Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä vauvavuodesta /psyyke?
18.06.2024 |
Hoidan yksin vauvaa. Miehen kanssa suhdesotkua ja hän katosi nyt useammaksi viikoksi. Pärjään vauvan kanssa hyvin sikäli, että vauva on helpohko. Myös tukiverkkoja on, mutta en voi syvällisesti puhua heidän kanssaan. Tilanne on varsin kuormittava psyykkisesti ja huomaan ahdistusta tulevaisuudesta. Elämä muuttunut peruuttamattomasti yms. ja kontrollini siihen mitä jatkossa/miten asiat järjestyvät on vähäinen. Pitäisi olla kotona vielä noin 6kk ennen lapsen päiväkotiin menoa. Päivät toistavat itseään, vaikka ollaan paljon käytykin kaikkialla. Tausta ja elämäntyyli sikäli 'keskiluokkainen', että kaikki muut uudet äitikaverit yhdessä miehen kanssa ja vaikuttavat onnellisilta, en viitsi tilanteestani paljon puhua vieraille enkä haluakaan. Elän siis ns. kulissielämää tällä hetkellä tavallaan. Oli ehkä 'virhe' tehdä lapsi tähän liittoon ja siksi tällä hetkellä myös häpeä vahvasti läsnä. Miten voisin psyykata itseäni tilanteessa?
Kommentit (5)
Oletko osallistunut esim. MLL:n tai seurakunnan tms. järjestämään perhekerhotoimintaan tai sopinut puisto/lenkkitreffejä muiden äitien kanssa. Jos jäät vauvan kanssa vain kotiin niin psyyke on varmasti koetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lapseton enkä varmasti siten ole mitenkään paras neuvomaan, mutta ajattelen, että Jumala on sinulle lapsen antanut. Lapsella on siis tarkoituksensa elämässäsi, eikä hän ole sinun virheesi. Hän on tullut ehkä kasvattamaan sinua, opettamaan jotain tärkeää. Uskon että joskus ymmärrät mitä ja kuinka hyvin sinun kävikään kun hänet sait. Iloa matkallenne toivon vaikka joskus kaikilla meillä on synkät hetkemme.
Kun luin tekstisi, minulle tuli heti tuttu olo: itsestäni tuntui aikoinaan oman lapseni kanssa aika lailla samalta. Vaikka parisuhteeni olikin paremmassa jamassa, tunsin oloni yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, koska en saanut apua lapsen hoitoon mieheltäni eikä minullakaan ollut pahemmin tukiverkkoja ympärilläni.
Tilanteesi on hankala, mutta älä luovu toivosta. Se, minkä voin sanoa satavarmasti on, että jos sinusta nyt tuntuu, että ehkä ei olisi kannattanut hankkia lasta, tulee tämä tunne aivan varmasti muuttumaan, kunhan lapsi kasvaa ja pystyt paremmin kommunikoimaan hänen kanssaan. Huomaat kyllä, että lapsesi on sinulle tärkein asia maailmassa ja hänen kanssaan tulet kokemaan vielä monia onnen hetkiä. 🙂
Jos et saa muualta apua, voit aina kääntyä oman terveyskeskuksen puoleen. Voit myös ottaa yhteyttä omaan seurakuntaasi (esim. diakoniin). Muista myös fyysinen hyvinvointi: syö terveellisesti, pyri lepäämään, kun vauva nukkuu ja liiku - kävelylenkit vauvan kanssa ovat mitä parhainta terapiaa.
Kaikkea hyvää Sinulle!
t: Äityli vm 77
Keskity vauvaan, hänen kehitykseensä ja kiintymyssuhteen vahvistamiseen. Vauva ei elä kulissielämää vaikka sinä eläisitkin.