Siis apua! Mä havahduin tänään siihen, että tätäkö tää elämä on eläkkeelle asti?!

kun ne kasvavat. Töihin/kauppaan kulkemista tosin saat jatkaa sinne eläkepäiviin saakka.

Kyl siihen arkeen alkaa tulla vipinää ja värinää...;)

voitat lotossa tai teet kymmenen lasta.

Mutta opettele nauttimaan siitä. Älä ajattele että sitten joskus elät, sun elämä on tässä ja nyt.

Ja suunnitellaan viikon ruuat etukäteen. Ja harrstuksia on sen verran, ettei se vie perhettä, vaan perheellekin jää aikaa. harrastusrumbasta hypättiin pois, kun haitat koko perheelle oli suuremmat kuin edut. Lapsikin voi paremmin, kun elämä ei ole yhtä suorittamista.

Ja päätin, että jos mahdollista saan lapset nuorena. Näin tapahtui. Nyt elän tätä ihanaa pikkulapsi perhe-elämää, kohta teinien äitinä sitä perhe-elämää. Olen n.40v. kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Sitten on taas minun aika, aloitan maailman valloituksen matkustelemalla ja nauttimalla mahdollisista lapsenlapsista.

Ei masenna ollenkaan.

Ja päätin, että jos mahdollista saan lapset nuorena. Näin tapahtui. Nyt elän tätä ihanaa pikkulapsi perhe-elämää, kohta teinien äitinä sitä perhe-elämää. Olen n.40v. kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Sitten on taas minun aika, aloitan maailman valloituksen matkustelemalla ja nauttimalla mahdollisista lapsenlapsista.

Ei masenna ollenkaan.

Miten lasten saanti liittyy työhaluttomuuteen?

maltillisesti, mutta jotenkin mä olen kypsähtänyt tähän työelämään, vaikka työ sinänsä on ihan ok ja työkaverit mukavia, mutta että seuraavat 30v tätä samaa, huh

Ja päätin, että jos mahdollista saan lapset nuorena. Näin tapahtui. Nyt elän tätä ihanaa pikkulapsi perhe-elämää, kohta teinien äitinä sitä perhe-elämää. Olen n.40v. kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Sitten on taas minun aika, aloitan maailman valloituksen matkustelemalla ja nauttimalla mahdollisista lapsenlapsista. Ei masenna ollenkaan.

sai mennä ja reissata täysin sitoumuksetta, ei ollut niskassa lainoja, perhettä (edes niitä hoitopaikkaa tarvitsevia lapsenlapsia), uraa...

Sitten saatoin hankkia hyvän koulutuksen ja uran. Oli rahaa matkustaa ja elää myös lasten kanssa ihan toisella tavalla kuin jos olisi suoraan koulun penkiltä jäänyt äitiyslomalle. Oli myös vakiduuni odottamassa, kun palasin pitkiltä hoitovapailta.

Mutta kiva, että sinäkin koet tehneesi hyvän ratkaisun. Samahan se on, missä järjestyksessä elämänsä elää, kunhan nyt sanon vaan, että minä tein taas täysin päinvastaisen päätöksen jo nuorena.

-44 vee, lapset 9 ja 11-

maltillisesti, mutta jotenkin mä olen kypsähtänyt tähän työelämään, vaikka työ sinänsä on ihan ok ja työkaverit mukavia, mutta että seuraavat 30v tätä samaa, huh

ovat aikuisia?

Katselepa nykyajan eläkeläisiä, onko heillä ankeaa ja niukkaa elämä? Minusta ei.

Vaatii sen, että löytää puolison tuossa iässä... Kaikki eivät löydä. Onneksi elämää voi elää monilla eri tavoilla eikä mikään niistä ole oikea. :)

maltillisesti, mutta jotenkin mä olen kypsähtänyt tähän työelämään, vaikka työ sinänsä on ihan ok ja työkaverit mukavia, mutta että seuraavat 30v tätä samaa, huh

ovat aikuisia?

Katselepa nykyajan eläkeläisiä, onko heillä ankeaa ja niukkaa elämä? Minusta ei.

niin luultavammin saa lapsenlapsiakin nuorena. Ne lapset sitten valittaa "ettei se mummi viitsi hoitaa lapsenlapsia, vaikka on vielä nuori ja hyväkuntoinen, kun se vaan viilettää maailmalla ja harrastukset on sille tärkeimpiä" :-)))

jota ei sitten ehdi käyttämään kun on aina väsynyt töistä.



Lähtökohta on hyvä, eli on töitä ja ihan ok työpaikka. Voit kouluttautua, vaihtaa työpaikkaa, alaa...

Voit matkustella perheesi kanssa ja suunnitella jo ensi kesää, koska on rahaa. Ongelma ei kai ole työ vaan se sinun 30 v ikäkriisi, kun kaikki on saavutettu ja mietit tässäkö tämä on. Kyllä se siitä voi muuttua, vanhempasi kuolee, lapsi sairastuu, mies ihastuu toiseen tms ja yllättäen onkin vipinää enemmän kuin kaipasitkaan.

jota ei sitten ehdi käyttämään kun on aina väsynyt töistä.

Lähtökohta on hyvä, eli on töitä ja ihan ok työpaikka. Voit kouluttautua, vaihtaa työpaikkaa, alaa...

Voit matkustella perheesi kanssa ja suunnitella jo ensi kesää, koska on rahaa. Ongelma ei kai ole työ vaan se sinun 30 v ikäkriisi, kun kaikki on saavutettu ja mietit tässäkö tämä on. Kyllä se siitä voi muuttua, vanhempasi kuolee, lapsi sairastuu, mies ihastuu toiseen tms ja yllättäen onkin vipinää enemmän kuin kaipasitkaan.

Töitä, töitä ja töitä joka saakutin viikonpäivä klo 8-16, sen jälkeen kauppaan/kotiin/lapset harrastukseen ja nukkumaan jotta taas aamlla pääset säntäämään töihin, istumaan palaverissa, tekemään miljoonaa eri asiaa yhtä aikaa. KOko ajan vain ajattelet, että kohta on viikonloppu ja pääsee "elämään." Ei hemmetti!

Samaa törötystä joka päivä, kolottaa joka paikkaa ja aina ei jaksa harastuksissakaan käydä. Sama äreä ukkoja niin edes päin.

Puhehan oli työelämästä ennen kaikkea.



Ymmärrän ap:tä täysin. Olen ihan kyllästynyt työelämään jo nyt, ikää 34v vasta kuitenkin. Vielä tosiaan pitäisi jaksaa painaa töitä 5pv/vk seuraavat 30 vuotta ainakin. Kukapa eläkkeelle ennen 64v pääsee.



Ei kyse siis ollut että lapset ne rasite olisi (ainakaan se pahin;)), vaan työelämä ennen kaikkea. Imee niin mehut! Ja tätä samaa tosiaan tiedossa niiiiin pitkään vielä. Huoh!

Ei kai sitä pakolla sinne töihin haeta?

T: hoitovapaalla oleva joka heräsi klo 9, luki lehden ja juo juuri aamukahvia kun lapsi leikkii.

jos kaikki työt siirtyvät jonnekin Kiinaan ja Intiaan ja pääsette työttömyyskorvaukselle, kunnes sellaisetkin humputukset lopetetaan.

Minulla pienet lapset, ja kun kotihoidontuki loppuu en todellakaan aio mennä kokopvä töihin!! Töihin missä vähemmän tunteja, niin ehtii nauttia elämästäkin :))