Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö ihmisiä, jotka ei harrasta mitään liikuntaa?
27.06.2024 |
Minä en voi käsittää miten joku voi elää niin. Luulisi olevan vetelä ja nuutunut olo koko ajan.
Kommentit (63)
Jäi vähän epäselväksi, että mitä tarkoitetaan liikuntaharrastuksella. Meinaatko, jos ei harrasta mitään liikuntalajia, niin istuu koko ajan vain sohvalla. Itselläni ei ole mitään liikunnallista harrastusta, mutta ihan virkeä olo on siitä huolimatta. Teen pihalla kesällä puutarhahommia, talvella lumitöitä, kävelyä tulee pakostakin jonkun verran joka päivä jne. Lisäksi sisällä ollessa teen usein pieniä venyttely ja jumppaliikkeitä (etätöissä koneen ääressä kun istuu työpäivinä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset hyppää järveen? Jostain korkealta?
Jos työvuorossa kävelee yli 10000 askelta, suosittelen työvuoron jälkeen ihan vain lepoa.
Kaveri teki parikymmentä vuotta raskasta varastohommaa. Sen lisäksi lenkkeili ja nosteli puntteja koko ajan lähes maksimipainoilla. Ensin meni selkä, sitten polvet ja lopuksi alkoi sydänkin reistailla. Jatkuvassa stressitilassa vuosia, nukkui välillä vain pari tuntia yössä, jopa viikkojen ajan. Saattoi vapaapäivänäkin nukahtaa istualteen kesken kahvin juonnin, eikä aina muistanut, mikä päivä nyt on.
Ehkä kannattaisi ennemminkin kysyä, että ymmärtääkö ihmisiä joiden fyysinen aktiivisuus on hyvin vähäinen. Itse tiedän valitettavan monta aikuista, jotka eivät tee ikinä mitään ja kulkevat autolla pienetkin matkat jne. Liikkuminen alkaa ollakin mahdotonta, kun heti sattuu johonkin, hengästyttää ja väsyy. Voi toki olla että elävät lopulta pitempään kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Joillain ihmisillä ei ole tarvett liikkkua. Minulla on ystävä, joka jo lapsens oli paikallaan kuin toteemipaalu. Vain silmät liikkuivat. Hänen kansaan on yhä hassua, kun minä koko ajan vaihtelen asentoa ja heilutan jalkoja, ja toinen vain istuu paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos mä saisin valita, niin en harrastaisi mitään liikuntaa koskaan ikinä. Mutta koska haluan nähdä itseni elossa vielä 10 vuodenkin päästä ja päästä edes jotenkuten kävelemään niin pakko sitä on liikuntaa harrastaa. Minulle se kyllä on aina ollut ihan pelkkää pakkopullaa enkä nauti siitä.
Olen lapsesta asti tykännyt liikunnasta, mutta en ole enää yhtä kova kuntoilemaan. Lapsena vanhemmat pakotti liikkumaan. Meillä oli pakko harrastaa liikuntaa joka päivä. Ei saanut maata sohvalla. Eikä vanhemmat vieneet autolla mihinkään vaan meidän oli pakko ajaa polkupyörällä tai kävellä joka paikkaan. Meidät opetettiin liikkumaan. Opin laskettelemaan ennen kuin opin lukemaan. Mulle liikunta on lapsena opittu elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä ymmärrä. Siitä saa niin paljon energiaa kaikkeen muuhunkin. Seksi hyväkuntosena paljon parempaa, en ymmärrä mite noi läskikasat edes panee, vai paneeko ollenkaan? Yleensä meinaan kaikki liikumattomat on tosi lihavia, joille joku syöminen on koko elämä. Itselle taas ruoka on pelkkä polttoaine.
Vierailija kirjoitti:
Jos työvuorossa kävelee yli 10000 askelta, suosittelen työvuoron jälkeen ihan vain lepoa.
Kaveri teki parikymmentä vuotta raskasta varastohommaa. Sen lisäksi lenkkeili ja nosteli puntteja koko ajan lähes maksimipainoilla. Ensin meni selkä, sitten polvet ja lopuksi alkoi sydänkin reistailla. Jatkuvassa stressitilassa vuosia, nukkui välillä vain pari tuntia yössä, jopa viikkojen ajan. Saattoi vapaapäivänäkin nukahtaa istualteen kesken kahvin juonnin, eikä aina muistanut, mikä päivä nyt on.
