Miten ratkaista lapsen kasvatukseen ja hoitamiseen liittyvät erimielisyydet?

Kannattaa varmasti heti alkuun ottaa asenne, että molemmat osapuolet joutuvat tekemään kompromisseja. En itsekään haluaisi kasvattaa lasta oppikirjojen mukaan, mutta kyllähän jo maailma on muuttunut lähes toisenlaiseksi kuin puoli vuosisataa sitten.

Voisitko antaa esimerkkejä? Sanoisin, että valitse ne tärkeimmät asiat ja toimi niiden mukaan. Kompromissejä täytyy kuitenkin pystyä tekemään vähemmän tärkeissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmasti heti alkuun ottaa asenne, että molemmat osapuolet joutuvat tekemään kompromisseja. En itsekään haluaisi kasvattaa lasta oppikirjojen mukaan, mutta kyllähän jo maailma on muuttunut lähes toisenlaiseksi kuin puoli vuosisataa sitten.

Minä en halua tehdä näissä asioissa kompromisseja vaan haluan, että meidän lapsi hoidetaan nykyisten suositusten mukaisesti eikä melkein 50 vuotta vanhojen käsitysten mukaisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmasti heti alkuun ottaa asenne, että molemmat osapuolet joutuvat tekemään kompromisseja. En itsekään haluaisi kasvattaa lasta oppikirjojen mukaan, mutta kyllähän jo maailma on muuttunut lähes toisenlaiseksi kuin puoli vuosisataa sitten.

Minä en halua tehdä näissä asioissa kompromisseja vaan haluan, että meidän lapsi hoidetaan nykyisten suositusten mukaisesti eikä melkein 50 vuotta vanhojen käsitysten mukaisesti. Ap

Miksi oletat, että nykyiset mielipiteet nimeltä suositukset olisivat jotenkin parempia kuin mielipiteet eli suositukset 50 vuotta sitten? Silloinkin lapsen piti saada ruokaa, lepoa ja virikkeitä ja ihmisiä niistäkin kasvoi.Nykyisten kasvatusoppaiden aikakaudella ADHD-diagnoosit on yleistyneet lapsilla, joilla ei ole ADHD:ta, mutta vanhemmat eivät haluttomuudessaan kasvattaa ongelmia aiheuttavat.

Muista, että 20 vuoden kuluttua nykyisiä neuvolan ohjeita pidetään idioottimaisina ja vanhanaikaisina, lasta suorastaan tuhoavina.

Ja jos et suostu kompromisseihin, huomaat aika äkkiä, että mies lopettaa vastuunkannon, "koska ei sinun toiveittesi mukaan osaisi toimia kukaan".

Pakkohan sitä on tehdä kompromisseja, jos yhdessä meinaatte elää ja yhdessä lasta hoitaa. Yksinhuoltajana voi sitten

mielensä mukaan toimia.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa esimerkkejä? Sanoisin, että valitse ne tärkeimmät asiat ja toimi niiden mukaan. Kompromissejä täytyy kuitenkin pystyä tekemään vähemmän tärkeissä asioissa.

Esimerkkejä olisi paljonkin. Mutta vauva-ajasta yksi esimerkki: minun mielestä vauvan itkuun tulee jollain tavalla vastata ja selvittää miksi vauva itkee ja yrittää joko poistaa itkun syy tai sitten vain ottaa vauva syliin ja rauhoittaa vauvaa. Miehen mielestä vauva pitää jättää yksin itkemään, koska sillä tavalla se oppii olemaan itkemättä. Miehen äiti tuli tämän meille opettamaan pian vauvan syntymän jälkeen ja mies tietenkin on äitinsä kannalla, kun niin hänetkin on hoidettu ja kasvatettu. Nyt lapsen ollessa isompi yksi esimerkki on, että miehen mielestä lapsi saa syödä karkkia koska vain, minun mielestä taas vain kerran viikossa (karkkipäivä) ja jos on jotkut juhlat. Miehen mielestä todella kova kuri on hyvä idea, minun mielestä taas erittäin huono idea (vaikka minäkin kannatan kyllä johdonmukaisia rajoja). Ap

Mieti, miten eron jälkeen mies löytää uuden naisen ja lastasi hoidetaan joka toinen viikko tämän tapojen mukaan etkä voi asiasta edes keskustella. Onko kompromissi miehen kanssa kuitenkin järkevämpi kuin ero, jota nyt selkeästi valmistelet?

Näin opettajana toivoisin, että lapselle opetetaan käytöstavat, oikea ja väärä ja että on olemassa myös muita kuin hän itse. Helpottaa kovasti elämää myöhemmin. Kehu ja kannustus ja rakkaus on tärkeää sekä hyvä, turvallinen tunnelma kotona. Lasta kuullaan, mutta hän ei määrää. Näihin kun panostatte niin ei mene metsään.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten eron jälkeen mies löytää uuden naisen ja lastasi hoidetaan joka toinen viikko tämän tapojen mukaan etkä voi asiasta edes keskustella. Onko kompromissi miehen kanssa kuitenkin järkevämpi kuin ero, jota nyt selkeästi valmistelet?

