Tupakoinnin lopettaminen yli 30 vuoden sauhuttelun jälkeen, onko ees mahdollista
Aloitin päivittäisen tupakoinnin joskus 14-vuotiaana, kun kaikki kaveritkin poltti ja se oli silloin jotenkin siistiä. Ja poltan edelleen 48-vuotiaana. Tupakkaa ei mene mitenkään järjettömästi, ehkä 10-15 kpl päivässä ja etenkin aamuisin poltan ainakin 3-4 kpl tunnin sisään, ihan tavan vuoksi, herätäkseni kunnolla, saadakseni vatsan toimimaan.
Pitkätkin lentomatkat menee ihan huoletta, en mieti röökiä kun tiedän etten pääse röökille, mutta välittömästi koneen laskeuduttua alkaa röökihuoneen etsintä. Jos olen todella kipeä, kuumeessa tjtn, niin en mene tupakalle. Mutta muuten se rytmittää päivää. Aamusavut, hermosavut, ruokasavut, v*tutukseen savut, illan viimeiset savut. Autossa on kans kiva poltella. Ja kun nauttii alkoholia.
Mietin että miten muut rutiinipolttelijat on päässeet eroon tupakasta? Ei se VOI olla niin helppoa, että kunhan vaan lopetin, etenkin jos on polttanut yhtä kauan kuin minä. Olen jo ostanut nikotiinisuihkeen helpottamaan niksoja, mutta poltan loppuun ainakin tuon askin mikä on vielä kesken, ettei oo houkutuksia tupakoiden muodossa sitten kun on se ensimmäinen aamu ilman tupakkaa. Haluan lopettaa, ennen kuin ahtaumaa tai muuta ikävää löytyy, mutta tuntuu tosi vaikealta edes ajatuksena!
Kommentit (99)
On mahdollista. Mun isävainaa aloitti 15 vuotiaana ja lopetti 80 vuotiaana. Eli 97 vuotiaaksi.
En ole koskaan aiemmin edes yrittänyt lopettaa, eli tupakointi on kuulunut elämääni sieltä teinistä lähtien. Nyt vaan iän karttuessa sitä miettii ettei halua ainakaan tupakan aiheuttamaan sairauteen kuolla, ja rahaa siihen menee vuosi vuodelta enemmän kun tupakan hinta nousee jatkuvasti.
Ap.
Poltin 40v nyt puoli vuotta polttamati,tupakointi oli aika saman laista kun sulla,eli on se mahdollista joskin vaikeeta.
Se loppuu kun tulee keuhkosyöpä, diagnoosin jälkeen ei tee mieli
Lue ensin kirja nimeltä Stumppaa tähän. Löytyy kirjastosta. Kirja auttaa oikeasti lopettamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Poltin 40v nyt puoli vuotta polttamati,tupakointi oli aika saman laista kun sulla,eli on se mahdollista joskin vaikeeta.
Mitä tehdä aamulla sen kahvi- tai teekupposen jälkeen kun ei menekään tupakalle? Tai kun joku työasia stressaa ja normisti menisi tupakalle miettimään rauhassa asiaa? Siis tää tulee olemaan mulle vaikeinta!
Ap.
Mä olen saman ikäinen ja aloitin samassa iässä tasan samasta, yhtä tyhmästä syystä ja ymmärsin vihdoin lopettaa 36-vuotiaana. Jos siis se minulta onnistui reilun 20 vuoden jälkeen niin miksi se ei sinulta onnistuisi reilun 30 vuoden jälkeen?
Itse koen että lopettaminen oli huomattavasti helpompaa kuin se aloittaminen aikoinaan.
Toisekseen lopettaminen oli oikeasti oma päätös josta voin olla ylpeä.
Tsemppiä!
Kyllä. Vähentämällä. Voit kokeilla myös korvikkeita alkuun. Ja sitten on muut tekemiset. Henkinen työ voidaan tehdä ennen lopettamista. Sitten jos sortuu, ei luovuta, uudelleen. Ja voit kokeilla luomusuitsuketta palo santo ja salvia tms. Jos tulee ikävä tupsuja. Stressi pitää vähentää. Alkoholin poisto tai vähentäminen myös voi auttaa.
Periaatteessa lopetat jokaisen röökiin jälkeen. Et vaan polta sitä seuraavaa.
Vierailija kirjoitti:
Lue ensin kirja nimeltä Stumppaa tähän. Löytyy kirjastosta. Kirja auttaa oikeasti lopettamisessa.
Mulla on se hyllyssä ja luin sen joskus muutama vuosi sitten kun ekan kerran kävi mielessä että vois lopettaa. Mutta mielestäni se oli ihan höpöhöpöä. Samojen asioiden toistoa niin kuin lukija olisi ihan imbesilli. Ei tehonnut ainakaan minuun. Kävin tupakalla samalla kun luin kirjaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minä ehdin polttaa yli 30 vuotta noin 5 askia viikossa. Sitten ostin sähköhöyrystimen ja siihen loppui polttaminen. Ei kai tämäkään terveellistä ole, muttei tässä ainakaan häkää ja tervaa ole.
