Ystävyys on nykyään vaikeaa, kun ystävä haluaa puhua vaikeuksistaan ja itse taas

Eikä ole pakko kuunnella, voi sanoa että itselläni on vaikeaa myös juuri nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole pakko kuunnella, voi sanoa että itselläni on vaikeaa myös juuri nyt. 

Olen sanonutkin, ja tuntuu että tämä nyt vähän hiertää tilannetta. Tämä ystävyys ei näköjään toimi silloin kun molemmilla on vaikeaa. Ap.

Monet oikeasti on vailla kuuntelijaa. Se että pystyisi puhua jollekin helpottaisi oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Monet oikeasti on vailla kuuntelijaa. Se että pystyisi puhua jollekin helpottaisi oloa. 

Ymmärrän, mutta olemme tässä suhteessa liian erilaisia. Itse kaipaan vaan rauhaa. Ja nyt on ollut tilanne että molemmilla ollut vaikeaa, ja siksi tämä ei ole toiminut.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Minä vatvon yksinäni ja ystäväni puhuu. Kuuntelen kyllä, mutta olen asettanut rajat sille. Vain siten jaksan tukea ystävääni.

Ei kannata pitää tollasia suhteita yllä. Tuollaisille energiavampyyreille ei lopulta mikään riitä, eikä siltä tule ikinä löytymään empatiaa sulle.

Jos itselläni vaikeaa, ystävä asettaa rajan, ei halua kuunnella. Hänellä on liian vaikeaa, liian väsynyt, liian kiire. Kun hänellä on vaikeaa, hyvin usein, hän vyöryttää kaiken päälleni. Puheluita, viestejä, analyysia analyysin perään. Tällainen vastavuoroinen ystävyys.

Helppo ratkaisu: katkaise välit tai sitten katkaise välit väliaikaisesti kunnes molemmilla menee taas hyvin.

Entä jos seurustelukumppani on tuollainen? 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos seurustelukumppani on tuollainen? 

 

Silloin tietysti pitää kestää.