Lue keskustelun säännöt.
Siis apua! Mä havahduin tänään siihen, että tätäkö tää elämä on eläkkeelle asti?!
15.02.2011 |
Töitä, töitä ja töitä joka saakutin viikonpäivä klo 8-16, sen jälkeen kauppaan/kotiin/lapset harrastukseen ja nukkumaan jotta taas aamlla pääset säntäämään töihin, istumaan palaverissa, tekemään miljoonaa eri asiaa yhtä aikaa. KOko ajan vain ajattelet, että kohta on viikonloppu ja pääsee "elämään." Ei hemmetti!
Kommentit (44)
että ei se ostaja ollutkaan yhteydessä siihen huutismyyjään, joten Thaimaa jäi haaveeksi, eikä kukaan muukaan joka teki huudon ollut sitten loppujen lopuksi valmis ostamaan omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa viihdyn. Ja mies käy kaupassa.
Mullakin on periaatteessa tosi kiva duuni. Olen korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen ja toiveammattissani. Toisaalta työni on vaativaa, stressaavaa ja henkisesti kuluttavaa.
Arki menee liukuhihnalla suorittaen. Aamulla aikainen herätys, lapset tarhaan ja kouluun, työpäivä, lapsi tarhasta, kauppaan ja kotiin, ruokaa, kotityöt, harrastukset jne. Iltaisin on aikaa niin kovin vähän lapsille ja muulle mieluiselle. Elämistä ovat käytännössä viikonloput ja lomat. Arkena lasken aamuherätyksiä viikonloppuun tai päiviä lähenevään lomaan. Sunnuntai-iltana v-uttaa. Samoin loman vikalla viikolla.
Äitiyslomat ja hoitovapaat olen ihmetellyt hyvää mieltäni. Sitä epätavallisen keveää tunnetta, kun sunnuntai-iltana lähdetään mökiltä ajelemaan kotia kohti. Silloin olen tajunnut, että normaalisti istun autossa mieli mustana, kun tiedän, että seuraavana päivänä on taas työarki edessä.
Toistaiseksi olen voinut käyttää hyväkseni osittaisen hoitovapaan ja tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Odotan kauhulla, kun lapset kasvavat ja työpäiviä on viikossa taas viisi. Eniten mietityttää se, että tähän ei ole muutosta tulossa vuosikausiin. Pidän ammatistani, enkä sitä halua vaihtaa. Työpaikan vaihtamista olen kokeillut, mutta se tuo vain väliaikaisen avun, uutuuden viehätyksen kadottua ollaan taas samassa pisteessä. Joku uusi, mukava harrastus toki piristää, mutta siihen harrastamiseen tarvitaan niitä vapaita iltoja, viikonloppuja ja lomia.
Noh, takaisin työn pariin ja suorittamaan...
Eikä kyse ole siitä etten ymmärtäisi elää tässä ja nyt tai arjen harmaus olisi jotain kamalaa. Arkeni on normaalia ja harmaata ja kivaa sellaisenaan. Ehkä oma työni vain on niin tylsää ja mielekkyys puuttuu että se vie kaiken enrgian. Siksi odotan viikonloppuja vaikka kovasti yritän elää tässä ja nyt.