Mulla just sama. 6 vuotta menty sähköllä ja on noin 10 kertaa halvempaa ku camel.
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu kun tulee keuhkosyöpä, diagnoosin jälkeen ei tee mieli
Mummuni jatkoi, sillä siinä vaiheessa oli jo myöhäistä lopettaa.
Mun äiti oli rankassa nikotiinikoukussa,ainakin aski päivässä yli 40v ajan. Sit alkoi tulla sydänoireita, peräsuolisyövän vuoksi sai avanteen jne. Lopetti kuin seinään- toki voimakastahtoinen on.
Kaikki on mahdollista.
On mahdollista. Onnistuu kerralla, kun päättää lopettaa idiootteilun.
Voin kertoa että se on aika mieletön morkkis jos sairastut johonkin syöpään ja olet tietoinen siitä että olet edesauttanut polttamalla sairastumista. Näen näitä päivittäin töissä. Röökille kuitenkin jotkut vetelee loppuun asti jos sängystä päästään ylös, se on tosi säälittävää katsottavaa. Tee muuten edes se että ostat c-vitamiinia, tupakointi suurentaa sen tarvetta todella paljon.
Onnistuu se, hommaa vape ja höyryttelet sitä jonkun aikaa ja lopetat senkin, näin itse tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poltin 40v nyt puoli vuotta polttamati,tupakointi oli aika saman laista kun sulla,eli on se mahdollista joskin vaikeeta.
Mitä tehdä aamulla sen kahvi- tai teekupposen jälkeen kun ei menekään tupakalle? Tai kun joku työasia stressaa ja normisti menisi tupakalle miettimään rauhassa asiaa? Siis tää tulee olemaan mulle vaikeinta!
Ap.
No mulla oli just sama tilanne. Yli 30 vuotta tupakointia takana ja sitten kokeilin sähkötupakkaa. Ostin tupakan makuista nikotiini nestettä ja siitä se lähti. Tuossa sähkötupakassa on just se hyvä puoli, että se antaa käsille samanlailla töitä, kuin normi tupakka. 30 vuotta kun vie tupakkaa huulille, niin se on lihasmuistissa. Käy Puffista hakeen sähkörööki ja tupakan makuista nestettä. Mulle ei toiminut purkat laastarit tai suihkeet, mutta tämä toimi. Suosittelen kokeilemaan. Lisäksi tää on todella paljon halvempaa.
Mä vedin askin (pahimmillaan meni maxiaski) päivässä 10 vuoden ajan. Jossain kohtaa olin ihan varma etten voi ikinä päästä röökistä eroon. Ihmettelin miten savuttomat selviytyy päivistä ja erityisesti stressaavista tilanteista ilman henkostakaan. Aamulla ensimmäisenä pistin kahvinkeittimen päälle, sitten kahvia odotellessa ekoille savuille. Sitten uudestaan kahvin kanssa... Aamusta iltaan aina tilaisuuden tullen savut keuhkoihin. Jatkoin polttamista jopa siitäkin huolimatta että näin anoppini kuolevan levinneeseen syöpään, jossa emokasvain oli keuhkoissa. Anoppi poltti tupakkaa n. 40 vuotta. Jatkoin polttamista myös lapseni syntymän jälkeen vaikka odotusajaksi lopetin.
Vuosi sitten keväällä jotain oikeasti naksahti hyvällä tavalla mun päässä. Röökin poltto alkoi tuntua vastenmieliseltä. Rupesin pohtimaan elämää ja sen haurautta. Tahdon olla tässä maallisessa elämässä mukana niin pitkään kuin suinkin mahdollista enkä halua tervakääryleen takia lyhentää vapaaehtoisesti elinaikaani. On tuhansia hyviä syitä elää ja olla elossa, kirkkaimpana niistä tuo oma lapsi. Nyt tämä homma on kääntynyt niin että enää en voisi edes kuvitella vetäväni sitä askia päivässä. Aamun aloittaminen kääryleellä on jo ajatuksen tasollakin vastenmielinen.
Joskus olin varma että vedän hautaan saakka ja enenevissä määrin.
Pään sisältä se lähtee. Jos ja kun olet valmis luopumaan tuosta pirulaisesta, se käy kuin itsestään. Ei auta vaikka kuka tulisi paasaamaan ahtaumasta, syövästä, jne. Ei auta vaikka näkisi sen syöpäpotilaan sairaalavuoteella kärsimässä. Kyllä tupakoitsija ne riskit tietää. Mutta sinä päivänä kun pään sisällä sisäistät sen ajatuksen, ettet _oikeasti_ tarvitse tupakkaa mihinkään (et kiukkuun, iloon, suruun) ; onnistut.
Onnea ja menestystä. Onnistut varmasti.
Minä ehdin polttaa yli 30 vuotta noin 5 askia viikossa. Sitten ostin sähköhöyrystimen ja siihen loppui polttaminen. Ei kai tämäkään terveellistä ole, muttei tässä ainakaan häkää ja tervaa ole.