Mies kyllä pelailee ja itsekin soitan instrumenttiä, mutta mun soitto kuuluu kuulokkeista vaan omaan korvaan ja samoin miehen pelailu vaan omaan korvaan. Ja illalla sanoo, ettei tarvitse hänen enää puhua pelikavereille, jos nukun. Suunniteltiin, että hänen pelihuoneensa on toisessa puolessa taloa, niin saa rauhassa pelailla.

Ajattelimme myös, että joskus jos haluaa, saa nukkua omassa huoneessa yksin. 

muista sitten ap olla tarkka siitä, ettet maksa yhteisistä menoista enempää kuin puolet miehen kanssa, ellei muuta ole sovittu. Moni mies alkaa mielellään yhteenmuuton jälkeen maksattaa esim. ruokakuluja avovaimolla. Eihän siinä ole mitään järkeä, että  sinulla yhteenmuuton jälkeen kulut kasvavat miehen takia.

Christiina, tuo on myös hyvä huomio. Mies painaa yli kaksi kertaa enemmän kuin minä, joten tietysti syö enemmän kuin minä. Tota olen myös miettinyt. Miehellä menee yksin asuessa ruokaa rahaa enemmän noin 30%, eli useampia satasia.

Tästä yritän olla tiukka myös ja katson, että ruokalaskut ei tulisi kasvaa itselläni ja miehellä laskea. Kuitenkin hän tienaa minua varmaan tonnin enemmän. Tämä onkin yksi huolenaiheeni tuhansien joukossa myös, miten laskut jakaisi tasapuolisesti. 

Jos mietityttää niin en muuttaisi. Yhteenmuuton pitäisi tuntua kuin lottovoitolta.