Mun miehelle selvisi lastenhoito vasta kun lähdin 2 iltana viikossa sairaanhoitajan töihin,

Exäni jäi suitsutusten saattelemana isyyslomalle. Vautsi vau, ihan mahtava mies.

Tulin sitten töistä kotiin hävityksen kauhistuksen keskelle, ja mies ilmoitti että hänen työpäivänsä päättyi nyt ja parkkeerasi tietokoneelle. Se mies on niin ex että on kaikkien exien kurttuinen esiäiti. 

Tämmösten kanssa ei tehdä lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mieheni ei saanut yhtään liekaa kun lapsi syntyi, lähdin jo ekalla viikolla lenkille, ystävien kanssa kahville, jne. Nukuimme myös vuoroviikoin eri huoneissa, toinen lapsen kanssa ja toinen yksin. Minulla on myös joka kolmas viikonloppu omaa aikaa. Töihin menin kun lapsi oli 9kk ja mies jäi lapsen kanssa kotiin ja oli kotona toista vuotta. 

Muistakaa naiset, napanuora katkeaa synnytyksessä. 

Aika vähältä kuulostaa, että olette yhdessä perheenä vain joka 3. viikonloppu. Olettaen, että teillä on reilusti myös miehellä omaa aikaa joka 3. viikonloppu kuten sinullakin.

Kumpikaan meistä ei hillu koko viikonloppua jossakin. Toki satunnaisesti saatamme olla jossakin jopa viikon.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

 

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Erittäin moni mies ajattel

"Sitten kuitenkin tuollaisen miehen kanssa tehdään lapsiA?"

Voiko niitä lapsia vuokrata jostain etukäteen, että tietäisi kuinka mies niihin suhtautuu? Tosin omakaan mieheni ei ollut kiinnostunut lapsista ennenkuin meille tuli omia ja on ollut ihan huippu isänä! Eli ei sekään mitään kerro jos niitä vieraita lapsia (ennen kuin on omia) on ollut joskus hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Oletatko, että miestä ei ole päästetty edes sisälle taloon ennen kuin nyt? Vai mistä se kertoo, että hän ei näe päivittäisiä siivoustarpeita?

No sellaisen nyt luulisi tulleen ilmi jo ennen kuin niitä lapsia alettiin suhteeseen tekemään. Eli mitäs teit lapsen sellaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä mies on osallistunut alusta alkaen yhtä paljon kuin minä. Jos teillä on tuollaisia ongelmia, niin syy on yksinkertainen; sinä olet tehnyt puolesta ja päästänyt isän lorvimaan lastenhoidossa.

Jos on kiltintytön syndrooma niin näin se menee. Valitettavasti. Itsekin näin tehnyt kun en pystynyt pyytämään apua vaan väsyneenä raivosin.

Sitten vielä on nämä vanhukset joista on paasattu pilalle esim nainen tuo lautasella ruoan pöytään kun mies tönöttää siinä. Nainen tekee kaiken kun ei vaan pysty toimimaan toisin. 

 

Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille.

Kumppania valittaessa kannattaa suunnata ne katse siihen lapsuudenperheeseen. Vanha sanonta: katsoa äitiä näet tyttären. Samaa pätee myös siihen miten äiti kohtelee poikansa ja miestään. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Koko lapsuuden ja hyvän osaa aikuusuuttakin kestänyt esimerkki buffff noin vain katoaa pois.

Ap, katse sinne peiliin millaisen esimerkin sinä annat lapsillesi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

 

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vas

 

Sitten kuitenkin tuollaisen miehen kanssa tehdään lapsiA?"

Voiko niitä lapsia vuokrata jostain etukäteen, että tietäisi kuinka mies niihin suhtautuu? Tosin omakaan mieheni ei ollut kiinnostunut lapsista ennenkuin meille tuli omia ja on ollut ihan huippu isänä! Eli ei sekään mitään kerro jos niitä vieraita lapsia (ennen kuin on omia) on ollut joskus hoidossa.

Kyllä ne viat ja puutteet yleensä tulee esille jo melko varhaisessa vaiheessa seurustelu, mutta niille ollaan sokeita, kun itsellään on unelma siitä perheestä. Kun tämä unelma on täytetty, eihän miehessä muuta olekaan kuin vikoja. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä mies on osallistunut alusta alkaen yhtä paljon kuin minä. Jos teillä on tuollaisia ongelmia, niin syy on yksinkertainen; sinä olet tehnyt puolesta ja päästänyt isän lorvimaan lastenhoidossa.

Jos on kiltintytön syndrooma niin näin se menee. Valitettavasti. Itsekin näin tehnyt kun en pystynyt pyytämään apua vaan väsyneenä raivosin.

Sitten vielä on nämä vanhukset joista on paasattu pilalle esim nainen tuo lautasella ruoan pöytään kun mies tönöttää siinä. Nainen tekee kaiken kun ei vaan pysty toimimaan toisin. 

 

Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei p

Mun miehen lapsuuden perhe oli ihan kammottava, väkivaltainen isä, kylmä äiti, joka hylkäsi lapsensa toisen miehen takia, silti mieheni on maailman ihanin puoliso ja mahtava isä. Poikkeuksiakin siis löytyy. Luonnollisesti tuollainen lapsuus ei kaikille anna hyviä eväitä elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

 

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vas

Kyllähän sen jo ensimmäisen lapsen kohdalla huomaa kannattaako enempää... 

Vierailija kirjoitti:

Exäni jäi suitsutusten saattelemana isyyslomalle. Vautsi vau, ihan mahtava mies.

Tulin sitten töistä kotiin hävityksen kauhistuksen keskelle, ja mies ilmoitti että hänen työpäivänsä päättyi nyt ja parkkeerasi tietokoneelle. Se mies on niin ex että on kaikkien exien kurttuinen esiäiti.

Mies oli selvästi lukenut aihe vapaata. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut käydä kodin ulkopuolella ilman lapsia jo aikaisemmin? Tai ylipäätään laittaa / päästää mies lastenhoitohommiin heti alusta lähtien?

Tämä! Ai että kun välillä nousee niskavillat pystyyn, kun lukee äitien kommentteja vaikka jossain faceryhmässä... Inistään, kun ei USKALLETA lähteä pois lapsen luota, kun tulee niin ikävä... Ei helvetti. Sitten maristaan, kun mies on ihan pska eikä osaa mitään.

 

Kyllä se uskalluksen puute on ihan todellista, jos mies ei osoita mitään aktiivisuutta lapsia kohtaan. Ei pientä voi jättää omin nokkineen, vaikka siellä kotona joku näennäisesti on. Painotan vielä, että se ei ole äidin tehtävä motivoida lastensa isää ottamaan vas

 

"Sitten kuitenkin tuollaisen miehen kanssa tehdään lapsiA?"

Voiko niitä lapsia vuokrata jostain etukäteen, että tietäisi kuinka mies niihin suhtautuu? Tosin omakaan mieheni ei ollut kiinnostunut lapsista ennenkuin meille tuli omia ja on ollut ihan huippu isänä! Eli ei sekään mitään kerro jos niitä vieraita lapsia (ennen kuin on omia) on ollut joskus hoidossa.

En minäkään naisena etukäteen tiennyt millainen olen äitinä. Tehtiin miehen kanssa ns käsikirja, näin ja näin sitten toimitaan. Minä upposin niin syvälle sinne vauvakuplaan, että miehellä oli mun kanssa tekemistä.😂