Mun miehelle selvisi lastenhoito vasta kun lähdin 2 iltana viikossa sairaanhoitajan töihin,

Moni mies ei käsitä lastenhoidosta tuotakaan, kun äiti on kotona silloin kun isäkin on.

Joku nainen etsi netissä palkattua apua isälle, joka joutui olemaan 3 lapsen kanssa yksin kotona sillä aikaa, kun hän itse oli töissä.  Tuli vaan mieleen, että oisko äidille haettu vastaavassa tilanteessa apulaista, harvemmin nähty ainakaan. 

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Miehesi kuulostaa mun humanistisiskoltani. En ymmärrä, miten hänen miehensä kestää tulla töistä kotiin siihen kaaokseen.

Onneksi meillä mies on osallistunut alusta alkaen yhtä paljon kuin minä. Jos teillä on tuollaisia ongelmia, niin syy on yksinkertainen; sinä olet tehnyt puolesta ja päästänyt isän lorvimaan lastenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen etsi netissä palkattua apua isälle, joka joutui olemaan 3 lapsen kanssa yksin kotona sillä aikaa, kun hän itse oli töissä.  Tuli vaan mieleen, että oisko äidille haettu vastaavassa tilanteessa apulaista, harvemmin nähty ainakaan. 

Mieheni kaveri oli juuri tuollainen. Vaimo lähti työmatkalle, vaimon äiti saapui hoitamaan lapsia. Eikä niitä ollut kuin 2. Lasten isä oli muistaakseni Irlannista mutta lapset eivät osanneet yhtään englantia. Isä vaan ei yhtään viettänyt aikaa lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen etsi netissä palkattua apua isälle, joka joutui olemaan 3 lapsen kanssa yksin kotona sillä aikaa, kun hän itse oli töissä.  Tuli vaan mieleen, että oisko äidille haettu vastaavassa tilanteessa apulaista, harvemmin nähty ainakaan. 

Mieheni kaveri oli juuri tuollainen. Vaimo lähti työmatkalle, vaimon äiti saapui hoitamaan lapsia. Eikä niitä ollut kuin 2. Lasten isä oli muistaakseni Irlannista mutta lapset eivät osanneet yhtään englantia. Isä vaan ei yhtään viettänyt aikaa lasten kanssa. 

Ihan sairasta. Joo, kyllä tätä näkee vieläkin ihan suomalaisissakin perheissä... Äidit ihan lapatossuja ja miehet olevinaan niin äijiä, ettei onnistu omasta jälkikasvustaan huolehtiminen. 

Ei ole. Mieheni ei saanut yhtään liekaa kun lapsi syntyi, lähdin jo ekalla viikolla lenkille, ystävien kanssa kahville, jne. Nukuimme myös vuoroviikoin eri huoneissa, toinen lapsen kanssa ja toinen yksin. Minulla on myös joka kolmas viikonloppu omaa aikaa. Töihin menin kun lapsi oli 9kk ja mies jäi lapsen kanssa kotiin ja oli kotona toista vuotta. 

Muistakaa naiset, napanuora katkeaa synnytyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Oletatko, että miestä ei ole päästetty edes sisälle taloon ennen kuin nyt? Vai mistä se kertoo, että hän ei näe päivittäisiä siivoustarpeita?

Tää on aina hämmentänyt minua: miehen tulee puunata koti kattoa myöten, jos on lasten kanssa, naiselle riittää se, että pyyhkäisee pahimmat tahrat pois.

Jos mies ei ole noin 3 vuodessa saanut olla lastensa kanssa ilman valvontaa, niin miten hän yllättäen osaisi olla? Käytännössä kaikki tuntemani naiset pitävät kotia omana valtakuntanaan, jossa tehdään heidän tavallaan ja mies on korkeintaan tyhmä apulainen, jota sätitään kaikesta. Sitten ykskaks pitää osata tehdä kaikki kuten nainen vaatii ja erohan siitä aika rivakasti tulee.

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei käsitä lastenhoidosta tuotakaan, kun äiti on kotona silloin kun isäkin on.

Moni mies ei saa mahdollisuutta, kun äiti omii sen lapsen itselleen. 

Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, et sinäkään ala väittelemään neljä-vuotiaan lapsen kanssa siitä, miksi hänen ei pitäisi syödä karkkia aamupalaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mieheni ei saanut yhtään liekaa kun lapsi syntyi, lähdin jo ekalla viikolla lenkille, ystävien kanssa kahville, jne. Nukuimme myös vuoroviikoin eri huoneissa, toinen lapsen kanssa ja toinen yksin. Minulla on myös joka kolmas viikonloppu omaa aikaa. Töihin menin kun lapsi oli 9kk ja mies jäi lapsen kanssa kotiin ja oli kotona toista vuotta. 

Muistakaa naiset, napanuora katkeaa synnytyksessä. 

Aika vähältä kuulostaa, että olette yhdessä perheenä vain joka 3. viikonloppu. Olettaen, että teillä on reilusti myös miehellä omaa aikaa joka 3. viikonloppu kuten sinullakin.

Kyllä se mies sitten siitä muuttuu, kun saadaan lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Erittäin moni mies ajattelee, että lastenhoito ei heille kuulu, vaikka eivät sitä ääneen sano. Eivätkä uskalla sanoa, koska tietävät joutuvansa ulkoruokintaan sen jälkeen. Jäljelle jää epämääräinen kyräily puolin ja toisin, kunnes lapset on niin isoja, että naisen on helpompi olla yksin niiden kanssa. Pikkulasten kanssa on edes pieni ilo siinä, että joku muu käy kaupassa.

No, jalkojen levittäminen jollekin miehelle ei antanut minulla mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä miten meillä siivotaan, pestään pyykkiä, jne. 

Ja tunnustan olen jopa antanut lapsille löysää hampaiden pesussa kerran tai pari. Valitsen sotani. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä mies on osallistunut alusta alkaen yhtä paljon kuin minä. Jos teillä on tuollaisia ongelmia, niin syy on yksinkertainen; sinä olet tehnyt puolesta ja päästänyt isän lorvimaan lastenhoidossa.

Jos on kiltintytön syndrooma niin näin se menee. Valitettavasti. Itsekin näin tehnyt kun en pystynyt pyytämään apua vaan väsyneenä raivosin.

Sitten vielä on nämä vanhukset joista on paasattu pilalle esim nainen tuo lautasella ruoan pöytään kun mies tönöttää siinä. Nainen tekee kaiken kun ei vaan pysty toimimaan toisin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies sitten siitä muuttuu, kun saadaan lapsia? 

Ongelma taitaa olla siinä, että moni mies muuttuukin mutta ei parempaa suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

 

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Erittäin moni mies ajattelee, että lastenhoito ei heille kuulu, vaikka eivät

Sitten kuitenkin tuollaisen miehen kanssa tehdään lapsiA? 

Tuttu jäi eläkkeelle ja mies oli jo. Sitten alkoi komento kun mies oli tehnyt kaiken väärin?? En tajua. Asiat voi tehdä monella tapaa!