Lue keskustelun säännöt.
Lapseni elämäntilanne huolettaa minua
20.06.2024 |
Esikoinen on jo 30-vuotias. Hänellä alkoi yläasteella oireet, satoja tunteja poissaoloja koulusta, alkoholin käyttöä, nukkumista ja äksyilyä.
Muutti kotoa 18 vuotiaana ja alkoi seurustelemaan surkean kumppanin kanssa. Käynyt lukuisia eri kouluja, lopettanut ne kesken. Paljon rahaongelmia.
Lähempänä 30v nyt näyttää ryhdistäytyneen, mutta huolettaa.
Mikä hänellä on ollut ja on?
Kommentit (46)
No ei me voida tietää? Joku diagnosoimaton sairaus? Adhd? Veitkö lapsen tutkimuksiin nuorempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän saanut apua? Tukea vaikka terveydenhuollosta tai opiskelijahuollosta? Oletteko puhuneet asiasta, tai pystyykö hän puhumaan sinulle? Mitä hän haluaisi?
Täältähän se ratkaisu löytyy... Miksi Suomessa on niiin paljon tyhmiä ihmisiä vielä tänä päivänä?????
Vierailija kirjoitti:
No ei me voida tietää? Joku diagnosoimaton sairaus? Adhd? Veitkö lapsen tutkimuksiin nuorempana?
Lääkärissä rampattiin, mitään ei löytynyt. Koskaan ei esim. ADHD tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
No ei me voida tietää? Joku diagnosoimaton sairaus? Adhd? Veitkö lapsen tutkimuksiin nuorempana?
Ei ehtinyt kun panetti 17. baarilöydön kanssa ankkurilasta väännettässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus ei ole aito, vaan yritys luoda todellisuutta, aivopesua. Älkää vastatko.
Onko nyt viimein "löytänyt itsensä" eli on sinut mahdollisen sukupuolisen suuntautumisen tai sen puutteen kanssa, alkaa olla itseluottamusta sen verran, että uskaltaa elää ja opiskella ja muutenkin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on? Auta häntä huolehtimaan raha-asioistaan, enkä todellakaan tarkoita rahan antamista hänelle vaan muuta apua pankkiasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus ei ole aito, vaan yritys luoda todellisuutta, aivopesua. Älkää vastatko.
Meinaatko, ettei tällaista tilannetta voi olla kenelläkään?
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus ei ole aito, vaan yritys luoda todellisuutta, aivopesua. Älkää vastatko.
Missä todellisuudessa sinä elät, jos pidät aloitusta jotenkin epätodellisena? Voi kuule, on aika paljon tuollaisia kolmekymppisiä. Aivopesu on käsite, jota sinä et selvästi ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian aikaisin muutti, kypsymätön :/ Oireilu harvoin helpottaa joutumalla selviytymään yksin, kontra et olisi vanhempien rakkaiden silmien ja huolenpidon alla.
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian aikaisin muutti, kypsymätön :/ Oireilu harvoin helpottaa joutumalla selviytymään yksin, kontra et olisi vanhempien rakkaiden silmien ja huolenpidon alla.
Kuinka estät täysi-ikäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on neljä lasta ja vain vanhin elää sellaista perinteistä 30v elämää. On koulutus, puoliso, töitä ja lapsia ja arki rullaa hyvin.
Kolme muuta ovat aivan hunningolla. Laskuja ulosotossa, yhdellä puolisona minua vanhempi nainen, toisesta minulla on sellainen olo että huijattiin naimisiin. Kolmas harrastaa irtosuhteita. Mitään kiirettä hoitaa esim noita ulosottoja ei ole eikä näytä siltä että aikoisivat ryhdistäytyä.
En tiedä mitä tapahtui. Noihin kolmeen on vieläpä panostettu aivan eri tavalla kuin tuohon vanhimpaan, joka on saanut kilttinä lapsena pärjätä pitkälti itsekseen. Käyn nykyisin usein vanhimman lapseni luona latautumassa ihan siksi, että nuo kolme muuta saavat minut huolesta suunniltaan.
Tsemppiä ap:lle vaikkei olekaan antaa mitään vastauksia. Vanhemman osa ei aina ole helppo ja ehkä se siitä vielä lähtee sujumaan.
Alkoholi oli haitta? Muuten ei ole mitään vikaa, moni ei sovi tähän liian tiiviiseen oravanpyörätahtiin. Osa on väsynyt. Joillakin rajoitteita tai voi olla perussairaus, väsyttävä lääke tms. Rahaongelmia on muillakin, koska uraa ei saa ja osa ei jaksa kiivaassa tahdissa. Ellei löydä vähemmän energiaa vievän tulolähteen. Vaatimustaso on kohtuuton ihmisille että tee sitä tätä tota, koko ajan. Osa etsii ehkä inhimillisempää vaihtoehtoa ja asioiden kehittämistä koneelliseksi osittain, turvallisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian aikaisin muutti, kypsymätön :/ Oireilu harvoin helpottaa joutumalla selviytymään yksin, kontra et olisi vanhempien rakkaiden silmien ja huolenpidon alla.
Kuinka estät täysi-ikäistä?
Koittamalla puhua järkeä. Paljon halvemmaksikin tulee kotona-asuminen. Toki mitkään järkeilyt ei auta, jos toinen jääräpäisesti luulee, että Elämä alkaa kun pääsee omilleen.
Mutta tiedän sellaisiakin perheitä, joissa 18-vuotias tyyliin ajetaan pois. Varsinkin jos vanhemmilla on ollut ero ja muutetaan uuden puoliosn kanssa erikokoiseen kämppään, niin sieltä ei sitten välttämättä enää löydykään huonetta just täysi-ikäistyneelle lapselle :/
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Pakko myös lisätä, että kaikista pahimmat vuodet oli 15-24v. Sen jälkeen olen rauhottunut melkoisesti. Hommasin ajokortin ja ammatin 25v. Käyn töissä, vaikkakin osa-aikainen sopimus. Sain myös järjesteltyä velkani.
Toivoa siis on. Ja jos nyt jo rauhoittunut, tuskin lähtee enää alamäkeen.
Kuulostaa adhd:lta tai psyykkisiltä sairauksilta. Onko hänellä hoitosuhdetta mielenterveyspuolella ja onko kontaktia sosiaalitoimeen? Tarvitsisi varmasti tutkimuksia ja moniammatillista tukea, näihin voisit koittaa häntä ohjata, jos ei jo ole palveluiden piirissä. Ja jos alkoholinkäyttöä vielä on, niin myös päihdetyön tukea ja/tai AA-kerhoa.
Kuinka monta uusperhettä lapsen elinkaaressa takana?