Lapseni elämäntilanne huolettaa minua
Esikoinen on jo 30-vuotias. Hänellä alkoi yläasteella oireet, satoja tunteja poissaoloja koulusta, alkoholin käyttöä, nukkumista ja äksyilyä.
Muutti kotoa 18 vuotiaana ja alkoi seurustelemaan surkean kumppanin kanssa. Käynyt lukuisia eri kouluja, lopettanut ne kesken. Paljon rahaongelmia.
Lähempänä 30v nyt näyttää ryhdistäytyneen, mutta huolettaa.
Mikä hänellä on ollut ja on?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Sama. En tiedä mikä minua vaivaa
Ei me ketään voida vauvapalstalla diagnosoida. Tyypillisiä syitä on ADHD/mt/neuropsykiatriset ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Mulla samantyylistä ollut. Aikuisiällä diagnosoitiin epävakaa pers. häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Mulla samantyylistä ollut. Aikuisiällä diagnosoitiin epävakaa pers. häiriö.
Ei muuta? Saitko hoitoa? Onko rauhoittunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Pakko myös lisätä, että kaikista pahimmat vuodet oli 15-24v. Sen jälkeen olen rauhottunut melkoisesti. Hommasin ajokortin ja ammatin 25v. Käyn töissä, vaikkakin osa-aikainen sopimus. Sain myös järj
Täällä melkein tismalleen sama! Lapsena olin vielä aika sählä, jatkuvasti kolhimassa itseäni ja kiipeilemässä kaikkialla. Olin ujo myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin minulta. Mä oon ollu 7 eri koulussa ja yhdestä valmistuin. Mulla alkoi myös yläasteella, oli paha olla mutta se meni ohi, välillä viel tulee. Mitään diagnooseja ei ole, juttelemassa oon käynyt ja ADHD tutkimuksia aloitettiin, mutta mä lopetin senkin kesken. Jos jotain todella haluan, sen pystyn tekemään, mutta motivaatioon on erittäin rajallinen. Mulla tietyt asiat mitkä tärkeitä, perhe, kodin siisteys ja itseni huolitus. Työpaikkoja on mulla myös lukuisia, kyllästyn nopeasti/menetän mielenkiinnon ja ei kiinnosta edes mennä paikalle. Nukun pitkään ja hankala nousta ylös. Välillä sitten taas oon euforinen olo.
Olen 28v.
Mulla samantyylistä ollut. Aikuisiällä diagnosoitiin epävakaa pers. häiriö.
Tämä usein liitännäinen muiden kanssa. Harvoin yksin esiintyy.
kuulostaa huonolta kodilta ja kasvatukselta! käytitkö hyväksekskin?
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa huonolta kodilta ja kasvatukselta! käytitkö hyväksekskin?
Mitä helv. Ootko vähän tyhym. Sivu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta ja vain vanhin elää sellaista perinteistä 30v elämää. On koulutus, puoliso, töitä ja lapsia ja arki rullaa hyvin.
Kolme muuta ovat aivan hunningolla. Laskuja ulosotossa, yhdellä puolisona minua vanhempi nainen, toisesta minulla on sellainen olo että huijattiin naimisiin. Kolmas harrastaa irtosuhteita. Mitään kiirettä hoitaa esim noita ulosottoja ei ole eikä näytä siltä että aikoisivat ryhdistäytyä.
En tiedä mitä tapahtui. Noihin kolmeen on vieläpä panostettu aivan eri tavalla kuin tuohon vanhimpaan, joka on saanut kilttinä lapsena pärjätä pitkälti itsekseen. Käyn nykyisin usein vanhimman lapseni luona latautumassa ihan siksi, että nuo kolme muuta saavat minut huolesta suunniltaan.
Tsemppiä ap:lle vaikkei olekaan antaa mitään vastauksia. Vanhemman osa ei aina ole helppo ja ehkä se siitä vielä lähtee sujumaan.
Mikä siinä on ongelma jos puolisona sinua vanhempi nainen? Ei täysi-ikäisten rakkaus katso ikää.
Ulosotto sen sijaan ongelma jos ei aio sitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta ja vain vanhin elää sellaista perinteistä 30v elämää. On koulutus, puoliso, töitä ja lapsia ja arki rullaa hyvin.