Oikeastaan harva työ on sellaista, jossa kuormitus tulee tasaisesti koko keholle. Siksi kotona pitää tehdä sille vastapainoista liikuntamuotoa. Jos on toimistorotta niin esim käy salilla, jos taas tekee raskasta hommaa niin pilatesta tai muuta kevyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset hyppää järveen? Jostain korkealta?
Miksi kysymys herättä aggressioita? Olen itse ylipainoinen enkä juuri liikju, mutta ei tuo kysymys ärsytä minua yhtään.
En harrasta liikuntaa, koska se ei tuota minulle mielihyvää. Sen verran jumppailen, että tietyt lihakset eivät ala kiristää, esim. ristiselkää saattaa särkeä toiselta puolelta, jos istun liian kauan koneella.
Vierailija kirjoitti:
Jos työvuorossa kävelee yli 10000 askelta, suosittelen työvuoron jälkeen ihan vain lepoa.
Kaveri teki parikymmentä vuotta raskasta varastohommaa. Sen lisäksi lenkkeili ja nosteli puntteja koko ajan lähes maksimipainoilla. Ensin meni selkä, sitten polvet ja lopuksi alkoi sydänkin reistailla. Jatkuvassa stressitilassa vuosia, nukkui välillä vain pari tuntia yössä, jopa viikkojen ajan. Saattoi vapaapäivänäkin nukahtaa istualteen kesken kahvin juonnin, eikä aina muistanut, mikä päivä nyt on.
Minäkin kävelin vähintään 10000 askelta töissä päivittäin ja vapaalla pyöräilin/kävelin 1-2 tuntia. Paino ei pudonnut yhtään ja lääkärit sanoivat että pitää lisätä liikuntaa ja syödä vähemmän. Kalorit silloin noin 1200-1500 päivässä. Eli lapsen ruokavalio ja liikuntaa 10-12 tuntia päivässä jotta laihtuu? Pistän pääni pantiksi että yksikään huippu-urheilijakaan ei tuohon kykenisi. Tällaisia vaatimuksia meille ylipainoiselle esitetään. Myöhemmin todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Edelleenkään paino ei putoa, nyt en pysty liikkumaan kipujen ja uupumuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Joillain ihmisillä ei ole tarvett liikkkua. Minulla on ystävä, joka jo lapsens oli paikallaan kuin toteemipaalu. Vain silmät liikkuivat. Hänen kansaan on yhä hassua, kun minä koko ajan vaihtelen asentoa ja heilutan jalkoja, ja toinen vain istuu paikallaan.
En ymmärrä. Ihminen on luotu liikkumaan ja ihmisellä on tarve liikkua. Ei pysy terveenä, jos ei liiku. Nykypäivänä ihmiset tekee kaikesta henkilökohtaisia valintoja, että jos jokin ei tunnu kivalta, ihminen ei mukamas tarvitse sitä. Sekä jos on kiva olla lihava, niin on ok olla lihava, koska se on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän epäselväksi, että mitä tarkoitetaan liikuntaharrastuksella. Meinaatko, jos ei harrasta mitään liikuntalajia, niin istuu koko ajan vain sohvalla. Itselläni ei ole mitään liikunnallista harrastusta, mutta ihan virkeä olo on siitä huolimatta. Teen pihalla kesällä puutarhahommia, talvella lumitöitä, kävelyä tulee pakostakin jonkun verran joka päivä jne. Lisäksi sisällä ollessa teen usein pieniä venyttely ja jumppaliikkeitä (etätöissä koneen ääressä kun istuu työpäivinä).
No, joittenkin mielestä liikuntaa pitää erikseen "harrastaa" vaikka olis kuinka liikkuvainen ihan arkihommissa. Ei ole terve sellainen suhtautuminen liikkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Joillain ihmisillä ei ole tarvett liikkkua. Minulla on ystävä, joka jo lapsens oli paikallaan kuin toteemipaalu. Vain silmät liikkuivat. Hänen kansaan on yhä hassua, kun minä koko ajan vaihtelen asentoa ja heilutan jalkoja, ja toinen vain istuu paikallaan.
