Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkkuja yhdistää usein yksi asia
19.06.2024 |
Se että on mietitty tarkkaan mitä itse haluaa, mutta ei lähes lainkaan sitä mitä itse tarjoaa.
Moni olettaa että on vain sellaisenaan uskomaton helmi ja itsellä sitten hirveän pitkä lista ja tiukat kriteerit. Usein täysin epärealistiset omaan ns. tasoon nähden.
Kommentit (394)
Yleensä sinkkuudelle on syy ja jos sitä syytä ei poisteta, sinkkuus sen kuin jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
Tai sitten on mietitty ihan liikaa sitä tarjoamispuolta ja ahdistuttu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ikisinkku nainen ja seuraillut tätä asiaa omassa tuttavapiirissäni ja työkavereissa. Minusta ei ollenkaan noin. Se mikä useimpia yhdistää on lähinnä introverttiys, joka johtaa siihen ettei tule tavattua kovin paljon ihmisiä, joista löytää se kumppani. Eikä moni, kuten en minäkään, ole koskaan edes erityisesti etsinyt kumppania. Eli ei iole mitään listoja mietitty. Ajateltu vaan, että jos nyt jonkun tapaan niin hyvä, jos en, niin sekin käy.
Kuulostat tosi passiiviselta noin ylipäätään. Miten sellaisesta ihmisestä edes jaksaa innostua jolle asiat on lähestulkoon aivan sama
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sinkkuudelle on syy ja jos sitä syytä ei poisteta, sinkkuus sen kuin jatkuu.
Syy ei ole välttämättä poistettavissa. Olisikin. Ainoa asia, missä kaikki onnistuu on kuoleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
No sitähän se on jos et paremmille kelpaa. Raaka totuus tuo kysynnän ja tarjonnan laki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemiani ikisinkkuja yhdistää ainakin rumuus.
Itse tiedän useita ns hyviä saaliita, mutta heillä on aivan mahdottomat kriteerit kumppaniehdokkaille sekä he ovat ihmissuhteissa turhan yksipuolisia. Puhuvat paljon siitä mitä haluavat mutta ei lainkaan siitä mitä antavat.
Moni nainen ohitti lapsentekoiän vaikka perhettä olisi halunnut. Miehet 50+ ei meinaa enää kelvata kolmekymppisille naisille, joiden kanssa perhettä voisi vielä saada.
Muutama noista tuntemistani rumista ikisinkuista olisi persoonansa puolesta ehdottomasti hyviä saaliita. Ovat älykkäitä, empaattisia ja hyviä keskustelijoita. Mutta, he ovat myös rumia, eikä kukaan siksi kiinnostu heistä.
T. sama jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani ihmiset ovat alkaneet ikisinkuiksi 40-60-vuotiaina, kun mitta parisuhteiden osalta on tullut täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
No sitähän se on jos et paremmille kelpaa. Raaka totuus tuo kysynnän ja tarjonnan laki
Uskon, että kelpaisin lähtökohtaisesti, mutta heitä ei ole riittävästi. Noita luettelemiani kyllä on yli kysynnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ikisinkku nainen ja seuraillut tätä asiaa omassa tuttavapiirissäni ja työkavereissa. Minusta ei ollenkaan noin. Se mikä useimpia yhdistää on lähinnä introverttiys, joka johtaa siihen ettei tule tavattua kovin paljon ihmisiä, joista löytää se kumppani. Eikä moni, kuten en minäkään, ole koskaan edes erityisesti etsinyt kumppania. Eli ei iole mitään listoja mietitty. Ajateltu vaan, että jos nyt jonkun tapaan niin hyvä, jos en, niin sekin käy.
Kuulostat tosi passiiviselta noin ylipäätään. Miten sellaisesta ihmisestä edes jaksaa innostua jolle asiat on lähestulkoon aivan sama
Tämä. Hän kuulostaa aivan kamalalta "emmä tiedä, ehkä, ihan sama, jos noin käy niin sitten käy, mitä väliä" tyypiltä. Mieti että seurustelisit tuollaisen ihmisen kanssa! Ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani ihmiset ovat alkaneet ikisinkuiksi 40-60-vuotiaina, kun mitta parisuhteiden osalta on tullut täyteen.
Mä olen itse 40v, ja ainakin omassa lähipiirissä jakopiiri on aivan selkeä: on ihmisiä jotka ovat systemaattisesti harrastaneet seurustelu/parisuhteita koko elämänsä (lyhyitä sinkkujaksoja toki välissä), ja sitten on ikisinkut jotka eivät ole koskaan saaneet ketään. En tunne yhtäkään sellaista ihmistä, joka oli aiemmin "seurustelija" mutta muuttunut ikisinkuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
No sitähän se on jos et paremmille kelpaa. Raaka totuus tuo kysynnän ja tarjonnan laki
Uskon, että kelpaisin lähtökohtaisesti, mutta heitä ei ole riittävästi. Noita luettelemiani kyllä on yli kysynnän.
Tuo on itselleen valehtelua. Olet kuitenkin jäänyt kakkoseksi eli et ihan kelvannut kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ikisinkku nainen ja seuraillut tätä asiaa omassa tuttavapiirissäni ja työkavereissa. Minusta ei ollenkaan noin. Se mikä useimpia yhdistää on lähinnä introverttiys, joka johtaa siihen ettei tule tavattua kovin paljon ihmisiä, joista löytää se kumppani. Eikä moni, kuten en minäkään, ole koskaan edes erityisesti etsinyt kumppania. Eli ei iole mitään listoja mietitty. Ajateltu vaan, että jos nyt jonkun tapaan niin hyvä, jos en, niin sekin käy.
