Miettikää tätä ja kauhistukaa!

Aika tuntuu liitävän. Vastahan 1980-luvusta oli 20 vuotta, nyt pelätystä vuodesta 1984 on 40 vuotta, mikä on puolet 80 vuodesta!

Syy miksi kasari on ollut 1900-luvun näkökulmasta tarkastellen jännittävän kiihottava, lienee sen ajoittuminen sopivasti ennen vuosisadan loppua - ysäri oli jo liian lähellä uutta, valmistauduttiin milleniumiin. Mutta nimenomaan tuota kasarin jännitteisyyttä on sittemmin tavallaan lähes juututtu janoamaan, mitä tulee ainakin pop-musiikin tuotantoon. Oikeastaan ne vaikutehaut kasarilta ovat vain lisääntyneet mitä kauemmaksi olemme tulleet noista vuosista.

Nyt siis alkuperäisestä kiihokkeesta, numeron 8 ikuisuussymboolin jaksosta, pedon luvusta, on noin 40 vuotta, ja koska se on puolet luvusta 80, on 1980-luvusta muodostunut tähän päivään tullessa eräänlainen uusi keskiaika, jonka jäännöksiä on kaikki asiat täynnä, alkaen somen "metaistumisesta", ihmisten alienisoitumisesta kaikkine lieveilmiöineen.

Miettikää sitä tulevaa aikaa jolloin kaikki ne kasariartistit on edesmenneitä ja kaikki jäljelle jääneet on näitä esipolviaan imitoivia Windows95-mänejä! Mihin tää emoluutio oikein tyssää?