Rehellisesti: Jos jollainen tuttavaperheelläsi olisi 3 samaa sukupuolta olevaa lasta ja

ja kolmannesta haaveilen. Ihmiset toteavat asiasta kuultuaan, että täytyyhän se poika vielä tehdä. Olen vastannut, että ehei, minulla jo nimikin tytölle valmiina.

Mulle on ihan sama, montako lasta kukakin tekee tai on tekemättä. Kunhan sitten hoitavat lapsensa, vaikka niitä oiskin liikaa (siis 3-4, tai enemmän).

Meillä monet kuvitteli, että kahden pojan jälkeen syntyi tyttö et se on siinä.. mutta eipä ollukkaan lälllälää.. sen jälkeen on vielä tullunna monta lasta. Joten en olettele mitään kenenkään lapsiluvuista, ehkä kysyisin millon tulee seuraava ;)



6xmuksu

Mulle on ihan sama, montako lasta kukakin tekee tai on tekemättä. Kunhan sitten hoitavat lapsensa, vaikka niitä oiskin liikaa (siis 3-4, tai enemmän).

No mikä sitten on liikaa?? Ja kenen mielestä???

jos tekee neljännen kai se on sama tehdä lisää jos tykkää....

Ei mitenkään erityisesti toivota tyttöä, neljättä toivotaan ihan vaan koska halutaan lisää lapsia. Ja jo valmiiksi ärsyttää kun tiedän muidne kommentit, luultavasti kaikki kuvittelee että neljättä yritetään jotta saadaan se puuttuva tyttö! Eikä tämä näin mene!



Ajatella, jos meillä olisi ennestää tyttö ja kaksi poikaa tai kaksi tyttöä ja poika, niin tuskin kukaan kommentoisi sukupuolesta mitään...



Tää on tosi tylsää. Välillä mietin, että pitäiskö se neöjäs adoptoida ja "Valita" poika, jotta kukaan ei kuivittele että ollaan vana tytön takia tehty niin monta lasta, vaikka oikeasti haluttiin suurperhe jo ennen ensimmäisen syntymää.

Enkä ymmärrä sitäkään mitä väliä sillä on mitä sukupuolta vanhemmat toivovat lapsen olevan. Kaikilla ihmsillä on toiveita elämän suhteen. Herranen aika, saahan sitä toivoa. Saa toivoa vaikka isoa omakotitaloa, punaista ferraria, kuun taivaalta, tyttöä tai poikaa, mutta eihän niillä ole merkitystä. Sillä on vain on merkitystä miten asian käsittelee ja miten siitä jatkaa pettymyksestään toivuttuaan. .



Minulla on kolme poikaa. Tyttöäkin olen haaveillut. Aina olen tiennyt, että teen 3-4 lasta. Tottakai jälleen toiveeni olisi saada tyttö, mutta jos poika tulee, niin taatusti häntä rakastan juuri niin kuin näitä kolmeakin nöpönassua. Tai jos vielä lasta tehdään, niin jos tulee kaksoset tai kolmoset, niin taatusti koko isoa lapsikatrasta rakastan täysillä. Elämä voi heittää meitä sinne tänne, mutta se miten me sopeudutaan, niin vain sillä on merkitystä!



Elämän heitellessä jokainen meistä kokee onnea, onnistumista, mutta myös pettymyksiä. Pettymyksen tunne on vain käsieltävä ja esim. omalla kohdallani, jos neljäs tulee olemaan poika, käsittelen sen ajatuksen, etten tyttöä saa ikinä. Tottakai se on pettymys! Mutta se pettymys ei liity minulla henkilökohtaisesti poikavauvaan millään tavalla. Tunteet on eriteltävä, ymmärrettävä miksi sitä on pettynyt - ei pojasta, vaan siitä, ettei koskaan tule saamaan tyttöä!