Kuulostat tosi passiiviselta noin ylipäätään. Miten sellaisesta ihmisestä edes jaksaa innostua jolle asiat on lähestulkoon aivan sama
Tämä. Hän kuulostaa aivan kamalalta "emmä tiedä, ehkä, ihan sama, jos noin käy niin sitten käy, mitä väliä" tyypiltä. Mieti että seurustelisit tuollaisen ihmisen kanssa! Ei ikinä.
En ole hän, mutta seurustelun kanssa ei ole listoja, on rima, enkä etsi ketään aktiivisesti, vaikka olisi toki mukava olla parisuhteessa. Se lumihiutale joko tulee vastaan tai ei tule. Ei se tarkoita, että olisin jotenkin hälläväliä tai tavoitteeton ja mielipiteetön muuten elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
No sitähän se on jos et paremmille kelpaa. Raaka totuus tuo kysynnän ja tarjonnan laki
Uskon, että kelpaisin lähtökohtaisesti, mutta heitä ei ole riittävästi. Noita luettelemiani kyllä on yli kysynnän.
Kuka tahansa voi oman päänsä sisällä ajatella että pystyisi mihin tahansa. Se mikä oikeasti merkkaa, on että mihin todellisuudessa pystyt, oikeassa elämässä siis. Minäkin kuvittelen usein pääni sisällä osaavani soittaa kitaraa. Totuus on että olen aivan surkea kitaransoitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani ihmiset ovat alkaneet ikisinkuiksi 40-60-vuotiaina, kun mitta parisuhteiden osalta on tullut täyteen.
Mä olen itse 40v, ja ainakin omassa lähipiirissä jakopiiri on aivan selkeä: on ihmisiä jotka ovat systemaattisesti harrastaneet seurustelu/parisuhteita koko elämänsä (lyhyitä sinkkujaksoja toki välissä), ja sitten on ikisinkut jotka eivät ole koskaan saaneet ketään. En tunne yhtäkään sellaista ihmistä, joka oli aiemmin "seurustelija" mutta muuttunut ikisinkuksi.
Täällä on yksi. Toivon, että osuisi vielä joskus kohdalle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma tasoni on miesten mielestä alkkis tai henkisesti väkivaltainen duunari niin ihan mielelläni olen yksin epärealistisella tasollani.
No sitähän se on jos et paremmille kelpaa. Raaka totuus tuo kysynnän ja tarjonnan laki
Suomessa saa olla sinkku. Mikään pakko ei ole pariutua.
Jos ei saa mitä haluaa niin miksi pitäisi tyytyä selvästi vähempään? Parisuhde ei ole ainoa autuaaksi tekevä asia elämässä. On myös paljon muuta ja sinkkuus ei estä luomasta hyviä ystävyyssuhteita molempiin sukupuoliin.
Moni ikisinkku on myös oppinut nauttimaan yksinelämisen hyvistä puolista. Miksi tuhlaisin elämääni ja energiaani epätyydyttävään parisuhteeseen? Omalta kohdaltani ei ole kysymys siitä etten saisi ketään vaan en ole saanut haluamaani.
Avaaja on kyllä ymmärtänyt meikäläisen ikisinkun ajatuksen erittäin tarkasti ensimmäiseen pilkkuun saakka. Sen jälkeen hän onkin päästänyt ajatuksensa valloilleen ja se ei ole missään tekemisissä meikäläisen ajatusmaailman kanssa. Olen oman käsitykseni mukaan egosentrinen egoisti!
Mä en ole ikisinkku, kun naimisiinkin olen "päässyt" 3 kertaa, ja tähän pääkle avosuhteet ja muut seurustelut.
Mutta olen kumminkin sinkku, eli nämä parisuhteet/-viritykset eivät ole kestäneet. Olen aina suhtautunut elämään ns. tosissani, en ole mikään baaribilettäjä. Miksi sitten suhteet eivät onnistu? Ei, vaikka lapsiakin on tullut.
Vastaus: olen Asperger, mikä todettiin vasta, kun elämäni oli täysin palasina. Nämä parisuhteen toiset osapuolet eivät ole myöskään tajunneet, että en ole tavallinen nainen, koska nähneet vain pinnan. Nätillä naisella on aina vientiä. Vasta arki ja käytännön vaikeudet suhteessa ja vanhemmuudessa ovat räjäyttäneet pankin eli assipiirteet tulleet niin näkyvästi esille, että se toinen osapuoli on halunnut vetäytyä suhteesta.
Sinkkuus varmaan jatkuu tästä eteen päinkin.
Olen itse ikisinkku nainen ja seuraillut tätä asiaa omassa tuttavapiirissäni ja työkavereissa. Minusta ei ollenkaan noin. Se mikä useimpia yhdistää on lähinnä introverttiys, joka johtaa siihen ettei tule tavattua kovin paljon ihmisiä, joista löytää se kumppani. Eikä moni, kuten en minäkään, ole koskaan edes erityisesti etsinyt kumppania. Eli ei iole mitään listoja mietitty. Ajateltu vaan, että jos nyt jonkun tapaan niin hyvä, jos en, niin sekin käy.