Mistä syystä sinä olet lopettanut yhteydenpidon ystävääsi?

näistä on jo useita ketjuja, lue niistä

En lopeta ellen havaitse että näin olisi hyvä tehdä. Yleensä ovat haluttomia pitämään yhteyttä joten se päättyy omaltakin osalta luonnollisesti muun elämän jatkumiseen ilman näitä ystäviä.

Paljon yksittäisiä syitä esim. alkoholismi ja rattijuoppous, jatkuva valittaminen, päälle puhuminen, juoruaminen jne.

Niin olisiko noiden takia liian tiukkapipoista lopettaa yhteydenpito kerralla mukamas johonkin yksittäiseen syyhyn vedoten mutta kun niitä alkoi paljon kertyä ja korona-aika oli kätevä tekosyy olla tapailemattakaan, niin erkaantuminen tapahtui ns. luonnostaan enkä tiedä tajuaako ystävä vieläkään todellisia syitä (= hänen oma käytöksensä) tämän taustalla, tuskinpa...

Itse en lopettanut,vaan ystävät lopettivat yhteydenpidon. Ystävä teki vuorotyötä ja sanoin hänelle,että hän ilmoittaa milloin nähdään kahvin merkeissä. Minulle olisi käynyt mikä ilta tahansa. Kolme vuotta jaksoin odottaa,kunnes poistin numeron.

Yhtä ystävää näin ja seuraavasta päivästä eteenpäin ei enää ikinä vastannut puheluihin. Kummankin näkemisestä on kulunut jo n. 20 vuotta. Tunnettiin ihan päiväkodista asti, jaettiin ilot ja surut. 

Sain ystäväni niin monta kertaa valheista kiinni, että en enää halunnut olla tekemisissä. Luottamus meni.

Vierailija kirjoitti:

Itse en lopettanut,vaan ystävät lopettivat yhteydenpidon. Ystävä teki vuorotyötä ja sanoin hänelle,että hän ilmoittaa milloin nähdään kahvin merkeissä. Minulle olisi käynyt mikä ilta tahansa. Kolme vuotta jaksoin odottaa,kunnes poistin numeron.

Yhtä ystävää näin ja seuraavasta päivästä eteenpäin ei enää ikinä vastannut puheluihin. Kummankin näkemisestä on kulunut jo n. 20 vuotta. Tunnettiin ihan päiväkodista asti, jaettiin ilot ja surut. 

Joku syy tuohon on.

Negatiivisuus. Koko ajan oli valittamassa minun tekemisistä jotain, joten ajattelin että jatkossa ei tarvitse niistä tietää, eikä valittaa.

Toinen teki minulle ihmeellisen kepposen joten ei ole tehnyt mieli olla tekemisissä enää.

Taas?

Vierailija kirjoitti:

Itse en lopettanut,vaan ystävät lopettivat yhteydenpidon. Ystävä teki vuorotyötä ja sanoin hänelle,että hän ilmoittaa milloin nähdään kahvin merkeissä. Minulle olisi käynyt mikä ilta tahansa. Kolme vuotta jaksoin odottaa,kunnes poistin numeron.

Yhtä ystävää näin ja seuraavasta päivästä eteenpäin ei enää ikinä vastannut puheluihin. Kummankin näkemisestä on kulunut jo n. 20 vuotta. Tunnettiin ihan päiväkodista asti, jaettiin ilot ja surut. 

Mietitkö koskaan, millä tavalla olit tavatessanne ikävää, loukkaavaa tai raskasta seuraa? Tiedätkö, oliko ystäväsi kuitenkin edelleen terve ja hengissä?

Aikalailla yhteydenpito on ollut yksipuolista. Sitten kun viesteihin ei enää vastata, niin lopetan yhteydenpidon

Lähinnä siksi kun ne ns "ystävät" närkästyvät kun eivät minusta enää hyödy ja opettelin sanomaan EI härskille hyväksikäytölle. On ollut kyllä ihanaa vapautta kun lokeista on päässyt eroon.

Ei antanut pild ee vaikka olin kovassa puutteessa

Kaveri alkoi narkkaamaan ja siitä tuli vainoharhainen aika nopeasti. Jutut alkoi olemaan todella pelottavia ja outoja 24/7 tekstiviesti- ja soittopommitteluineen. Pääsi kai jossain vaiheessa kuiville ja sai psyykelääkityksen. Se kuitenkin jäi sinne oudoille leveleille mieleltään. Ja ilmeet kuin hullujenhuoneelta. Yht, äkkisine irvistelyineen ja silmien pullotuksineen.

Tosi sääli. Kesti monta vuotta sopeutua, että menetin hänet, ja takaisin en entistä henkilöä saa. Nykyistä en tahdo saadakaan.