En ymmärrä. Ihminen on luotu liikkumaan ja ihmisellä on tarve liikkua. Ei pysy terveenä, jos ei liiku. Nykypäivänä ihmiset tekee kaikesta henkilökohtaisia valintoja, että jos jokin ei tunnu kivalta, ihminen ei mukamas tarvitse sitä. Sekä jos on kiva olla lihava, niin on ok olla lihava, koska se on kivaa.
Kyllä tuo kaverini käy kävelemässä, mutta hänen on pitänyt opetella se. Liikkuminen ei tule luonnostaan. Minä liikun sen takia, että puudun, tulen levottomaksi tai jäykistyn tms. Kaverini liikkuu, koska haluaa pysyä terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työvuorossa kävelee yli 10000 askelta, suosittelen työvuoron jälkeen ihan vain lepoa.
Kaveri teki parikymmentä vuotta raskasta varastohommaa. Sen lisäksi lenkkeili ja nosteli puntteja koko ajan lähes maksimipainoilla. Ensin meni selkä, sitten polvet ja lopuksi alkoi sydänkin reistailla. Jatkuvassa stressitilassa vuosia, nukkui välillä vain pari tuntia yössä, jopa viikkojen ajan. Saattoi vapaapäivänäkin nukahtaa istualteen kesken kahvin juonnin, eikä aina muistanut, mikä päivä nyt on.
Minäkin kävelin vähintään 10000 askelta töissä päivittäin ja vapaalla pyöräilin/kävelin 1-2 tuntia. Paino ei pudonnut yhtään ja lääkärit sanoivat että pitää lisätä liikuntaa ja syödä vähemmän. Kalorit silloin noin 1200-1500 päivässä. Eli lapsen ruokavalio ja liikuntaa 10-12 tuntia päivässä jotta laihtuu? Pistän pääni pantiksi että yksikään huippu-urhe
Mistä se ylipaino alunperin tupsahti?
Ymmärrän minä sen, etteivät kaikki pidä liikunnasta ja ymmärrän senkin, että monet mielellään laittavat mukavuuden kaiken edelle. Mutta vaikka ymmärrän, etteivät monet tee niin, niin silti olisi parempi, että kestäisi hetkittäistä epämukavuutta, että voisi kokonaisvaltaisesti paremmin. Kansanterveys on surkeassa kunnossa ja yksilöt vielä surkea massa. Tietynlaista itsetuhoista käytöstä mielestäni, ihminen on luotu liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työvuorossa kävelee yli 10000 askelta, suosittelen työvuoron jälkeen ihan vain lepoa.
Kaveri teki parikymmentä vuotta raskasta varastohommaa. Sen lisäksi lenkkeili ja nosteli puntteja koko ajan lähes maksimipainoilla. Ensin meni selkä, sitten polvet ja lopuksi alkoi sydänkin reistailla. Jatkuvassa stressitilassa vuosia, nukkui välillä vain pari tuntia yössä, jopa viikkojen ajan. Saattoi vapaapäivänäkin nukahtaa istualteen kesken kahvin juonnin, eikä aina muistanut, mikä päivä nyt on.
Minäkin kävelin vähintään 10000 askelta töissä päivittäin ja vapaalla pyöräilin/kävelin 1-2 tuntia. Paino ei pudonnut yhtään ja lääkärit sanoivat että pitää lisätä liikuntaa ja syödä vähemmän. Kalorit silloin noin 1200-1500 päivässä. Eli lapsen ruokavalio ja liikuntaa 10-12 tuntia päivässä jotta laihtuu? Pistän pääni pantiksi että yksikään huippu-urhe
Miksi sä laihdutuksen tähän ketjuun sekoitat.
Laihtuminen tehdään syömällä oikeanlaista ruokaa tarpeellinen määrä, ei suinkaan liikkumalla hillittömästi vähällä ravinnolla.
Numero 18, mene ja lue, juurihan hän kertoi syyn. Jotenkin kätsysti, se kohta jäi lainauksestasi pois.
Ymmärrän, kun olen itsekin sellainen.
No jos mä saisin valita, niin en harrastaisi mitään liikuntaa koskaan ikinä. Mutta koska haluan nähdä itseni elossa vielä 10 vuodenkin päästä ja päästä edes jotenkuten kävelemään niin pakko sitä on liikuntaa harrastaa. Minulle se kyllä on aina ollut ihan pelkkää pakkopullaa enkä nauti siitä.