Tässä kohti moni arvaa pahasti pieleenin ajatellen, että kun ei saanut tyttöä, niin ei rakasta viimeistä lastaan! Taatusti suurin osa äideistä rakastaa lastaan oli se sitten mitä sukupuolta tahansa. Toki se seikka on äidin käsiteltävä, ettei esim. tyttöä tulekaan. Hyvästeltävä haaveet tytöstä ja jatkettava siitä. Asia on käsiteltävä ja hyväksyttävä ja elämä jatkuu näin käydessään meillä ainakin neljän superihanan pojan kanssa. Olisihan sekin nyt jotain - ajatelkaa! :)

Onhan se monille jotenkin tärkeää että olisi molempia sukupuolia lapsissa, mutta eihän se nyt estä lisää haluamasta. Meillä uusperheessä kohta 6. poika ja todennäköisesti tulee vielä yksi.... Yksi tulisi vielä yhtä todennäköisesti vaikka tämä odotettu olisi ollut tyttö. Säästytään vielä siis noilta ajatuksilta, mutta voi sitä säälin määrää kun sitten tekastaan se seitsemäs poika = DDD

8 poikaa!;D



Enkä ole muiden "säälin" antanut satuttaa itseäni vaan olen todella ylpeä poikakatraastani:) Kait se näkyy sitten uloskin päin niin ettei meitä kyllä oikeestaan ole edes yritetty "sääliä"? Tai sitten on "hyväksytympää" saada "vain" poikia kuin mitä olisi saada "vain" tyttöjä? Ainakin kuulen tyttöjen vanhempien valittavan paljon enemmän tuosta "säälimisestä"!

Alunperin olen aina haaveillut neljästä lapsesta. Nyt ehkä vähitelleen alkaa tuntua, että kolmekin riittäisi, mutta ei neljäkään mahdotonta ehkä olisi. Mutta hassua on se, että ajattelen, että jos seuraava on tyttö, niin sitten ehkä enemmän haluaisin sitä neljättä, mutta jos seuraava on poika, niin sitten saa jäädä siihen. Koska jos olis yksi tyttö, ajattelisin, että sen olis kiva saada siskokin, mutta poika, poika, tyttö, poika-rimpsu olis kanssa ihan jees. Jos taas olis kolme poikaa ja neljäs tyttö, niin ajattelisin tytön jäävän jo ehkä vähän erilleen veljiensä kuvioista. Sitä paitsi, jos tulis kaksospojat kolmen pojan jälkeen,niin se olis liikaa....

Eli en kuvittele mitään toisten ajatuksista, kun omanikin ovat varmaan ihan kummallisia....

Mutta neuvo ap:lle: älä mieti niin paljoa sitä, mitä muut ajattelee.

ihan siksi ettei omassa tuttavapiirissä ole ketään jolla olisi niin monta lasta.



Mutta täytyy sanoa että olen itsekin joskus miettinyt että olisi kiinnostavaa nähdä tilasto lapsiluvusta ja sukupuolijakaumasta: onko niillä siis keskimäärin enemmän lapsia joilla ensimmäiset ovat olleet samaa sukupuolta.



Itselleni ei ole niin tärkeää mitä sukupuolta lapset ovat, että antaisin sen vaikuttaa lapsilukuun, mutta voisin kuvitella että jotkut niin tekevät.

Tiedän, että jos meille aletaan vauvaa odottamaan, niin ympäristö alkaa höpistä siitä pojasta. Itse salaa toivon, että mahdollinen kolmaskin lapsemme olisi tyttö, toisaalta luulen miehen salaa toivovan poikaa... Mutta mitä sillä on väliä mitä muut puhuvat, pääasia että itse ollaan onnellisia ja sitähän me ollaan jos se kolmas lapsi joskus saadaan. Nytkin jo ollaan onnellisia, kahden tyttären kanssa on pakko olla:)



Mutta oman elämäni perusteella ja ympäristöä seuraamalla olen kyllä pannut merkille, kuinka muille tuntuu lasten sukupuolijakautuma jossain perheessä olevan tärkeämpi juttu kuin itse perheelle. Yleensähän vanhemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia siitä, että saavat (terveen) lapsen, sukupuoli jää yleensä ihan toisarvoisen tärkeäksi. Paitsi niille muille...Jaa, meni vähän ohi ap:n kysymyksen, mutta onneksi sentään liittyy aiheeseen:D

Meillekin nyt toista odottaessa höpistään pojasta vaikka tyttö jota toivottiinkiin on esikoistytön seuraksi tulossa. Ja mies puhuu jo kolmannesta tytöstä, itse en tiedä jaksanko kolmatta raskautta olisi kumpi vaan... Ärsyttään kun ihmiset olettaa että pitäisi haluta molempia sukupuolia tai poikaa!