Kolme muuta ovat aivan hunningolla. Laskuja ulosotossa, yhdellä puolisona minua vanhempi nainen, toisesta minulla on sellainen olo että huijattiin naimisiin. Kolmas harrastaa irtosuhteita. Mitään kiirettä hoitaa esim noita ulosottoja ei ole eikä näytä siltä että aikoisivat ryhdistäytyä.
En tiedä mitä tapahtui. Noihin kolmeen on vieläpä panostettu aivan eri tavalla kuin tuohon vanhimpaan, joka on saanut kilttinä lapsena pärjätä pitkälti itsekseen. Käyn nykyisin usein vanhimman lapseni luona latautumassa ihan siksi, että nuo kolme muuta saavat minut huolesta suunniltaan.
Tsemppiä ap:lle vaikkei olekaan antaa mitään vastauksia. Vanhemman osa ei aina ole helppo ja ehkä se siitä vielä lähtee sujumaan.
Aika usein esikoisesta tulee vastuullisin ja itsenäisin. Esikoinen on jo pienenä "iso" ja hänen pitää siksi pärjätä itse. Eli hänestä kasvatetaan sellainen. Ei kyllä yleensä muutkaan perheen lapset ihan hunningolle (ulosotto) joudu, mutta tuli mieleen tuosta "Noihin kolmeen on vieläpä panostettu aivan eri tavalla kuin tuohon vanhimpaan, joka on saanut kilttinä lapsena pärjätä pitkälti itsekseen", että ehkä nuoremmilta ei ole vaadittu samaa kuin esikoiselta? Toki taustalla voi olla monia muitakin syitä kuten esim. adhd.
Vierailija kirjoitti:
Ei me ketään voida vauvapalstalla diagnosoida. Tyypillisiä syitä on ADHD/mt/neuropsykiatriset ongelmat.
Erilaiset riippuvuudet ovat myös yleisiä. On myös ongelmia, jotka eivät johdu mistään sairaudesta. -eri
Jokin oppimisvaikeus. Adhd voi aiheuttaa keskeyttämisiä
Alkoholin käyttö, nukkuminen ja äksyily kuulostavat tavalliselta teiniltä (riippuen siitä kuinka paljon? esim. teini nukkuu iltapäivään viikonloppuna=normaalia vs. teini nukkuu lähes koko ajan eikä jaksa mennä kouluun, harrastaa tai tavata kavereita=epänormaalia).
Satojen tuntien poissaolo ja koulujen toistuvat keskeytykset sen sijaan vaikuttavat huolestuttavilta.
Rahaongelmien vaikeus ei selvinnyt. Onko luottotiedot menneet? Paljon velkaa? Eikö rahat riitä elämiseen? Mihin ne menevät?
Entä mitä tarkoittaa surkea kumppani? Päihderiippuvaista, väkivaltaista vai mitä?
Sanoisin, että voi olla vaikka mitä vaikeasta murrosiästä päihderiippuvuuteen jne.
Jätä se rauhaan ja elä omaa elämää. Tytöllä ongelma voi olla poikakaveri puute ja huonot kundikokem. Tai poika, joku työttömyys tai alkoholi ym
Joutiko lapsi kohtaamaan hekistä, fyysistä tai seksuaalista väkivältaa lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Joutiko lapsi kohtaamaan hekistä, fyysistä tai seksuaalista väkivältaa lapsena?
Ei
Kamalaa kuinka paljon diakanosoidaan erilaisia häiriöitä ja niitä sitten lääkitään psyykelääkkeillä ja lapsina.
Onko tosiaan niin, että tämä kansa on pahasti rappiolla, ei opita kouluissa mitään ja tapetaan toinen toisiamme.
En ihan usko, ei kai tämä parissa kymmenessä vuodessa ole näin pahasti solahtanut. 2015 toki tuli muutosta tupaan.
Vouhotetaan kuinka siedetään kaikkea erilaisuutta, sukupuoli-identiteettejäkin jo kohta sata.
Lapset ovat erilaisia, kehittyvät eri tahtiin ja se pitää hyäksyä. Pojat kehittyvät pikkasen hitaammin kuin tytöt ja se näkyy murrosiässä. Kaikkia ei saa laittaa samalle viivalle. Päiväkodeissa ei saa lasten päitä sekottaa kaikella roskalla, antakaa lasten olla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Täältähän se ratkaisu löytyy... Miksi Suomessa on niiin paljon tyhmiä ihmisiä vielä tänä päivänä?????
Ihmisethan vain tyhmentyvät vuosi vuodelta.
Mikä sairaus?