Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musta tuntuu, että en ole elänyt=(
30.01.2011 |
en ole kokenut mitään kivoja juttuja. 12-vuotiaasta yläasteelle saakka oli aika yksinäistä. Ysin jälkeen lähdin toiselle paikkakunnalle ja siellä tuntui, että "elän", oli kaikkea kivaa säpinää kylän poikien kanssa jne... mutta sitten taas sydän särkyi, tai se särkyi jo 14-vuotiaana, kun ensirakkaus jätti=(... vähän toivoa tuli sitten 16-vuotiaana... mutta ei sen suurempaa. 18-vuotiaana sitten seurustelin tämän 16-vuotiaana tapaamani pojan kanssa, no seurustelua kesti noin puoli vuotta. Sitten taas petyttiin.
Pienellä paikkakunnalla asuin ja halusin mahdollisimman kauas pois - hain Helsinkiin kouluun. Koulua kävin vuoden, kun tulin raskaaksi "turkkilaiselle paskalle" - hän oli naimisissa ja en sen hetkisen tilanteen mukaan voinut muuta kuin päätyä aborttiin. Siitä alkoi alamäki ja masennus.... lihoin vuoden aikana ainakin 10 kiloa. Pari vuotta tuon tapahtuman jälkeen tapasin lasteni isän... tässä sitä ollaan nyt 15 vuotta oltu yhdessä, mutta kipinä puuttuu!! Tahdon rakkautta!! Antakaa joku sitä mulle!! Ääh, on tää elämä vaikeeta, mutta on ainkin kaksi ihanaa tyttöä, jotka tuo elämälle tarkoituksen=) Esim. ensimmäistä kertaa pitkään aikaan odotan talvilomaa, että saadaan yhdessä nukkua pitkään ja tehdä kaikkea mukavaa yhdessä - siis minä ja tytöt. Että sellasta
Kommentit (6)
elämä ei ole elokuvaa. Elämä on paskaa.
Elämään on lääkkeitä.
Viina on ihan mainio lääke elämään. Viinaa naukkaillessa voi katsella myös niitä elokuvia ja unohtaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en osaa auttaa koska et kuitenkaan tajuisi.
Jos tuon ikäisenä miettii jotian sydänsurua joka oli 14 vuotiaana niin hoh-hoijaa!! Sehän oli just sitä elämistä, abortti on elämistä, lapset, sun mies, sun perhe-elämä on sitä elämistä.
Mikset tee parasta siitä mitä sulla on?
Mun lapsuus oli täynnä hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä, päihdevanhemmat, sijoitusperhe, PALJON särkyneitä sydämiä poikien kanssa ja myöhemmin miehin ja mahtuu mullekkin se 1 abortti. Mulla ei tulis mieleenkään vatvoa vanhoja! Mun elämäni on hyvää, on mies ja lapsi, perhe.
Elämäni ei ole elokuvaa, on arkea ja juhlaa, vuorotellen. Olen itse valinnut puolisoni jota rakastan edelleen näin 10 vuoden jälkeenkin. Elämämme on tasaista puuroa ja minä pidän siitä sellaisena. Iloa ja surua, sopivissa suhteissa.
Mutta sinulle on turha selittää, et osaa nauttia siitä mitä on vaan kuvittelet että muilla on paljon jännempää ja hienompaa. Ei ole, se väian näyttää siltä.
Kaikki riippuu siitä miten itse suhtaudet asioihin, lakkaa vinukuminen jostain abortista koska se oli varmasti paras ratkaisu sulle silloin. Tai että joku jätti kun olit 14v. elä elämääsi ja nauti siitä mitä on!
elämäsi ei ole onneksi vielä ohi! Eli ala elää nyt, heti tänään! Etsi hyvät puolet, vahvuudet itsessäsi ja miehessäsi, satsaa ja panosta niihin. Elä tässä ja nyt, pidä arjesta, nauti juhlasta! Mieti, mitkä asiat onnellistuttavat sinua ja teitä, tee/tehkää niitä. Meillä on vain yksi elämä, tee siitä elämisen arvoinen!
että olisit tyytymätön mihin vain. Opettele tietoisesti nauttimaan TÄSTÄ HETKESTÄ.
ja alkaa todellakin tuntumaan siltä, että elämä on eletty. MIetin työpaikan vaihtoa tai oikeastaan uudelleen koulutusta, mutta aina kun rupean pähkäilemään sitä, mietin samalla, että mitä hyötyä? Nyt olen yrittänyt etsiä itselleni tuosta ruoanlaitosta jonkinmoisen kimmokkeen.... ensin ajattelin että haen ravintola-alalle opiskelemaan, mutta voihan sitä näinkin toteuttaa. On vakituinen työpaikka, kannattaako siitä luopua vaikka palkka on bruttona vain 2200 e. NO sillä tullaan toimeen
Alue: Aihe vapaa
mikä tekee tuon fiiliksen, että aika kuluu vauhdilla, loppu häämöttää, tässäkö tämä elämä oli. Mutta nyt, TARTU HETKEEN!