No ei se nyt ole mitenkään varmaa, että eronnut 46-vuotias pienen lapsen isä olisi kuuminta hottia markkinoilla ja saisi uuden naisen parisuhteeseen. Mutta oli tai ei, niin minkälaisen kompromissin sinä tekisit vaikka siinä, että miehen mielestä lapsi saa syödä vapaasti koska vain niin paljon karkkia kuin haluaa? Koska tällöinhän lapselle ei oikea ruoka maistu kun syö vaan karkkia ja hampaat menee myös pilalle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko antaa esimerkkejä? Sanoisin, että valitse ne tärkeimmät asiat ja toimi niiden mukaan. Kompromissejä täytyy kuitenkin pystyä tekemään vähemmän tärkeissä asioissa.

Esimerkkejä olisi paljonkin. Mutta vauva-ajasta yksi esimerkki: minun mielestä vauvan itkuun tulee jollain tavalla vastata ja selvittää miksi vauva itkee ja yrittää joko poistaa itkun syy tai sitten vain ottaa vauva syliin ja rauhoittaa vauvaa. Miehen mielestä vauva pitää jättää yksin itkemään, koska sillä tavalla se oppii olemaan itkemättä. Miehen äiti tuli tämän meille opettamaan pian vauvan syntymän jälkeen ja mies tietenkin on äitinsä kannalla, kun niin hänetkin on hoidettu ja kasvatettu. Nyt lapsen ollessa isompi yksi esimerkki on, että miehen mielestä lapsi saa syödä karkkia koska vain, minun mielestä taas vain kerran viikossa (karkkipäivä) ja jos on jotkut juhlat. Miehen mielestä todella

En minäkään tuollaisista haluaisi tehdä kompromisseja. 

Tämä on vähän vaikea aihe sikäli, että tietenkin parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja. Mutta kun kyseessä on lapsen terveys ja hyvinvointi, niin ymmärrän hyvin, ettei ap niissä halua tehdä kompromisseja niin, että lapsen terveys ja hyvinvointi sitten kärsii niiden kompromissien vuoksi. 

Liian vanha isä. Ota tilalle nuorempi ja parempi. 

En ratkaisisi. Mies on yksinkertaisesti väärässä. Vie mies neuvolaan kuulemaan faktat.

Mielestäni neuvolan ohjeet ja neuvot ovat niin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, että mieluummin ainakin meillä käytetään ns. tervettä järkeä. Meillä esikoinen nyt 6kk.

Kun vauva alkoi/alkaa itkeä, harvoin kumpikaan meistä vanhemmista samalla sekunnilla ryntää ottamaan syliin ja tousuamaan asian kanssa.  Varsinkin yöpalvelun kanssa vitkulteltiin ja nyt vauva nukkuu jo hyvin 8-10 tuntia putkeen/yö. Nevolassa myös oltiin tiukasti sitä mieltä, ettei tarvetta röyhtäyttämiseen syöttämisen jälkeen ole. Heti hoksasimme, että jos ei röyhtäytetty, alkoi syönnin päälle kitinä ja pulauttelu, kun röyhtäytettiin, ei näitä ongelmia ollut.

Tässä nyt oli pari esimerkkiä, mutta näitähän riittäis.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni neuvolan ohjeet ja neuvot ovat niin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, että mieluummin ainakin meillä käytetään ns. tervettä järkeä. Meillä esikoinen nyt 6kk.

Kun vauva alkoi/alkaa itkeä, harvoin kumpikaan meistä vanhemmista samalla sekunnilla ryntää ottamaan syliin ja tousuamaan asian kanssa.  Varsinkin yöpalvelun kanssa vitkulteltiin ja nyt vauva nukkuu jo hyvin 8-10 tuntia putkeen/yö. Nevolassa myös oltiin tiukasti sitä mieltä, ettei tarvetta röyhtäyttämiseen syöttämisen jälkeen ole. Heti hoksasimme, että jos ei röyhtäytetty, alkoi syönnin päälle kitinä ja pulauttelu, kun röyhtäytettiin, ei näitä ongelmia ollut.

Tässä nyt oli pari esimerkkiä, mutta näitähän riittäis.

 

 

Et sinä voi teidän tapaa aloittajan mieheen, joka jättäisi vauvan itkemään tarkoituksena, että vauva oppii olemaan itkemättä. Ha vauva itkee niin kyllä täytyy selvittää onko sillä vaikka märkä vaippa tai nälkä eikä vain jättää yksin itkemään. Uskon, että tekin selvititte.

Varsin tavallinen ongelma. Tsemppiä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että lapsen itkuun täytyy reagoida. Kerro miehelle, että hän vahingoittaa lasta fyysisesti, jos jättää lapsen itkemään. Lapsi, joka ei itke, ei ole hyvinvoiva lapsi.