Joskus tulee oletettua tilanteessa jossa jollain on kaksi samaa sukupuolta ja sitten tulee se eri että nyt tuli viimeinen. Mutta tämä johtuu siitä että monella tuttavallani on ensin kaksi poikaa ja sitten tullut tyttö ja sihen lapset jääneet. Eli väkisin tullut tunne että kun nyt sai tytön on lapset siinä ja että jos tyttö olisi tullut jo vaikka tokana niin oisi lapset ehkä jääneet siihen.



Kun taas lapsia on jo neljä niin silloin usein ajattelen että lapsia halutaan useampia sukupuoleen katsomatta. Tämä taas varmaan johtuu siitä että itselläni niitä on neljä ja olisi periaatteessa voinut tulla vielä lisääkin. Mies vaan ei halunnut. Ja ei meillä kukaan ole sukupuolen perusteella olettanut että lapset n tässä vaikka meillä on kolme samaa sukupuolta olevaa ja yksi eri. Eri sukupuolta oleva tosin on esikoinen. Mutta lapsiluvun perusteella on kyllä oletettu että lapsia tulisi lisää ja nyt joutuu sanomaan aina että kyllä ne nyt on tässä. Ja ihmiset vaan vänkää että eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka se viides tulisikin.

En kuitenkaan sukupuolien vuoksi vaan tuo neljä on hyvä määrä. Minusta lapsia täytyy olla parillinen määrä,ettei nuorin tai joku muu jää niin helposti ulkopuoliseksi.

Meillä oli 2 tyttöä ja saatiin poika kolmanneksi ja kaikki oletti, että nyt ne on saaneet haluamansa eivätkä enää lapsia tee.

Haluttiin alunperinkin neljä lasta, ihan sama mitä sukupuolta olisivat.

Neljäskin muuten oli poika.

Nyt on lapsiluku täynnä.

Jos taas tulisi tyttö, pakostakin kävisi mielessä, että ovat varmaan nyt pettyneitä. Meillekin on toinen lapsi tulossa ja kyllä sitä vaan poikaa molemmat toivotaan, koska se tyttö jo on.

nyt meillä on kaksi villiä poikaa ja on kyllä pakko myöntää, että rukoilemme saavamme kolmanneksi tytön sillä kolmas villi poika saattaa olla vähän liikaa. Silti olen samaa mieltä jonkun aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että vaikka pojan saisimme niin ei se poika missään nimessä olisi pettymys. Vaan suru puseroon tulisi siitä tosiasiasta, että minä en koskaan ikinä tule saamaan tyttölasta. Siinä on sitten varmasti hieman käsittelemistä ja varmasti hieman pahamielikin, mutta se ei millään tasolla kohdistu siihen kolmanteen poikaan johon varmasti hullaannun aivan yhtä paljon kuin näihin edellisiinkin. Ja voihan siinä olla sitten vielä toivoa että poika on rauhallinen :)

Kahden pojan jälkeen oli tosi kipeää kuulla odottavansa kolmatta poikaa. Kaikille uteliaille, joita todella riitti, sanoin suoraan, että pitihän meidän vielä tyttöä yrittää, mutta poika tulee, ettäs tiedätte. Tuska siitä, etten tule saamaan tyttöä ollenkaan (mies ei halua enempää lapsia), kesti tosi kauan, pari vuotta varmaan kaikkiaan. Nyt se on käsitelty enkä ylpeämpi voisi katraastani olla!



Haavaita saa olla eikä biologialle voi mitään. Useimmat naiset kaipaavat tytärtä ja miehet poikaa, mutta ilman niitäkin voi elää onnellisen elämän. Ja yhä salaa kaivata omaa tytärtä ;)

Ihan rehellisesti olettaisin, että lapsiluku on täynnä, mutta sen lapsien lukumäärän takia eikä sukupuolien takia. Tuntuu niin uskomattomalta, että joku haluaa niin paljon lapsia, kun itselle riittää nämä kaksi (tai jos ehkä kolme..:))

neljännestä joskus haaveiltiin. Siis LAPSESTA, ei tytöstä tai pojasta. Sitä vaan on muiden vaikea ymmärtää