Olen myös samaa mieltä siitä, ettei karkkia voi syödä koska vain. Koskaan ei huomaa yhtä selvästi, kuinka sokerinen maailma on ennen kuin laittaa lapsen kerhoon, vie päivähoitoon ja lapsi aloittaa koulun. Tuntuu, että jokaisen tekosyyn varjolla tungetaan karkkia naamaan ja sitten ihmetellään, että miksi lasten paino nousee ja miksi hampaat voivat huonommin... esimerkiksi kerhossa tuotiin kuppikakkuja, kun jonkun naperolla oli synttärit, äitien/isänpäivänä oli muffinsseja ja kakkua, päiväkodissa oli leffailtoja, johon kuului karkkia, annettiin pullaa ja jäätelöä pari kertaa kuussa ja joka juhlapyhänä jotakin makea ja koulussa lapset saivat karkkia jopa tukiopetuksessa! 

Kokonaisuutena olen sitä mieltä, että lasta voi hoitaa oikein monilla tavoilla. Minä en esimerkiksi tiedä mitään vauvan kylvettämisestä, sillä mieheni hoiti sen täysin. Sain syliin puettavaksi naureskelevan ja hyvätuulisen vauvan kylvyn jälkeen, se riittää minulle.

Voisi siis olla hyvin viisasta antaa miehelle luettavaksi modernia lastenkasvatusta käsittelevää kirjallisuutta ja yhdessä jutella asioista neuvolassa. Voi olla miehelle sokki, ettei hänen rakas äitinsä tiedä kaikkea oikein ja lapsen kannalta suositeltavasti. Jari Sinkkonen, Ben Furman, Liisa Keltinkangas-Järvinen ehkä saavat taottua miehesi päähän uusia ideoita, jos sinun ja neuvolatädin auktoriteetti ei riitä. 

Sinä kuitenkin tunnet miehesi ja tiedät, millainen tyyppi hän on. Olisikin hyvä aika istua alas ja oikeasti kysellä, miten haluaisitte lapsiperhearkenne olevan. Jos miehen äiti on suurin auktoriteetti kaikkeen, ehkä sinun on hyvä myös keskustella hänen kanssaan lasten kasvatuksesta - meillä äiti ja anoppi ihmettelivät jo sitä, että raskausaikana oli ultria, ei heidän aikanaan moista ollut! Kun siellä miehen äiti ymmärtää, että monet asiat silloin olivat itse asiassa vaarallisia ja vahingollisia, miehesikin levy saattaa muuttua.

Lasten kasvatus ohjeet ja suositukset muuttuvat aina silloin tällöin. Minusta terve järki on paikallaan.

Alkuun vaikka itkut. Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta. Näkee ihan jo lapsesta milloin vanhemmat ovat oikeasti aina läsnä. Vuorovaikutuksessa (positiivisessa) oleva lapsi oppii ja kehittyy paremmin.

Ruoka. Sokerisontaa ei ole ollut kuin parikymmentä vuotta saatavilla. En keksi mitään syytä miksi sitä pitäisi antaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatus ohjeet ja suositukset muuttuvat aina silloin tällöin. Minusta terve järki on paikallaan.

Alkuun vaikka itkut. Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta. Näkee ihan jo lapsesta milloin vanhemmat ovat oikeasti aina läsnä. Vuorovaikutuksessa (positiivisessa) oleva lapsi oppii ja kehittyy paremmin.

Ruoka. Sokerisontaa ei ole ollut kuin parikymmentä vuotta saatavilla. En keksi mitään syytä miksi sitä pitäisi antaa lapselle.

 

Eli olet aloittajan kannalla. Miten neuvoisit häntä miehen suhteen?

Otan osaa, meillä sama homma. Vauvaa yritettiin pitkään ja hartaasti, mies varsinkin tuntui lasta haluavan enemmän kuin minä. Lapsen synnyttyä ahdistaa kuinka huolimaton mies mielestäni on lapsen kanssa. Miehen ja anopin mielestä neuvolan ohjeilla ja suosituksilla voi heittää vesilintua, eikä minulla ole välillä sananvaltaa oman lapseni asioihin. Mies vain itsepäisesti päättää tehdä kuten haluaa. D-vitamiinia ei tarvi kuulemma antaa koska ruuasta saa tarpeeksi (minä olen sitten vitskut huolehtinut), telkkaria saa vauva tuijottaa tuntitolkulla päivässä, mahallaan lasta ei tarvi pitää, sitterissä vauva voi nukkua ja oleskella koko päivän... En ymmärrä miten nelikymppinen maisteri voi olla noin kujalla, sitten suhtautuu minuun ylimielisesti ja pitää hysteerisenä kun mielestäni kaupasta tullessa kädet pitäisi pestä ennenkuin menee käpälöimään vauvan kasvoja tai että tuttipullot pitää tiskata niin huolellisesti ettei niissä näy maitojäämiä 🙄 on väsyttävää kun joutuu jatkuvasti tiskaamaan pullot uusiksi, huolehtimaan oikeat vitamiinit ym. lapselle ja sitten mies haukkuu kuinka inisen turhista. Olen kyllä kaikki nämä asiat ottanut ylös tulevaa avioeroa varten, en suostu mihinkään 50/50 huoltajuuteen.